maanantai 29. lokakuuta 2018

19. - 22. raskausviikko (18+0 - 21+6): rakenneultra!

Täällä elellään nyt tätä raskauden parasta aikaa :) Ei, en ole superenerginen ja siivoa asuntoa lattiasta kattoon joka viikko, mutta energiataso on aika lähellä normaalia. Parasta on kuitenkin se, että vatsa on alkanut vihdoin selvästi pyöristyä ja vauvan liikkeistä ei voi enää erehtyä: ne tunnen ihan selvästi <3 On vaan niin paras fiilis, kun pikkuinen siellä möyrii tai potkii. :) Viime viikon torstaina eli rv 21+2 mies tunsi ensimmäistä kertaa potkun vatsan läpi, kun pieni potkaisi suoraan miehen kämmeneen :D Liikkeiden tunteminen on siinäkin mielessä ihanaa, että aina kun niitä tuntee, tietää toisen olevan siellä edelleen ihan elossa ja hyvissä voimissa. :) Vielä en ole saanut paniikkia aikaiseksi jos en ole liikkeitä muutamaan tuntiin tuntenut, kun niitä kuitenkin yleensä tuntuu monta kertaa päivässä ja erityisesti silloin jos itse istun tai makaan pidempään paikoillani.


Yksi virstanpylväs on myös nyt ohitettu eli rakenneultra. Onneksi ultra oli heti aamusta niin ei tarvinnut koko päivää jännittää! Ultrauspaikka oli eri kuin viime kerralla (muuton takia), mutta oltiin kyllä tyytyväisiä kohteluun ja tiloihin :) Ensin käytiin taas äitiyskorttia läpi, ja täytyy kyllä todeta, että alkaa jo kyllästyttää käydä niitä samoja asioita läpi sadatta kertaa, kun ensin ne on käyty neuvolan terveydenhoitajalla läpi, sitten ultraavan kätilön kanssa, sitten neuvolalääkärin ja nyt taas uuden ultraavan kätilön kanssa. Ja vielä tällä viikolla on edessä uusi neuvolan terveydenhoitaja, joten taas saa käydä samat asiat läpi. Melkein tekisi mieli sanoa jo, että katsokaa sieltä kirjauksista, mutta ymmärrän kyllä, että haluavat kuulla oleellisimmat asiat suoraan minulta. No joka tapauksessa, äitiyskortin tietojen läpikäymisen jälkeen pääsin sitten ultrattavaksi ja kätilö kysyi heti haluammeko  tietää sukupuolen. Oltiin jo etukäteen päätetty, että ehdottomasti halutaan ja kätilö sanoikin sitten, että "hyvä, minä sen tästä ihan heti jo näin. Teille on tulossa poika". <3  Meillä ei kummallakaan ollut vahvaa toivetta tai "fiilistä" sukupuolesta, joten kumpikin reagoi aika neutraalisti sukupuolitietoon. Tosin kyllä mies sitten seuraavana päivänä totesi, että on se jotenkin kiva saada poika noin-niinku-miehenä :D Ja mun isä oli myös selvästi innoissaan tästä tiedosta, koska hänellä itsellään on vain yksi lapsi eli minä eli tyttö, niin nyt saa sitten pojan lapsenlapsena ja sitä kautta kuulemma "kalakaverin" (ihan ku tytöt ei voisi kalastaa :D). Mun siskopuoli kommentoi tietoon pojasta "jee!!", hänellä itsellään on kaksi poikaa ja hän kertoi toivoneensa poikia, koska kokee, ettei "osaa olla" tyttöjen kanssa. Tässä sukupuolineutraalissa ajassakin paljastuu siis kaikenlaisia ympäristön ennakko-oletuksia sukupuoleen liittyen  ;) Enkä ole itse yhtään sen parempi, sain nimittäin itseni kiinni ajattelemasta, että ehkä meidän lapsesta tulee vähän ujo, hiljainen, herkkä ja empaattinen ja että onkohan ne sitten hyviä piirteitä pojalle :D Ihan ku vain tytöt sais olla ujoja ja herkkiä!


Rakenneultrassa selvisi myös tietysti se tärkein eli kaikki näytti olevan hyvin ja rakenteet kehittyneet kuten pitää. Pikkumies oli kyllä löytänyt sen verran hyvän asennon ihan kohdun takaa, ettei halunnut millään liikkua toiseen asentoon, kun piti ottaa hänestä kuvia. Kätilö tökki ja heilutteli vatsan ulkopuolelta ja lopulta pyysi mua hyppimään tasajalkaa lattialla, jotta pikkuinen kääntyisi vähän, mutta ei. Hän halusi köllötellä rauhassa eikä välittänyt mitään ulkopuolelta tulevista yrityksistä vaikuttaa liikkeisiin tai asentoon :D Vaikutti kovin rauhalliselta tapaukselta, lähinnä ojenteli jalkojaan kuin venytellen makoisasti. Kädenkin laittoi vielä kasvojen eteen, ettei vaan nähdä ja saada kuvaa kasvoista. Kätilö totesi, että joudutte nyt sitten odottamaan synnytykseen ennen kuin näette minkä näköinen kaveri siellä kasvaa :D Hurjaa muuten, että nyt jo sain esitteen "Tervetuloa synnyttämään" ja imetyslappusia, kun itsestä tuntuu että siihenhän on vielä vaikka miten pitkä aika! :O Ehkä kirjoittelen synnytykseen liittyvistä ajatuksista sitten toisella kertaa, nyt se tosiaan tuntuu vielä melko kaukaiselta asialta...

