tiistai 26. helmikuuta 2019

39. raskausviikko: Tänään ois hyvä päivä synnyttää!

Tänään rv39+0, joten hyvä kirjoitella ylös edeltävän viikon tuntemuksia :) Viime viikon lauantaina eli 38+4 sanoin miehelle aamulla, että "nyt on ihan sellanen olo, että tänään ois hirveen hyvä päivä synnyttää". Olin jotenkin nukkunut yöni tavallista paremmin, fiilis oli hyvä ja luottavainen ja tuntui kaiken kaikkiaan siltä, että just tänään mä jopa selviäisin kauheimmistakin tuskista. Aurinkokin paistoi nätisti ja fiilis oli rento. Mutta eihän se synnytys täydellisenä päivänä käynnisty :D Tosin just samaisen päivän yönä klo 23.45 sain sen verran esimakua koko hommasta, että koin ensimmäisen todella kivuliaan supistuksen, jollaista en ole vielä kertaakaan aiemmin kokenut. Heräsin ja olin kääntämässä kylkeä, kun vatsa meni kivikovaksi ja iski sellainen kova polte koko vatsan alueelle. Ei muistuttanut lainkaan menkkakipua eikä selässä tuntunut mitään. Polte vaan paheni ja laajeni enkä voinut ku keskittyä hengitykseen - tai siis puuskuttamiseen. Sitä kesti ehkä noin minuutin, sitten laantui ja pian ei tuntunut enää mitään. Vatsakin rentoutui takaisin normaaliksi. Mieskin heräsi siihen mun ensiähkäisyyn ja sen jälkeiseen puuskutukseen ja tarrasi heti mua kädestä kiinni. Mies kysyi supistaako mua ja sopersin vaan jotain "joo...kai.. tai en minä tiiä". :D Mutta eiköhän se supistus ollut. En saanut enää unta, kun jännitti milloin tulee seuraava ja tästäkö se alkaa. Muistelin, että pitää yrittää rentoutua edes supistusten välissä, joten rentoutin koko kehon hengityksen avulla. No, seuraavaa supistusta ei ikinä tullut ja rentoutushengityksistä huolimatta en enää nukahtanut. Joskus aamuyöllä torkahdin hetkittäin ja näin kahta erilaista unta synnytyksestä :D Mutta suurimmaksi osaksi pyörin täysin hereillä sängyssä. En tajua miten jotkut pystyy nukahtamaan yöllisten säännöllistenkin supistustenkin jälkeen jos ne hetkeksi lakkaavat. Mä ainakin olen niin totaalisen hereillä sen kivun ja tietynlaisen jännityksen ja odotuksen vuoksi, ettei nukkumisesta ikinä tulisi mitään.

No, tuo yöllinen supistus jäi sitten ainoaksi eikä sen jälkeen ole tullut kuin jo tutuksi tulleita kivuttomia harjoitussupistuksia ja "spagaatin"-tunnetta, josta kirjoitin viimeksi. Vauva tuntui sunnuntaina olevan tosi ylhäällä ja jatkuvasti oli sellainen vähän närästävä tai täysi olo, mutta sen jälkeen on laskeutunut jotenkin parempaan asentoon ja olo helpottui heti. Kuumia aaltoja on tässä viime viikkoina tullut ja kotona kuljen yleensä ilman sukkia, koska varpaat oikein hehkuvat kuumuutta. Ihan vieras tunne kun yleensä on ollut enemmän sellaista palelevaa tyyppiä! Mutta siis kaiken kaikkiaan olo on edelleen aika hyvä enkä koe oloani tukalaksi tai kyllästyneeksi. Tietysti lepoa tarvitsee jo enemmän, kun yötkin on katkeilevampia ja jalat väsyvät herkemmin jos pidempään kävelee. Pienellä kävelyllä käyn kuitenkin vähintään kerran päivässä, jotta saa raitista ilmaa ja vähän liikuntaa :) Eilen jaksoin myös kokeilla uusi ruokareseptejä, mutta ihan hirveästi en ole jaksanut tehtailla ruokaa pakastimeen valmiiksi, kun tuntuu että saa muutenkin koko ajan olla kokkaamassa täällä kotona. Lisäksi mä vahvasti epäilen, että äiti ja anoppi kantavat tänne itsetehtyä ruokaa meidän sairaalasta kotiutumisen jälkeen... ;) 

