torstai 23. toukokuuta 2019

Ensimmäiset 3 kuukautta

Siis apua, meidän poika täyttää jo kolme kuukautta 2.6. :O Mihin tää aika on hujahtanut?! Varsinkin eka kuukausi kului ihan hurjaa vauhtia. Olis ollu ihana tehdä semmosia pieniä postauksia viikko viikolta siitä miten menny ja vauvan kehityksestä, niitä ois ollu kiva lukea sit jos joskus tulee toinen lapsi ja ihan muutenkin muistella kun ei kaikkea varmasti enää muista. Mutta päätin silloin että keskityn oleelliseen eli vauvaan, enkä ota itselle mitään projekteja, joten muistinvaraisesti kerään tähän koosteen kolmesta ekasta kuukaudesta :)

Ensimmäinen kuukausi

Vauvakupla <3 Semmonen rakkaushattara, jossa oli joka solulla läsnä just siinä hetkessä ja tunsi onnellisuutta, rakkautta ja liikuttumista enemmän ku koskaan. Monesti puhuttiin miehen kanssa että tää vauva-arkihan on paljon helpompaa ku luultiin, vaikka samalla tiedostettiin että se voi muuttua koska vaan. Pääsin jopa käymään hierojalla, kaupassa ja kävelyllä yksin ja yleensä vauva vain nukkui nuo ajat isän kanssa :) Alusta saakka vauva nukkui pisimmät unipätkänsä yöllä, yleensä 4h+3h+2h ja välissä 1-2h imetyssessio. Ekalla viikolla en itse osannut nukkua vaikka vauva nukkui, koska sitä kävi niin kierroksilla uudesta elämäntilanteesta ja tunteista. Silti ei väsyttänyt oikein ollenkaan - kiitos hormoonien :D Jos unettomuutta olis jatkunut pidempään niin olisin huolestunut, mutta onneksi se tasoittui ekan viikon jälkeen :) Vahvimmat tunnemyrskyt koin 5-9 vuorokautta synnytyksestä, jolloin lähes kaikki toi kyyneleet silmiin - oli kyseessä sitten iloinen tai surullinen asia. Onneksi senkin tiesi kuuluvan asiaan ja menikin sitten ohi viikossa.

Ekan kuukauden aikana meillä kävi tosi paljon vieraita ja vaikka mies hoiti kestittämisen ja mun äiti oli leiponut tarjottavia, koin jatkuvat vierailut silti aika raskaina. Kaikki vieraat oli mukavia ja ymmärtäväisiä sekä tärkeitä ihmisiä, mutta kun lähes joka päivä oli joku tulossa tiettyyn kellonaikaan niin kyllä se vaan alkoi uuvuttaa. Mulla oli tosi vahvasti sellainen tunne, että olisin halunnut vain rauhassa tutustua vauvaan ja ihastella häntä ilman mitään aikatauluja tai painetta olla sosiaalinen. Usein vieraita oli silloin ku vauva nukkui, joten ei päässyt myöskään itse päiväunille vauvan unien aikana (mä oon kyllä huono nukkumaan päiväunia, mutta jo pelkkä lepääminen olisi tehnyt hyvää). Tästä oppineena aion mahdollisella seuraavalla kerralla ilmoittaa kaikille yhden vierailupäivän ja tulkoon silloin he jotka pääsee ja loput sit vasta kuukauden kuluttua!

Toinen kuukausi

Kun vauva täytti 4 viikkoa, alettiin liikkua enemmän kodin ulkopuolella ja käytiin esim.kahvilssa, lounaalla ja illallisella ravintolassa sekä mummolassa. Edelleen meillä kävi vieraita ja edelleen musta tuntui, että vauvan kanssa sai olla liian vähän ihan vaan rauhassa :D Vauvan kanssa alkoi kuitenkin jo pystyä tekemään pidempiä vaunulenkkejä ja ne oli ihan päivän kohokohtia: otin tavaksi tehdä kaksi lenkkiä päivässä. Joskus vauva nukkui vaunuissa vain sen tunnin ajan, jonka olin liikkeessä ja joskus jopa lisäksi vielä 2h kun vaunut oli jo pysähtyneet. Mitään selkeää päivärytmiä ei vielä ollut, mutta kaiken kaikkiaan elämä tuntui aika helpolta, kunnes vauva täytti 6 viikkoa. Sen jälkeen päivä- ja yöunet huononi ja vauva oli paljon rinnalla. Lisäksi hän alkoi itkemään yliväsymystä päiväunilta herätessä ja yöunille käydessä. Itkua kesti kerralla ehkä 5-20min mutta se oli sellaista itkupotkuraivaria, että vauva potki jaloilla ja huitoi käsillä sekä huusi naama punaisena. Se loppui joko syliin nukahtamiseen tai rinnalle asettumiseen sekä joskus hoitopöydälle. Vaikka unet huononi ja itkuisuus lisääntyi, samalla vauva kehittyi ihan hurjasti vuorovaikutuksen ja ympäristön tarkkailun suhteen. Hän alkoi ja katsella leluja 5-6 viikon iästä eteenpäin. Hoitopöydän vieressä olevasta hymiökuvasta tuli ihan lemppari ja se sai aina isot hymyt kasvoille :) Toisen kuukauden lopulla vauva viihtyi jo aika hyvin itsekseen esim. leikkimatolla, mutta nukahtamiseen alkoi kaivata äidin läheisyyttä entistä enemmän. Toisen kuukauden lopulla vauva päätti, että vaunut on ihan vihoviimeinen nukkumapaikka ja vain itki jos häntä työnteli vaunuissa ja yritti saada nukahtamaan. Ensin luulin itkua uni-itkuksi, mutta se vain voimistui ja voimistui eikä loppunut ennen kuin hänet nosti pois vaunuista. Kantoliinaan vauva nukahti heti ja nukkui yleensä 2h.

