torstai 18. kesäkuuta 2020

Hoitovapaalta takasin töihin - mutta vain hetkeksi

Vuoden blogihiljaisuus takana. En tosiaan kokenut omaksi jutuksi alkaa kirjoittaa vauvablogia tai blogia millään muullakaan teemalla tuossa äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Osin asiaan tosin vaikutti myös se, että mulla oli jatkuvia ongelmia kirjautua tänne blogiin, kommentoida muiden blogitekstejä tai kirjoittaa omia tekstejä. Sitten vaan luovutin enkä jaksanut enää yrittää. Kunnes palasin töihin, pääsin kunnolla tietokoneelle ja sain aikaiseksi luotua uudet salasanat yms. Nyt oli jo ihan sen kunniaksi pakko kirjoittaa yksi teksti :D


Mä palasin siis takaisin töihin lähes 1,5 vuoden kotonaolon jälkeen toukokuun lopussa. Mun mies jäi vuorostaan kotiin ja on kotona elokuun loppuun saakka. Alun perin oli tarkoitus, että meidän pieni menisi päiväkotiin osa-aikaisesti syyskuusta alkaen ja mä tekisin 60% työaikaa. Mutta koska työnantaja on vähän nihkeä ja oli koronaa ja sattui vielä kohdalla loistava tilaisuus tehdä töitä ammatinharjoittajana syksyllä, niin mä päätinkin hakea hoitovapaata vielä syys-joulukuulle :) Eli olen nyt vähän niinku kesätöissä ja sit jään taas kotiin :D


Töihin palaaminen noin pitkän tauon jälkeen ei ollutkaan ihan vaan sitä, että avaimet käteen, tietokone auki ja hommat rullaamaan niinku ennenkin. Ehei. Tosi moni asia on muuttunut mun poissaolon aikana, ihan työkavereista lähtien. Työnkuva on sentään pysynyt suunnilleen samana ja työpaikka, vaikkakin työhuone on kyllä siirretty ihan toiselle käytävälle. Mutta joo, eka viikko meni kyllä tosi vaihtelevissa tunnelmissa, kun välillä oli ihan innoissaan siitä, että pääsee taas tekemään jotain "järkevää", syömään rauhassa, puhumaan aikuisten asioista jne ja välillä olin ihan kauhuissani, että miten mä ikinä selviän tästä työmäärästä ja enkö mä enää osaa yhtään mitään. No, nyt on kohta neljä viikkoa töitä takana ja alkaa osa jutuista sujua taas rutiinilla ja huomaan, että kyllä selviän ja kyllä osaan. Silti on vähän ristiriitainen olo syksyn suhteen, koska välillä tuntuu, että nyt kun pääsin kärryille hommista niin olisi ihana olla töissä ja saada asioita aikaiseksi ja toteuttaa taas tätä puolta itsestä.  Mutta sitten toisessa hetkessä ajattelen, että voi vitsi mikä ihana mahdollisuus olla taas syksyllä kotona ja nauttia siitä, ettei ole tavallaan pakko tehdä yhtään mitään. Niin ja sellaisina aamuina, kun se lähes 1,5 -vuotias taapero on sitä mieltä, että aamupala on pahaa ja kotona on tylsää ja äitikin ihan mälsä, niin on ihan kiva sanoa "hei hei, hauskaa päivää!", laittaa ovi kiinni ja lähteä töihin. Mutta sitten kun sellainen aamu, että hän hauskuuttaa meitä vaikka millä ilmeillä ja tempuilla, viihtyy sylissä tai omissa leikeissä ja ulkona aurinko paistaa, ni ai että ku tekis mieli jäädä kotiin juomaan rauhassa aamukahvia ja mennä takapihalle tai hiekkalaatikolle puuhailemaan. Tai kun mies ja taapero kävivät yhdessä Korkeasaaressa ja minä istuin tuijottamassa tietokoneen näyttöä, ni kyllä silloin lohdutti ajatus, että syksyllä taas saa olla kotona ja tehdä mukavia juttuja pienen kanssa :)