Mies alkaa olla jo aika malttamaton ja on monena päivänä jutellut vauvalle, että "milloin aiot tulla sieltä", "sua jo täällä odotetaan" ja kyselee multa voinnista ja supistuksista :) Nyt hän pakkasi jopa oman sairaalakassinsa, kun hänellä oli sellainen fiilis, että kohta tulee lähtö. Tällä hetkellä kyllä näyttää siltä, että ainakin huomisella neuvolakäynnille ehditään vielä hyvin ja en yllättyisi, vaikka menisi viikollakin yli lasketun ajan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

38. raskausviikko

Päivät ja viikot tuntuu vierivän eteenpäin aika hurjaa tahtia ja laskettu aika senkun lähenee :) On jotenkin outoa ja jännittävää, kun ei yhtään tiedä lähteekö synnytys käyntiin huomenna, viikon päästä vai kolmen viikon päästä. Vai lähteekö ollenkaan ilman käynnistystä? Melkein joka ilta nukkumaan mennessä sitä miettii, että tämä saattaa olla juuri SE YÖ. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä; vatsa ei ole laskeutunut mitenkään erikoisen alas eikä supistuksia ole kuin rasituksessa. Suurimmaksi osaksi supistukset on edelleen ihan kivuttomia harjoitussupistuksia, joissa vatsa vain menee kivikovaksi, mutta mihinkään ei satu. Ainoastaan noin viikko sitten oli enemmän sellaisia kipeitäkin supistuksia sen jälkeen, kun olin viettänyt päivää ystävän luona ja matkustanut sinne bussilla tunnin suuntaansa + kävelymatkat pysäkeille ja kauppaan. Kyseisenä iltana tuli kivuttomia harjoitussupistuksia ihan koko ajan ja välillä niihin liittyi myös alavatsan vihlontaa tai menkkakipua muistuttavaa tunnetta. Sama jatkui seuraavana päivänä, kun yritin käydä kävelyllä ja silloin oli lähes jatkuvaa menkkakivun tunnetta, joka kuitenkin helpotti heti levossa. Lisäksi mulla on välillä sellaisia vihlaisuja nivusissa, jotka tuntuu ihan siltä kuin tekisin väkisin spagaattia, vaikka vain seison suorassa :D Ne tulee yleensä kotona puuhastellessa tai kävellessä ja iskevät niin yllättäen, että usein pääsee joku kirosana suusta. x) Tunne menee kyllä nopeasti ohi, mutta jos ei mene lepäämään, niin noi vihlaisut yleensä jatkuvat ja loppuvat vasta kun menee lepäämään.

Vauva on edelleen kovin liikkuvainen kaveri, vaikka kaikkialla lukee, että liikkeiden tunteminen vähenee tai muuttuu jo tässä vaiheessa, kun tila vähenee. Ei meillä vaan :D Yöt hän on rauhallinen ja antaa mun nukkua, mutta päivisin ja erityisesti iltaisin on vähän väliä joku jumppa käynnissä. Eilen sanoinkin miehelle, että meidän poika oppii varmaan kävelemään jo synnärillä, kun nyt jo harjoittelee niin ahkerasti jalkalihaksiaan :D Usein koko vatsa heiluu puolelta toiselle, kun hän vaihtaa asentoa ja venyttelee ja lisäksi työntää jalkojaan oikeasta kyljestä niin sinnikkäästi, että tuntuu kuin yrittäisi tulla sieltä läpi. Joskus hän saattaa jättää jalkansa johonkin kylkiluiden väliin siten, että siellä tuntuu jatkuva paine ja kipu. Mutta silti mä en kyllästy katselemaan sitä heiluvaa vatsaa ja tunnustelemaan vielä kädellä hänen potkujaan ja liikkeitään <3 Oon ollut välillä oikeasti surullinen miehen puolesta, kun hän ei koskaan pääse kokemaan tätä miltä tuntuu, kun lapsi kasvaa ja liikkuu sisällä. On tää vaan niin ihmeellistä <3

Nyt kun ollaan jo näin loppuvaiheilla raskautta, niin kysyin eilen mieheltä, että mikä hänen mielestään on ollut pahinta, parasta ja yllättävintä raskausajassa. Hän sanoi, että parasta on ollut tunne siitä, että ollaan eri tavalla perhe kuin vain kahdestaan ollessa (+kissat<3). Mies on halunnut lapsia jo monta vuotta, mutta musta johtuvista syistä yritys aloitettiin vasta elokuussa 2017, joten hänen on välillä vaikeakin uskoa, että nyt tämä oikeasti on totta, kun on haaveillut asiasta niin pitkään. Yllättävintä raskausajassa on miehen mielestä ollut helppous: hän odotti mun olevan paljon kipeämpi, vaivaisempi ja kiukkuisempi :D Pahinta asiaa mies ei aluksi meinannutkaan keksiä, mutta sitten sanoi, että ehkä pahinta on tämä ihan loppuaika, kun mä olen koko ajan kotona eikä hän saa yhtään "omaa aikaa". Ymmärrän tuon täysin, koska muistan kun mulla oli pidempi työmatka kuin miehellä ja mies oli aina kotona, kun lähdin töihin ja jo tullut kotiin, kun tulin töistä ja mä olisin kaivannut joskus hetken sellaista yksin olemisen aikaa. Nyt äitiyslomalla mä olen kyllä käynyt vaikka ja missä, mutta usein aamupäivällä tai päivällä ja olen sitten illalla jo kotona, kun mies tulee töistä. Mun pidempiä menoja rajoittaa se, että mies käy autolla töissä, joten mulla ei ole päivisin autoa vaan voin liikkua vain kävelymatkasäteellä, jonkun toisen kyydillä tai sitten kaukolinjan busseilla (sisäistä liikennettä täällä kylässä ei ole). Ajattelin kyllä, että ehkä tänä viikonloppuna voisin ottaa auton ja hurauttaa 25km:n päähän mun vanhemmille ja yhdelle ystävälle käymään niin mies saisi olla ihan rauhassa yksin kotona :) Ollaan jo etukäteen puhuttu, että sitten kun vauva on syntynyt, niin molemmat yrittää antaa toiselle mahdollisuuksia myös siihen omaan aikaan ja tilaan, vaikka se tarkoittaisi vain 10 minuutin metsäkävelyä tai kaupassa käymistä. Kunhan saa hetken olla omissa ajatuksissaan ja hiljaisuudessa. Kumpikin meistä tarvitsee välillä sellaista aikaa voidakseen hyvin ja siitä huolehtiminen saattaa olla parisuhteenkin kannalta jopa tärkeämpää kuin yhteiset treffi-illat (vaikka niistäkin aiotaan kyllä pitää kiinni, olkoon treffit sitten vaikka omassa saunassa kun jomman kumman äiti katsoo hetken vauvaa). Mutta kyllä se aivan varmasti tulee olemaan iso muutos suhteelle, että meitä onkin yhtäkkiä kolme, kun ollaan tässä viitisentoista vuotta oltu kahdestaan... :)


tiistai 12. helmikuuta 2019

36. - 37. raskausviikko: Painokontrolli ja synnytykseen valmistautumista :)

Tänään tuli mittariin rv37+0 eli syntyi vauva tästä eteenpäin milloin tahansa, hän on täysiaikainen <3 Jotenkin huojentava virstanpylväs ja samaan aikaan tuntuu aivan käsittämättömältä, että laskettuun aikaan on vain 3 viikkoa! :O Aika on mennyt tosi nopeasti ja tuntuu jopa, etten olisi vielä valmis luopumaan tästä raskaana olosta... :) Toivon muutenkin, että vauva pysyisi vatsassa vielä ainakin pari viikkoa, jotta hän saisi rauhassa vielä kypsyä, kehittyä ja kasvaa. :) 

Viime viikolla käytiin perhevalmennuksessa ja tutustumassa synnytyssairaalaan, tänään on edessä vielä eräänlainen synnytysvalmennus, joka on nimetty "Kysy kätilöltä" -illaksi. Viime viikon valmennukset olivat molemmat hyviä ja erityisesti tykättiin tuosta synnytyssairaalaan tutustumisesta. Siellä käytiin läpi kaikkea mahdollista synnytykseen liittyen ja saatiin paljon tietoa siitä mitä lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä kivunlievitysvaihtoehtoja on juuri kyseisessä synntyssairaalassa, millaisia käytäntöjä noudattavat ja lopuksi kierrettiin kaikki tilat. Tuntui rauhoittavalta nähdä synnytyssali, nyt on helpompi henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen, kun ei tarvitse omassa päässä kehittää kuvaa sairaalasta ja synnytyssalista. Lisäksi synnytysosastolla oli rauhallinen tunnelma ja sain esittelyä pitävästä kätilöstä todella lämpimän, turvallisen ja ammattitaitoisen vaikutelman. Kaiken kaikkiaan käynti lievitti synnytyspelkoa ja musta on jopa alkanut tuntua siltä, että saattaisin ehkä selvitäkin synnytyksestä jotenkin :)

Eilen kävin lääkärin määräämällä kontrolliajalla tuon mun vähäisen painonnousun suhteen ja olin saanut painon nousemaan kahdessa viikossa 800g, mikä oli ilmeisesti oikein hyvä :) Olin lisännyt lounaalle enemmän hiilaria ja kasvattanut välipalan ja päivällisen kokoa. Aluksi se oli vaikeaa, kun pelkäsin verensokerin nousevan liian korkealle ja varsinkin kun lääkäri oli pyytänyt, etten ottaisi mittauksia niin paljon vaan yrittäisin luottaa siihen, että arvot pysyvät kurissa. Mulla on lähimpänä ylärajaa ollut ennen ateriaa mitattavat arvot (aamupaastoa lukuunottamatta) ja joskus ennen ateriaa verensokeri on jopa ollut korkeampi kuin aterian jälkeen, mikä on ihan nurinkurista. Sain tähän fb:n vertaistukiryhmästä vinkin, että kannattaa lisätä pääaterioille hyviä hiilareita, vaikka verensokeri olisikin sen ansiosta aterian jälkeen yli 6, koska yleensä kuitenkin sitten laskee paremmin ennen seuraavaa ateriaa. Testasin tätä ja se toimi! Aterian jälkeen verensokeri oli 6.8, mutta ennen seuraavaa ateriaa vain 4.7!!! Voi vitsi, että olin onnellinen tuosta vinkistä! Nyt pystyn siis SEKÄ syömään ennemmän ETTÄ saamaan parempia verensokeriarvoja! Olin aiemmin yrittänyt pitää sen aterian jälkeisen arvonkin alle kuuden, koska luulin mahdollisimman tasaisen ja matalan verensokerin olevan hyvä asia, mutta tuolla metodilla se ei sitten meinannut laskea millään alle viiden päivän aikana. Vinkkinä siis muillekin, jotka mahdollisesti taistelevat noiden ennen ateriaa olevien arvojen kanssa (kaikkiallahan sitä ei tosin edes ohjeisteta mittaamaan). Nyt mun ainoa huolenaihe on se, että aamupalan jälkeiset arvot ovat viimeisen muutaman viikon aikana lähteneet nousuun ja tänään mittasin 1h aamupalasta arvon 5.9, kun yleensä kyseisen aamupalan jälkeen arvo ollut 5.1. Eilen söin sellaisen aamupalan mitä söin diagnoosin saamisen jälkeen ensimmäiset 1,5 kuukautta ja verensokeri oli tuolla aamupalalla silloin 4.8 - 5.4, mutta eilen täysin samalla setillä 6.9! Olin kuullut, että usein verensokerin kanssa hankalimmat raskausviikot olisivat 28-34 ja ihan lopussa alkaisivat paranemaan, mutta ei mulla ainakaan :( Sain raskausdiabetesdiagnoosin vasta rv28 ja ne ensimmäiset 1,5kk arvot pysyivät aika hyvin matalina ennen kuin alkoivat nousta vasta noin rv33. Toivottavasti eivät jatkaisi noususuuntaa viikko viikolta loppuun asti... :(

Enivei, lääkäri oli  tyytyväinen siihen, että paino lähtenyt nousuun ja käski syödä loppuajan samoin kuin nämä edeltävät parisen viikkoa. Hän ultrasi vielä vauvan ja pikkuinenkin oli saanut parissa viikossa lisää painoa painaen nyt vähän vajaa 3kg. Tyyppi oli noussut -1sd käyrältä -0,5sd käyrälle :) Lääkäri korosti kaiken olevan oikein hyvin ja ettei tarvitse edelleenkään pelätä mitään isoa sokerivauvaa, toisaalta vauva ei ole myöskään huolestuttavan pieni. Rakenteeltaan vaikutti kuulemma edelleen oikein sirolta <3 Mittauksen aikana vauvalla oli kyllä sellaiset jumpat käynnissä, että mittausvirhettä tuossa voi jonkin verran olla :D

Nyt kun täysiaikaisuus on saavutettu, alkaa mulla olla sairaalakassikin valmiina pakattuna. Sieltä puuttuu vielä neuvolakortti, kuulokkeet musiikin kuuntelua varten, juomapullo, kännykän laturi ja meikinpoistoaineet, koska näitä kaikkia tarvitsen vielä. Lisäksi en ole vielä laittanut sinne ostamaani imetysmekko ja äitiyslegginsejä, koska ne ovat niin mukavat päällä myös nyt loppuraskaudesta. Kassista löytyy kuitenkin jo nyt seuraavat tavarat:

- shampoo ja hoitoaine,  deodorantti
- hiusharja
- hammasharja ja tahna
- imetysliivit, liivinsuojia, siteitä, nännivoide
- löysiä alushousuja, sukat
- pörröiset ja lämpimät "kotisukat"
- lökärit, huppari, imetystoppi, löysä paita, imetysneule
- lakritsia ja pieni suklaapatukka
- eväitä: 2x pillimehu, pähkinäsekoituspussi, 2x proteiinipatukka, hedelmäsose, suolakeksejä
- vauvalle kotiutumisvaatteet (muutama eri kokoa ja mallia oleva body, housut, tumput, sukat, alusmyssy, pipo, lapaset, kevyttoppahaalari) ja harsoliina

Miehelle pakataan lisäksi mukaan omia eväitä, jotka olen jo koonnut keittiössä yhdelle tietylle hyllylle valmiiksi. Niihin sisältyy mm. energiajuomaa, sipsiä, pähkinöitä ja karkkia :D Lisäksi olen yrittänyt saada miestä katsomaan valmiiksi mitkä vaihtovaatteet ottaa mukaan siltä varalta, että joutuukin heti jäämään sinne pidemmäksi aikaa, mutta eihän se halua vielä tollaisia miettiä, koska osaa "pakata minuutissa". :D Ylipäänsä pakkaamisen suhteen ollaan aina oltu ihan eri linjoilla, kun mä aloitan pakkaamisen jo monta päivää ennen reissua tai vähintäänkin teen listaa siitä, mitä pitää ottaa mukaan, jotta ehtii esim. pestä lempivaatteet ja mies taas on sitä mieltä, että "pakkaamiseen menee 5 minuuttia ja sen voi tehdä vaikka lähtöpäivänä". No, onhan sekin totta, että jos synnytys käynnistyy supistuksilla, niin saatetaan olla tuntejakin tässä kotona ennen sairaalaan lähtöä ja miehellä on hyvin aikaa pakata. Lisäksi synnytyssairaala on vain 20 minuutin ajomatkan päässä, joten pääsee kyllä hakemaan mahdollisesti unohtunteita tavaroita kohtuullisen helposti. Joten pakatkoon nyt sitten silloin kun haluaa ;)