Kolmas kuukausi 

Kun vauva täytti 8 viikkoa, meillä oli ristiäiset. Vauva ei nukkunut enää autossakaan ja oli ristiäispäivänä todella yliväsynyt. Kaiken lisäksi pappi oli myöhässä, joten vauva ehti väsyä vain lisää siinä odotellessa. Hän itki kastetilaisuuden aikana, mutta sain hänet rauhoittumaan viereiselle sohvalle tutti suussa (kaste oli mun vanhempien luona). Kasteen jälkeiset juhlat oli yhtä imetystä ja kantoliinassa kanniskelua kun vauva haki turvaa rinnasta ja itkeskeli väsymystä. Hän on alusta saakka ollut tosi tarkkaavainen ja ympäristöä havainnoiva ja kaikessa ristiäishälinässä oli hänelle ihan liikaa sulateltavaa. Kuitenkin pikkuhiljaa tuosta 8 viikon iästä eteenpäin hän alkoi saada ympäristöä vähän haltuun ja jäsenneltyä mieleensä sen verran, ettei enää kuormittanut niin herkästi ja yliväsymysitkut jäi pois. Iltaisin hän nukahti unilaulun soidessa rinnalle tai syliin, mutta päivisin edelleen vain kantoliinaan. Päivisinkin saattoi nukahtaa rinnalle, mutta yritin välttää sitä että tissi olisi  ainoa unentuoja. Kokeilin nukuttaa vaunuihin tai unipesään vaikka millä keinoin, mutta aika huonoin tuloksin. Vaunuihin sain nukahtamaan jos hytkytin, hyssytin ja pidin tutista ja käsistä kiinni, ettei huitonut niillä. Kun sain vauvan nukahtamaan vaunuihin, hän nukkui puoli tuntia eikä päässyt uudestaan uneen. Usein kannoinkin häntä liinassa sitten kaikki päiväunet eli 3-6 tuntia päivässä. Öisin hän nukkui yleensä 3-4h alkuyöstä, jonka jälkeen 2h pätkiä, mutta välillä saattoi mennä kuusikin tuntia putkeen omassa sivuvaunusängyssä. Hereillä ollessaan hän viihtyi leikkimatolla tai sitterissä ihan itsekseenkin, mutta nautti kovasti juttelusta ja sitä tehtiin paljon :) Kun vauva oli 2,5 kuukauden ikäinen, olin hänestä ensimmäistä kertaa erossa yli tunnin kun kävin aromahieronnassa ja hakemassa nettikirppariostoksia. Miehellä oli ollut vähän hikiset paikat kun ei ollut heti tajunnut vauvan itkevän nälkää, mutta maitopullolla siitä olivat sitten lopulta selvinneet :D Pumppailen aina välillä maitoa pakastimeen jotta mahdollistuu jättää vauvaa isälle ja onneksi ainakin toistaiseksi vauva on huolinut maidon pullosta. Onneksi suostuu myös nukahtamaan isän pitämään kantoreppuun tai itkun kautta isän syliin, mutta kenellekään muulle en vauvaa vielä jättäisi kuin hetkeksi kun eihän raasu saisi nukutuksi ollenkaan... Olisi helppoa jos vaikka mummi voisi viedä vauvan pitkälle vaunulenkille kun me miehen kanssa mentäisiin kahville, saunaan tms mutta se ei nyt oikein onnistu. Luotan kuitenkin siihen, että tämä on vain vaihe ja kyllä me jossain vaiheessa päästään kahdestaankin taas johonkin :) Varsinkin kun vauva on yhä pidempiä aikoja hereillä ja silloin kyllä hyväksyy muitakin hoitajia kuin vanhemmat, vain nukahtamistilanteet on niitä, joissa kaipaa sen vanhempien läheisyyden nukahtaakseen.

Tästä taisi tulla aika pitkä postaus, vaikka yritin kirjoittaa ihan vain lyhyesti :D En ehtinyt käsitellä edes imetystä, parisuhdetta, vauvan temperamenttia, onnistumisia ja epäonnistumisia... En muutenkaan vielä ole päättänyt blogin kohtaloa - tämähän oli pitkään lapsettomuusblogi ja sitten odotusblogi, mutta en tiedä haluanko jatkaa äitiysblogina. Aika näyttää miltä blogin kirjoittaminen alkaa tuntua :)