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

17.-18. raskausviikko (16+0 - 17+6): matkustus raskaana ja ensimmäiset liikkeet

Täällä on juuri siirrytty raskausviikolle 19, joten nyt on hyvä tehdä pieni katsaus 17.-18. raskausviikkoon :) Oireetonta on edelleen eikä vatsa ole VIELÄKÄÄN kasvanut! Mä en jotenkin yhtään ollut osannut odottaa, että raskauden voi pitää täysin piilossa näin pitkään ja ettei itsekään huomaa vielä selkeää vatsan pyöristymistä. Tai no jos turvotus lasketaan, niin sitten näytän kyllä valaalta :D Mutta erityisesti aamuisin ennen aamupalaa ilman minkäänlaista vatsan turvotusta, ei raskausvatsaa saa näkymään edes hyvällä mielikuvituksella. Vain rinnat ovat kasvaneet ja vyötärö ehkä hieman leventynyt, mutta mitään ei vielä ole pullahtanut esille. Höh. Vatsan turvotusta on kyllä sitten senkin edestä, vaikka monilla kai alkaa tässä kohtaa turvotus jo hellittää. Mulla on ruoansulatusvaivat vasta alkaneet tässä 1-2 viikon sisällä, lähinnä ummetusta on usein, mikä lisää turvotusta ja joskus on jonkinlaista lievää närästystä. Syödessä tulee entistä herkemmin liian täysi olo, vaikka ei olisikaan syönyt paljon kerralla.


Huolimatta siitä, ettei vatsa kunnolla näy, niin ensimmäisiä pieniä liikkeitä olen alkanut tuntemaan :) Ei tietenkään mitään selkeitä potkuja, mutta sellaista jännää kuplimisen tunnetta alavatsalla. Näitä tuntuu erityisesti iltaisin, kun itse rauhoittuu makoilemaan sängyllä tai sohvalla. Pitkään luulin, että tuntemukset ovat vain suolikaasuja, mutta nyt niitä on sen verran usein ja samassa kohdassa, että luulen erottavani liikkeet muista kuplista :D Vauva kuulemma myös kuulee jo paremmin kohdun ulkopuolelta tulevia ääniä, ja joskus käy häntä sääliksi kun hoilotan mukana radiosta tulevia biisejä.... Mies on yrittänyt vähän jo jutella vauvalle, mutta kokee sen kyllä vielä hassuksi ja hankalaksi ja sanoo aina, ettei keksi mitään sanottavaa :D


17.-18. raskausviikon vaihteessa tehtiin miehen kanssa reissu Kroatiaan. Etukäteen jännitin lähinnä ruokapuolta, olen melko tarkasti noudattanut suomalaisia suosituksia liittyen raskausruokavalioon ja vältettäviin ruoka-aineisiin, joten hieman huoletti löydänkö varmasti Kroatiasta riittävästi turvallista syötävää. Pakkasin mukaan eväiksi mm. pähkinöitä, välipalapatukoita ja jopa pari mikropuuropussia varmuuden vuoksi. Mutta ihan turhaan! Tai no, ei nyt siinä mielessä ihan turhaan, että mukavasti oli sitten aina hätävaravälipala mukana, mutta ruoan turvallisuuden vuoksi ei olisi tarvinnut kantaa eväitä Suomesta asti mukaan. Erään ystävällisen ravintolatarjoilijan mukaan Kroatiassa on esimerkiksi laki, jonka mukaan kaikki (ravintolassa tarjottavat/myytävät) maitotuotteet on oltava pastoröityjä. Lisäksi juomavesi on niin puhdasta, että sitä on turvallista ulkomaalaisenkin juoda. Tämä jo hälvensi kovasti huolta ruoan turvallisuudesta ja loppujen lopuksi en kokenut lainkaan hankalaksi noudattaa raskausruokavaliota ulkomailla tai joutunut liikaa miettimään mitä voi syödä ja mitä ei. Veden ostin varmuuden vuoksi pullotettuna, mutta hampaat pesin ihan hanavedellä ja kerran taisin ravintolassakin juoda lasillisen hanavettä. Jäätelöä söin myös jälkiruoan sivussa, vaikka en irtojäätelöä katujen jäätelökioskeista ostanutkaan. Aamupalat, lounaat ja illalliset olivat useimmiten kiehuvan kuumia, joten niiden bakteereja en pelännyt. Raakoja vihanneksiakin söin esim. burgerin välissä enkä siitä sen isompaa huolta kantanut. Oikeastaan matkalla olisi voinut jopa unohtaa olevansa raskaana! Alkoholin välttäminen ei tuottanut mitään ongelmia, kun en muutenkaan sitä paljon käytä ja itse asiassa nautin siitä, ettei ollut aamulla extra-väsymystä muutaman viinilasillisen tähden. Muutoin kyllä väsytti, koska unet jäi syystä jos toisestakin reissussa aika vähiin... Siitä huolimatta matka irrotti ihanasti arjesta ja mukavaa oli :)