Kaikki aina sanoo, että sitä palaa vähän erilaisena töihin äitiysloman/hoitovapaan jälkeen tai jos ei itse ole muuttunut, niin kyllä jokin muu asia siinä arjessa vähintään on kokenut muutoksia. Kyllä mäkin huomaan, että jotain muutoksia tässä on päässyt tapahtumaan. Tässä niistä muutama:


1. Kaaoksen sietokyky tai kyky olla huomaamatta kaaosta on selvästi parantunut. Ensimmäisen viikon jälkeen multa kysyttiin enkä ole vieläkään järjestellyt ja siivonnut mun työhuonetta. Ja sitten mä vasta ekan kerran kunnolla katsoin ympärilleni, että ohoh täällähän on tosiaan huonekalut vähän hujanhajan ja ai tavaroita on näköjään pitkin pöytää ja tuoleja :D Aiempi minä olisi huomannut tällaiset seikat heti, siivonnut ja järjestellyt ja vasta sitten ryhtynyt töihin. Mutta uusi minä on tottunut jatkuvaan sotkuun ja kaaokseen eikä enää edes huomaa sitä :D Monessa asiassa on kyllä hyväkin, että pystyy keskittymään olennaiseen, vaikka ympäristö ei olisikaan täydellisessä järjestyksessä. Mutta joskus se ympäristön järjestely on tapa järjestää omaa päätäkin, jolloin kaaos ympärillä voi tarkoittaa myös kaaosta pään sisällä....


2. Muisti. Ei ole. Ei sitten yhtään. Ja siis tämä on ihan kamalaa. Mulla on aina ollut tosi hyvä muisti ja olen muistanut työkavereidenkin kalenterimerkinnät ja työasiat. Nyt en muista niistä omistakaan edes puolia. Juuri tänä aamuna unohdin KESKEN KESKUSTELUN kenestä olin puhumassa ja mikä sen henkilön nimi oli, vaikka olin juuri hetki sitten puhunut hänestä nimeltä. Kirjoitan kaiken keltaisille lapuille, koska en luota muistiini yhtään. Sitten unohdan missä se keltainen lappu on. Ja mun pitää välillä lukea omista muistiinpanoista, että mä olen tosiaan käynyt jonkun keskustelun, koska en muista siitä keskustelusta mitään tai sitä edes tapahtuneen. Monet ovat onneksi lohduttaneet, että kyllä se muisti vielä palautuu, mutta ei koskaan niin hyväksi kuin se oli ennen raskautta.


3. Aamut. Ennen heräsin jo 5.45 jos työt alkoivat klo 8 ja join rauhassa kahvin ja luin Hesarin. No on sanomattakin selvää, ettei se enää onnistu, kun lapsi herää klo 6.30 niin ei siinä paljon rauhassa Hesaria lueta :D Ja varsinkin ekoina työviikkoina oon ollut niin väsynyt, etten todellakaan olisi jaksanut nousta klo 5.45 vaan nousen vasta 6.30, syön, puen, jumitan ja lähden töihin. Ja siinä sivussa autan miestä tekemään aamupalaa ja ruokkimaan kissat.


4. Kotiasioiden miettiminen työajalla. Kai tätä tapahtui ennen raskauttakin, mutta nyt se on ihan eri tasolla. Mä saatan kesken töiden miettiä mitähän kotona syödään juuri nyt lounaaksi, mitenköhän pitkät päikkärit siellä on nukuttu, muistaakohan mies antaa lapselle vitamiinit jne. Puhumattakaan siitä, että kännykkään tulee välillä kuvia ja videoita kotoa, joita sitten katselen tippa linssissä. En uskalla edes ajatella miten pystyn keskittymään töihin sitten kun lapsi aloittaa päiväkodin. Onneksi siihen on vielä puoli vuotta niin ehdin tässä vähän rauhassa sopeutua ajatukseen ensin.


Kun nyt miettii kulunutta vuotta, niin onhan siihen monenlaista vaihetta kuulunut, että ei ihmekään jos on muutoksiakin tapahtunut. Ja varmasti on kaikenlaisia muutoksia vielä edessäkin. :)


Nyt olisi aika lähteä juhannuksen viettoon, joka on pitkästä aikaa lämmin ja aurinkoinen, ihanaa! Nautitaan siis vielä lämmöstä ja valosta ennen kuin päivä taas lyhenee ;)


Hyvää juhannusta! <3