10. raskausviikko alkoi hyvin: pahoinvointia ei ollut juuri lainkaan, lähinnä jotain pientä etovaa oloa, mutta ei mitenkään häiritsevää. Sattui vielä olemaan sopivasti hääpäiväkin, jonka kunniaksi varattiin yö hotellista, käytiin syömässä ja käveltiin vähän merenrannalla. Ihana merituuli viilensi ilman siedettäväksi ja hyvä ruoka vei viimeisetkin huonot olot mukanaan. Kaiken kruunasi yö ILMASTOIDUSSA hotellihuoneessa pehmeässä sängyssä ja pehmeissä lakanoissa <3 Se tuntui kyllä niin ihanalta pitkän ja hikisen helleputken jälkeen :) On mukavaa, että ulkona on lämmin, mutta sisällä saisi kyllä olla ihan max. 26 astetta... Hotelliaamupalakin meni alas hyvällä ruokahalulla ja sen jälkeen käytiin vähän hypistelemässä söpöjä pieniä vauvanvaatteita eri kaupoissa <3 Ei kuitenkaan vielä ostettu mitään, aiotaan odottaa ainakin neuvolan ensimmäiseen ultraan ennen kuin tehdään mitään hankintoja.
Siihen se hyvä olo sitten loppuikin ja jo sunnuntaina rv 9+4 alkoi taas pahoinvointi nostaa päätään eikä oikein jaksanut tehdä mitään. Odotin jo innolla seuraavaa päivää ja töiden alkua, jotta saisi muuta ajateltavaa kuin huonon olon ja jos vaikka arkirytmin myötä nukkuminenkin paranisi kun saisi päivän aikana väsytettyä itseään. No juu ei. Su-ma välisenä yönä heräsin jo klo 3 saamatta enää unta ja aamulla särki päätä ja heikotti. Iltapäivää kohti olo vain huononi ja karkasin töistä vähän aiemmin. Kotiin päästyä menin heti sänkyyn, olo oli jotenkin tosi tuskainen, samaan aikaan väsynyt, levoton, itkuinenkin, mutta ei juurikaan etova. Olo tuntui enemmän siltä, miltä tuntui pahimpina unettomuusaikoina kuin varsinaiselta raskauspahoinvoinnilta. Ja olihan takana jo yli kuukausi huonosti nukuttuja öitä ja lähinnä pelkkää oleilua, kun tänään oli ensimmäistä kertaa pitänyt pinnistellä töissä vähillä unilla ja etovan olon kanssa. Yhtäkkiä sitten hyökkäsi päälle se etova olokin ja saman tien sain mennä pönttöä halailemaan ensi kertaa koko raskauden aikana. Eli eka työpäivä --> eka oksennus, onko tää kropan viesti siitä, että ei töitä kiitos? :D Täytyy kyllä sanoa, ettei se oksentaminen lopulta niin kamalaa ollut, se edes helpotti oloa, kamalampaa on se jatkuva kuvottava olo yhdistettynä univajeeseen. Onneksi tänään on jo 10+0 eli alkoi 11.viikko ja pahoinvoinnin pitäisi alkaa helpottaa 12. viikon jälkeen. Sitä odotellessa. Sit olis jäljellä enää univaikeudet, joiden en usko ihan hetkessä korjaantuvan. Ne tuskin johtuu suoraan raskaudesta vaan ihan vaan siitä, että lopetin melkein seinään unettomuuteen käyttämäni mielialalääkkeen kun tein positiivisen raskaustestin. Joten nyt sitten kärsitään "vieroitusoireista" tai vanhojen oireiden paluusta, miten haluaakaan ajatella. Onneksi yleensä nykyään nukahdan melko hyvin, ongelma on lähinnä se unessa pysyminen, esim. viime yönäkin valvoin klo 00.30-4.00. Olen kyllä niiiiin kateellinen niille raskaana oleville, jotka nukkuvat 10-12 tunnin yöunet ja parin tunnin päikkärit päälle. Vaikka se ei veisikään väsymystä pois, niin olisi ihan kiva tietää nukkuneensa noin paljon. Mutta nyt mennään näillä unilla ja yritän olla kiitollinen jokaisesta minuutista, jonka nukun, oli se sitten päivällä tai yöllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti