perjantai 27. heinäkuuta 2018

7. ja 8. raskausviikko (rv 6+0 - 7+6)

7. ja 8. raskausviikko on mennyt samoilla oireilla eli kaksi viikkoa vaihtelevasti huonoa oloa ja väsymystä ja jatkuvasti nälkä. Kaikki ruuat alkaa kyllästyttää ja joka päivä pitäisi syödä jotain uutta. Varsinkin välipaloihin, kuten leipään, jogurttiin ja hedelmiin oon täysin kyllästynyt. Vesimeloni uppoaa hedelmistä parhaiten ja joskus omenat. Ennen meni banaani, mutta nyt yököttää ajatuskin. Leipää pystyn vielä jotenkin syömään, mutta sen tekeminen ällöttää, joten mies saa usein tehdä aamiaisleivät :D Tänä aamuna tosin upposi mannapuuro tuoreilla mustikoilla ja eilen keksin ostaa karjalanpiirakoita, jotka myös meni hyvin alas. Tällä hetkellä tekisi nieli jotain intialaista tai nepalilaista ruokaa ja ajatus jauhelihasta tai kanasta saa yökkäämään. Ollaan oltu nyt paljon mökillä näiden helteiden vuoksi, joten ravintolaruokaa on rajoitetusti tarjolla, mutta toisaalta vanhemmilta saa apua jatkuvaan ruoanlaittoon, mikä on ollut tervetullutta :) Mikään makea ei oikein vieläkään maistu, ehkä lettuja lukuunottamatta. Mutta se on vaan hyvä, koska oon jo tällä syömisellä kerryttäneet aika mukavasti lomakiloja... Ei ollut mukava käydä neuvolan vaa’alla, sanonpahan vain! Näinkö ne raskauskilot tulee? Mä olin niin suunnitellut kaikkia terveellisiä välipaloja ja raskausaikaan sopivaa liikuntaa, mutta krapulaolo yhdistettynä tähän jatkuvaan helteeseen on kyllä saanut lähinnä makaamaan ja syömään sitä mikä maistuu. Yhtenä päivänä käytiin sup-lautailemassa ja jo siinä tuli niin heikko olo, että silmissä musteni hetkeksi ja oli pakko meloa välillä kyykyssä, kun ei jaksanut seistä. Että en taida ihan juoksulenkille tai edes sauvakävelemään lähteä nyt... Onneksi neuvolassa lohdutettiin, että ehdin liikkua sitten myöhemmin, kun pahoinvointi ja helteet helpottaa :)

Vaikka välillä mene järki tähän huonoon oloon, niin oon kyllä tosi tyytyväinen jos selviäisin tällaisella ololla. En ole oksentanut kertaakaan ja välillä on ollut myös päiviä, jolloin oksettavaa oloa ei edes tule. Olen pystynyt syömään aina edes jotain eikä pahoinvointi enää valvota niin paljon öisin. Herään kyllä edelleen kukonlaulun aikaan, mutta toisaalta saan ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden nukuttua päiväunia :) Oon kuitenkin lukenut, että pahoinvointi on pahimmillaan 9.-11.viikolla, joten en ole vielä lähimainkaan selvillä vesillä. Mutta sormet ja varpaat ristissä, ettei kovasti pahenisi!


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Varhaisultra

Käytiin lapsettomuusklinikalla varhaisultrassa perjantaina kun viikkoja oli mun laskujeni mukaan kasassa 7+0. Tuntui niin pitkältä ajalta odottaa tätä varhaisultraa, että olisin varmaan mennyt yksityiselle jos ei olisi kuulunut hoitoihin, en ikinä olisi voinut odottaa viikoille 11-14 saadakseni tietää onko siellä oikeasti joku! Ultraaja oli mukava ja sanoi heti alkuun, että jos nyt löytyy hyvä syke ja oikean kokoinen kaveri oikeasta paikasta niin keskenmenoriski on enää häviävän pieni :) Sitten hän katseli vielä tietoja ja sanoi, että tarkoitus on myös tarkistaa montako vauvaa siellä on, koska mulla on seurantaultrassa huhtikuussa todettu yhden sijaan kaksi johtofollikkelia. Olin jo etukäteen itsekin jännittänyt voisiko siellä olla yhden sijaa kaksi ja tuo kommentti kyllä nosti jännityksen potenssiin sata :D

Ultraus tehtiin alakautta, koska vatsan päältä ei tietenkään vielä mitään näy saati kuulu. Jännitti ihan hirveästi maata siinä pöydällä ja odottaa kun laitteet laitettiin paikoilleen. Puristettiin miehen kanssa kumpikin toistemme käsiä kuin henkihieverissä. Kun ultraaja vihdoin sai kuvan näkyviin, hän sanoi ensin, että ”täällä on ihan yhden vauvan raskaus oikeassa paikassa”. Ensimmäinen helpotuksen huokaus. Sitten hän käänsi ruudun meille päin ja näytti pienenpienen vauvanalun ruudulta ja siinä vauvan keskivaiheilla kuva väreili tasaiseen tahtiin ja ultraaja kertoi, että siinä lyö sydän <3 Toinen helpotuksen huokaus. Helpotuksen kyyneleet pääsi myös välittömästi, itketti ihan hirveästi nähdä se pieni rakas siellä ruudulla ja että kaikki oli hyvin. Kyyneliin on kyllä varmasti siellä totuttu kun sain heti nenäliinan käteen :D Ultraaja mittasi vielä pikkukaverin ja sekin vastasi hyvin oletettuja viikkoja. Sitten kuunneltiin vielä sydänäänet ja nekin kuuluivat oikein hyvin, oli aikamoista jumputusta. Hassua ajatella, että jollain niin pienellä lyö jo sydän niin kovaa vauhtia :)

Viikot arvioitiin parilla päivällä eteenpäin niin, että perjantaina oli 7+2 eikä 7+0. Sopii mulle, sain hypätä yli pari pahoinvointipäivää! ;) Saatiin vielä muutamia lappuja neuvolaan ja synnärille vietäviksi sekä äitiyskortti ja ultrakuvat. Tuli kyllä todella helpottunut ja liikuttunut olo varhaisultrasta ja suosittelen sitä kaikille, joilla vain on siihen mahdollisuus :) Varsinkin jos on tällainen huolestuneisuuteen taipuva ihminen niin varhaisultra vähentää huolia paljon ja monta viikkoa ennen ”normaalia” ultraa. :)

Nyt sitten pienen ihmeen kasvattelu jatkuu jatkuvalla syömisellä, ajoittaisella pahalla ololla ja päiväunilla (joita en oo osannut nukkua sitten lapsuuden, mutta nyt on maistunut!).

perjantai 13. heinäkuuta 2018

6. raskausviikko (5+0 - 5+6)

Jos 5. raskausviikko oli ihana, niin tää 6. oli sit kamala :D No, ei nyt ehkä kamala, mutta aika krapulainen. Eli siis jatkuvasti sellainen olo kuin olisi juonut edellisenä iltana muutaman siiderin liikaa. Varsinkin aamut ja aamupäivät menee rapsakasti, iltapäivästä alkaa sitten yleensä helpottaa, mutta ei se kuvotus kokonaan poistu. Jatkuvasti saisi olla syömässä, jotta ei tuu liian kova nälkä ja sitä myöten entistä huonompi olo. Alan vaan olla jo täysin kyllästynyt ihan kaikkeen mitä kaapista löytyy. Mies on lähes joka päivä käynyt kaupassa, kun se mikä vielä eilen meni alas, saattaa tökkiä tänään ihan totaalisesti. Aluksi yritin syödä terveellisesti ja pieniä annoksia usein, mutta on vaan myönnettävä, että en mä noilla hedelmillä ja jogurteilla kovin pitkälle pötki. Ainoa mikä vähän auttaa huonoon oloon on ihan kunnon ruoka, kuten makaronilaatikko tai tortillat. Ja nolottaa myöntää, mutta myös Hesen kerroshampurilainen... Siltäkin osin tää olo muistuttaa siis krapulaa, että jos jotain tekee mieli niin krapularuokaa eli roskaruokaa. Mitä en normaalisti syö juuri koskaan, varsinkaan kun ei aikoihin ole ollut oikeaa krapulaakaan.

Pahimmat olot oli kyllä viime yönä kun en sen huonon olon takia saanut nukutuksi juuri ollenkaan eikä se stressi valvomisesta tietenkään parantanut oloa. En mä muutoin nykyään enää edes stressaa jos jonain yönä valvonkin, mutta nyt sit mietin miten se nostaa kortisolitasoja ja on haitallista alkion kehitykselle. Vai voiko yksi valvottu yö vaikuttaa pahasti? Oon kyllä nukkunut huonosti koko raskausajan, mutta eilistä lukuunottamatta se on ollut ”vain” aamuyön valvomista. Onneksi aamu oli sitten taas vastaavasti olojen puolesta normaalia helpompi ja sain ainakin levättyä ellen jopa torkahdettua aamupäivällä. Toivottavasti ensi yönä uni maistuisi :)

Tiedän, että tää pahoinvointi voisi olla pahempaakin ja saattaa vielä sellaiseksi muuttuakin kun viikkoja menee eteenpäin. Pystyn sentään syömään enkä oksentele. Mutta silti välillä hajottaa kun se huono olo on jotenkin niin kokonaisvaltainen ja paljon tulee vaan maattua sohvalla sen sijaan, että nauttisi hienoista kesäsäistä. Onneksi oon illalla yleensä päässyt käymään ulkona haistelemassa raitista ilmaa. Ja toissapäivänä selviydyin sentään lounaalle kavereiden kanssa, sekin vähän helpotti kun sai syödä taas kunnolla ja keskittyä höpöttelyyn :) Tämään olisi myös rennot kaveritreffit illalla, mutta saas nähdä jaksanko tuon edellisen yön jäljiltä kammeta itseäni paikalle :/

Kauhulla ja innolla odotan, mitä 7. raskausviikko tuo tullessaan! Ja hei enää viikko varhaisultraan, siten näkisi onko siellä oikeasti joku jonka vuoksi kärsitään :)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

5. raskausviikko (rv4+0-4+6)

Tänään on viimeinen päivä 5. raskausviikkoa ja huomenna alkaisi sitten jo 6. raskausviikko eli rv5+0. Mua alkuun vähän hämmensi tämä raskausviikkojen lasku- ja merkitsemistapa, vaikka onhan se periaatteessa aivan looginen, mutta silti välillä mietin, että jos ihmiset puhuvat vaikka "raskausviikosta kahdeksan", niin tarkoittavatko he 8. raskausviikkoa eli rv7+ vai 9. raskausviikkoa eli rv8+. :D Siksipä nyt selvennykseksi aina otsikkoon molemmat!

Ällö- ja ärsytysvaroitus nyt tästä tämän kappaleen ensimmäisestä lauseesta, mutta tämä viides raskausviikko on kokonaisuudessaan ollut aivan ihana <3 Onhan tää ensimmäinen viikko, kun olen tiennyt raskaudesta. Tottakai välillä huolestuttaa olenko mä oikeasti raskaana ja jatkuuko raskaus, mutta olen onnistunut myös nauttimaan tästä viikosta :) Ei ole vielä kuvottanut tai ollut ihan tappoväsymystäkään, joten olen voinut vain hymyillä ja syödä. Tuntuu, että viikon loppua kohti nälkä on vain yltynyt ja herään lähes aina klo 3 nälkään, syön tai en syö riippuen kuinka kova näläntunne, pyörin sängyssä klo 5.30 asti, lähes juoksen syömään aamupalaa, töihin saapuessa klo 8 on taas nälkä ja syön yleensä siinä klo 8.30 jotain ja sitten klo 10.30 tuntuu, että voisin syödä ihan mitä tahansa ja mielellään heti! Yleensä käyn lounaalla klo 11, mutta eilen menin lounasravintolan oven taakse heti klo 10.30, jolloin se aukeaa ja ovi olikin lukossa! Tarjoilija tuli kyllä avaamaan oven klo 10.32, mutta siinä vaiheessa tuntui, että olisin voinut kuristaa sen siitä hyvästä, että piti mua nälässä ylimääräiset KAKSI MINUUTTIA! Se nälkä oli vaan jotain niin jäätävää, että harvoin olen sellaista nälän tunnetta kokenut :P Ja se mun syöminen ei kyllä ollut mitenkään kaunista katsottavaa, kun tuntui, että on vain saatava äkkiä jotain suuhun, ihan sama mitä ja millä tavalla. Mä jopa söin jauhelijakeittoa haarukalla, koska en ollut muistanut ottaa linjastolta lusikkaa enkä viitsinyt enää lähteä hakemaan :D Onneksi työkaverit tuli syömään vasta klo 11 ja viereiset pöydät olivat vielä tyhjiä siinä vaiheessa, kun mä haarukoin mun keittoa ja tungin leipää suuhun minkä kerkesin :D

Aamuyöllä herääminen on nyt tullut ihan tavaksi, mutta onneksi nukahdan illalla jo klo 21-22, joten siinä saa edes 6 tuntia unta. Heräily alkoi jo ennen plussaa, mutta koska mulla on joskus ollut sitä negakierroissakin niin en kiinnittänyt asiaan silloin sen enempää huomiota. Toivottavasti se jossain kohtaa vaihtuisi niihin 12 tunnin yöuniin, mitä moni raskaana oleva tuntuu nukkuvan alkuraskaudessa. Ainakin lueskelin, että yleensä 6. raskausviikolla eli ensi viikolla väsymys on suurinta, joten sitä odotellessa :) Onneksi mulla alkaa kesäloma huomenna, joten voin sitten rauhassa olla kotona väsynyt ja pahoinvoiva jos niin käy. Ensi viikolle ei arkipäiviksi ole edes mitään hierontaa ja lounastreffejä kummempaa sovittuna, joten siltäkin osin voi mennä oman olon mukaan. Viikonloppuna on sitten ystävä kauempaa tulossa tänne seudulle ja nähdään ystäväporukalla lauantaina ja/tai sunnuntaina, mutta hekin kaikki tietävät raskaudesta, joten ei tarvitse peitellä huonoa oloa jos sellainen iskee. :)



Mitä raskausoireita mulla EI OLLUT ennen plussaa?

Piinapäivien kuluessa eteenpäin, mun päässä kasvoi lista "raskausoireista", joita mulla EI OLLUT. Olin sitten ihan varma, että en voi olla raskaana, kun ei ole sitä, tätä eikä tuota. Mullahan siis lopulta oli ennen plussaa vain väsymystä ja nälkää eikä se väsymyskään kaatanut päiväunille tai saanut nukahtamaan kesken tv:n katsomisen. Siksi ajattelinkin, että ehkä vain loman odotus on pistänyt väsyttämään tai muuten vaan nyt haukotuttaa. Rinnat oli toki myös arat, mutta ne on aina ennen menkkoja, ehkä ainoa uusi juttu eli se, että välillä myös nännit oli kosketusarat. Mutta siinäpä ne raskausoireet oikeastaan olivatkin, turvotusta oli yhtenä päivänä, mutta se on ihan normaalia ennen kuukautisia, joten sitä en laske.

Mitkä sitten oli ne oireet, joita niin kovasti odotin ja yritin tarkkailla, mutta joita mulla EI OLLUT ennen plussaa eikä oikein ole vielä ollut sen jälkeenkään:

1. Flunssa. Hedelmöittymisen jälkeen äidin puolustusjärjestelmä saa "viestin" olla hylkimättä hedelmöittynyttä munasolua, jotta se voisi kiinnittyä kohdun limakalvoon ja saisi myös jatkaa kehitystään siellä. Raskausaikana naisen vastustuskyky on joidenkin tutkimusten mukaan vain 70% normaalista. Ilmeisesti sen vuoksi monilla on flunssaa ennen plussaa tai sitten turvonneet limakalvot aiheuttavat tukkoista nenää ilman muita flunssan oireita. Mulla ei kyllä ollut flunssasta tietoakaan ja nenäkin oli tukossa vain yhtenä iltana ihan hetken aikaa kun olin käymässä nukkumaan. Niinpä olin sitten ihan varma, että ei flunssaa = ei raskaana.

2. Vessassa ravaaminen. Mä käyn aina monta kertaa vessassa työpäivän aikana eikä se muuttunut yhtään miksikään. Yöllä en käynyt vessassa ja päivällä en kokenut mitään "hirveää pissahätää yhtäkkiä, jolloin on pakko päästä vessaan". Tuntuu, että suurella osalla tää pissaamisrumba alkaa jo ennen plussaa tai heti plussan jälkeen, kun verimäärä kasvaa ja munuaiset joutuu tekemään enemmän töitä. Mutta mä en vieläkään ravaa vessassa (mun mies on tästä asiasta eri  mieltä, mutta mun teoria on, että nyt se vaan kiinnittää huomiota siihen kuinka usein mä käyn vessassa :D)

3. Palelu. Yhtenä päivänä paleli töissä, mutta se olisi voinut johtua vaan hyvästä ilmastoinnista. Mä olen useita kertoja palellut töissä, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kotona mulla oli enemmänkin kuuma kuin kylmä. Eikä mua palele vieläkään. Ihan normaalivaatteissa olen sisällä ja yleensä on vaan kuuma ja hiki. Tuota hikoilua on muuten ehkä vähän enemmän kuin ennen, onpa hehkeä raskausoire!

4. Metallinmaku suussa. Ei ollut. Ei niin mitään ihmeellistä makua. Ei maistunut rauta, saippua, metalli, karvas maku, suolainen tai yhtään mikään. Eikä maistu vieläkään.

5. Etova olo. Ei ollut kertaakaan etova olo piinapäivillä, vasta plussan jälkeen dpo16 oli lievää krapulaa muistuttavaa olotilaa, mutta meni aika pian ohi eikä ole sen jälkeen näkynyt.

6. Lämmön nousu. No okei, en voi tätä sanoa ihan varmaksi, koska en mittaile lämpöjä säännöllisesti. Mutta normaalisti mulla on kainalosta mitattuna lämpö 35.8. Ja tasan se sama lämpö oli sinä päivänä kun sain plussan ja alkuun se vähän huolettikin. Mutta ehkä lämpöjä voi tulkita vain jos niitä on oikeasti mitannut joka päivä samaan aikaan useamman viikon tai kuukauden ajan.

7. Jano. Ei janottanut yhtään normaalia enempää. Yksi päivä jopa huomasin, etten ollut juonut töissä vesipullostani juuri yhtään, vaikka yleensä litkin vettä pitkin päivää. Silloin mietin, että nyt en varmasti ainakaan ole raskaana, kun juon VÄHEMMÄN kuin ennen. Monilla janon tunnetta lisää kiihtynyt aineenvaihdunta, suun limakalvojen kuivuminen ja verimäärän lisääntyminen kehossa, mutta mulla tätä ei tapahtunut. Ainakaan vielä.

8. Turvotus. Moni valittaa turvotusta ennen ja jälkeen plussan, mutta mun mielestä turvotusta oli jopa vähemmän kuin yleensä ennen menkkoja. Yleensä mä nimittäin tiedän, että menkat alkaa 1-3 päivän päästä jos tulee yhtäkkiä halu alkaa dieetille kun on muka niiiiin läski. No, nyt tätä ei tullut. Eikä plussan jälkeenkään ole mitenkään ihmeemmin turvottanut, nytkin housut tuntuu jopa vähän löysiltä vatsan kohdalta!

9. Kohdun kasvukivut eli menkkakipua muistuttavat tuntemukset. Näitä oli paljon vähemmän kuin edellisessä negakierrossa, jossa lievät menkkapoltot alkoi jo dpo 11 ja sitten niitä oli melkein päivittäin. Tässä plussakierrossa mulla oli plussaa edeltävänä päivänä parin minuutin ajan sellainen yhtäkkinen poltto, että juoksi vessaan laittamaan siteen varmuuden vuoksi, mutta se loppui kuin seinään eikä sen jälkeen ollut enää juuri mitään. Plussapäivänä ja sen jälkeen on kyllä ollut päivittäin lieviä "menkkakipuja", vihlaisuja, nipistelyjä yms., mutta ei häiritsevästi.

10. Itkuherkkyys. No juu ei. Pidän itseäni jopa herkkänä ja saatan itkeä välillä helpostikin niin ilosta, liikutuksesta, surusta kuin pelostakin. Mutta ennen plussaa ei silmät kostunut kertaakaan, vaikka sitä niin odotin. Ja plussan jälkeenkin mies on ollut se, joka enemmän on liikutuksen kyyneleitä pyyhkinyt silmäkulmistaan kuin minä!

11. SE TUNNE. No ei todellakaan :D Nettipalstoja kun lukee niin monilla on ollut ennen plussaa "sellainen tunne" tai "aavistus", että on raskaana tai ihan vaan fiilis siitä, että oireet on jotenkin erilaisia kuin ennen. En kyllä tuntenut mitään tällaista, ehkä sitten plussaa edeltävänä perjantaina väsymys alkoi olla niin selvää, että mietin mahdollisuuksien raskauteen olevan 50-50. Mutta ei kyllä ollut mitään selvää "tunnetta" raskaudesta. Ihan yllätyksenä ne viivat siihen testiin pärähti!

Nyt siis menossa rv4+5 ja aika oireetonta on edelleen. Tietysti pelottaa, että se on huono merkki, mutta ehkä se pahoinvointi ja muutkin oireet ehtii vielä tulla. Joka tapauksesta olosta ei kyllä voisi päätellä, että on raskaana, siitä kertovat vain plussa testissä ja menkkojen puuttuminen. Toivottavasti tää lista tuo jollekin piinapäiviä kuluttaville toivoa jos näitä oireita ei itsestään löydä :) Joskushan ainoa oire voi olla oireettomuus!



maanantai 2. heinäkuuta 2018

PLUSSA!!!!!

Huom! Jos tunnistat minut blogiteksteistä, kunnioitathan yksityisyyttäni etkä jaa tietoasi tai tekstejäni :)


Otsikkohan sen jo kertoo :) Täällä tuli raskaustestiin plussa lauantaina 30.6. <3 Tuolloin oli jo dpo15, mutta en vielä odotellut menkkoja, koska viime kierrossakin luteaalivaihe kesti 16-17 päivää. Ihmettelin vain jatkuvaa haukottelua ja väsymystä sekä nälkää, joka yllätti normaalia aikaisemmin erityisesti aamulla ja aamupäivällä. Nämä olisivat kuitenkin voineet johtua mistä tahansa ja koska mulla oli erityisesti aamuisin kuuma ja hiki, niin olin aika varma, että estrogeenitaso siellä on laskussa aiheuttaen kuumat aallot ja menkat tulossa. Mies kuitenkin kyseli, että enkö voisi jo testata, kun valitin torstaina, että ihmiset on suihkuttaneet oikein urakalla parfyymia kun monta kertaa on melkein pitänyt pitää nenästä kiinni kun niin haisee :D Lupasin sitten, että lauantaina testaan jos menkkoja ei ole siihen mennessä kuulunut.

Lauantaina heräsin jo kukonlaulun aikaan ja tein testin, kun mies vielä nukkui. Olin jo aiemmin yöllä käynyt kerran vessassa ja pissaa tuli lopulta tikkuun niin vähän, että meinasin heittää koko tikun roskiin ajatellen, ettei sitä voi luotettavasti tulkita. Koska inhoan niitä valkoisia negatikkuja, päätin etten nytkään halua sitä katsoa ja käänsin sen nurinpäin pöydälle odottamaan, että mies herää. Kun hän sitten kömpi unisena makuuhuoneesta, totesin testin olevan varmaan aika epäluotettava, mutta että voi sen katsoa ja lupasin tehdä myöhemmin uuden. Mies sitten otti testin pöydältä, katsoi sitä pokkana hetken ja laittoi takaisin väärinpäin. Ilme ei kyllä paljastanut yhtään mitään. Sitten hän vaan totesi, että "tämähän on ihan selvä". :D

En edes tiedä millä sanoilla kuvailisi niitä tunnelmia, kun itsekin nappasin tikun vihdoin siitä pöydältä ja tuijotin niitä kahta selkeää viivaa. Hämmästystä, helpotusta, onnea, innostusta... Kumpikin vaan tuijotti vuoroin toisiaan ja vuoroin tikkua ja todettiin, että eihän tätä nyt millään tajua. Naurattikin. Ja olin niin hämmentynyt siitäkin, että tikkuun piirtyi niin vahvat viivat, vaikka pissaa tuli ihan liru! Jotenkin sitä mietti, että onko tää testi nyt varmasti oikeassa, voiko tämä olla totta <3

    

Sunnuntaina tein digitestin ja siihen tuli teksti "Raskaana 2-3" eli hormonitasot vastasivat hyvin viikkoja :) (testi siis näyttää viikot hedelmöittymisestä alkaen, ei edellisistä kuukautisista)Sunnuntaina oli myös lievää krapulaa muistuttavaa oloa ja olin aika luottavaisin ja onnellisin mielin. Sitten seuraavana päivänä krapulaolo oli tyystin hävinnyt ja kun tein viivatestin, viiva oli ihan samanlainen kuin lauantaina ja aloin pelätä, että se haalistuu pois ja tämä menee kesken. Soitin kuitenkin klinikalle ja varasin varhaisraskauden ultraan ajan ja neuvolaan ensimmäisen ajan. Tuntui ihan siltä kuin olisin huijannut jos olisin sanonut olevani raskaana, kun olo oli niin normaali! Niinpä muotoilin asian sanomalla "tein positiivisen raskaustestin", koska se ainakin oli totta. Oli muuten hassua, kun puhelimen toisessa päässä ihminen vastasi tähän vaan että "joo". :D Ymmärrän, että työtähän hän vain tekee eikä kuulu varmaan onnitella kaikkia positiivisesta testistä, mutta tuntui silti niin hassulta :D


Eilen illalla nälkä oli taas ihan jäätävä ja tänään heräsin jo klo 3.30 syömään, mikä vain tuntui lisäävän nälkää ja lopulta nousin klo 5.30 uudestaan syömään :D Yhtä syömistä koko ajan, mutta aion nyt nauttia niin kauan kun ruoka maistuu, koska jossain kohtaa se ei ehkä sitten enää maistu ollenkaan... Väsymys ei ole enää niin kaatava kuin ennen plussaa, mutta jonkin verran väsymystä tietysti tuo jo aamuyön kukkuminen kun olen jo monena aamuna herännyt klo 3-5 saamatta uudelleen unta.

On tämä kyllä sellaista vuoristorataa onnellisen ja luottavaisen sekä pelon ja paniikin välillä, pelottaa niin kovasti, että tämän menettää. Mutta olen yrittänyt ajatella, että en voi itse juurikaan tehdä mitään sitä estääkseni ja ainakin minun on mahdollista tulla raskaaksi, se jo pelkästään on iso helpotus. :)