perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kemiallinen raskaus

Viimeksi arvelin jo laskeneeni dpo:t väärin kun menkkoja ei kuulunut eikä oikein ollut mitään raskausoireitakaan. Sitten alkoi jo olla dpo16 lähellä myöhäisemmänkin ovulaation laskukaavalla, joten väkisinkin alkoi jo epäillä, että voisiko sittenkin.. Tällä hetkellä uskon, että olin laskenut dpo:t kuitenkin oikein ja sillä laskukaavalla dpo15 tein ekan raskaustestin. Ensin tulkittiin se negaksi, mutta minuutin jälkeen siihen alkoi piirtyä toinenkin viiva. Viiva oli niin haalea, että pohdin jo onko se vaan viivanpaikka. Mies oli sitä mieltä, että tuollainen hailura viiva tulee aina. Onneksi oli kahden testin pakkaus, joten näytin vertailun vuoksi käyttämätöntä tikkua ja mieskin joutui myöntämään, että kyllä pissatussa tikussa viiva oli. Tiesin kuitenkin, ettei noin hailura viiva näin pitkään ovulaation jälkeen tiedä hyvää ja yritin suhtautua testiin negana ja odotella menkkoja. Aika mateli kun odottelin, että menkat alkaisi tai voisi testata uudestaan. Kun dpo17 ei vieläkään vuotoa alkanut kuulua, tein kädet täristen uuden testin. Oli tosi outo olo, koska tavallaan tiesin ettei raskaustestiin olisi tullut toista haaleatakaan viivaa jos ei ole raskaana, mutta samalla olo oli niin ei-raskaana-oleva kuin vaan voi olla. Ei minkäänlaisia raskauteen viittaavia oireita. Oli pitkät minuutit odottaa tulosta. Tulos oli negatiivinen. Aika selvä negatiivinen. Kun vertasi tätä dpo17 tehtyä testiä  siihen dpo15 tehtyyn, erotti selvästi että dpo15 testissä oli viiva. Vaalea, mutta vaaleanpunainen viiva.

Negatiivisen testin jälkeen oli tuskaa odotella menkkoja, kun tuntui että kierto venyy taas ihan turhaan ja haluaisi jo päästä uuteen kiertoon. Onneksi dpo17-18 välisenä yönä vuoto sitten alkoikin ja sen otti ihan ilolla vastaan. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo kaksi päivää haalean raskaustestin ja negatestin välillä oli kyllä pitkää piinaa kun ei tiennyt onko raskaana vai eikö ole. Olisin vain halunnut, että menkat olisi alkaneet silloin kun piti, ilman mitään viivästyksiä. Nythän ne olivat lopulta siis lähes 4 päivää myöhässä. Olen tässä lukenut kemiallisesta raskaudesta ja olen aika varma, että tästä nyt mullakin oli kyse. Munasolu oli siis irronnut ja hedelmöittynyt, mutta ei tarttunut kunnolla kohdunseinämään kiinni. Se kuitenkin yritti kiinnittyä, minkä takia istukkahormonia ehti erittyä sen verran, että eka raskaustesti siihen reagoi. Jonkun tutkimuksen mukaan jopa 70% hedelmöittyneistä munasoluista ei kiinnity kunnollla ja yleensä nainen ei edes ehdi tietää olleensa raskaana, sillä menkat alkavat ajallaan tai muutaman päivän myöhässä ja vuodon mukana tulee sitten tuo hedelmöittynyt munasolukin.

Aluksi harmitti tää koko kemiallinen tosi paljon, mutta nyt ajattelen sen positiivisena asiana: hedelmöittyminen onnistui heti ekasta todistusta ovulaatiosta, joten uuden raskauden mahdollisuus on varmasti hyvä :) Ja mieluummin raskaus loppuu heti alkuunsa kuin että tulisi myohemmin keskenmeno. Nyt sitten uutta ovista metsästämään kunhan on kärvistelty menkat ensin pois alta.


keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Todistetusti ovuloinut

Loppukierron verikokeen tulokset oli vihdoin tulleet omaKantaan maanantaina ja siellä luki näin: ”s-prog 33.8 elikä pot. ovuloinut”. Lyhyestä virsi kaunis :D Mutta kyllä tuli iloiseksi tuosta lyhyestäkin tekstinpätkästä! Nyt mä oon niinku melkein normaali. Todistetusti ovuloiva nainen. Ainakin tässä kierrossa ja toivottavasti myös seuraavat noin puoli vuotta, jonka aikaa tuota lääkettä voi käyttää ilman välikiertoja. Letrozol 1*5mg kiertopäivinä 3.-7. on nyt siis hoitosuunnitelma ja sillä pitäis ovis tulla kerran kuussa :) Ei jatkuvia ultria, verikokeita ja muita käyntejä klinikalla. Hassua ajatella, että toisille ovulaatio kerran kuussa on itsestäänselvyys, kun mulle sillä on niin merkitys ja voisin vain ilahtua ja juhlistaa jokaista tapahtunutta ovulaatiota! :D 

Nyt kun ovulaatio on varmistettu, niin näitä loppukierron päiviä voi todella kutsua piinapäiviksi. Edelliseen postaukseen kirjoitin piinapäivien oireilut dpo10 asti. Tosin saatoin arvioida ovulaation ajankohdan vähän pieleen, sillä tulkitsin sen epäselvän ovistestin plussaksi sunnuntaina ja kipujen perusteella veikkasin oviksen maanantaille, mutta voi olla, että ovis olikin vasta ti-ke. Nuo dpo:t on nyt laskettu maanantain perusteella selvyyden vuoksi, koska niin laskin ne edellisessäkin postauksessa, mutta niistä voi vähentää 1-2 päivää jos ovis olikin vasta myöhemmin...Mutta tässä siis jatkoa edelliseen piinailuun:

Dpo11 menkkakipuja ja kunnon vihlaisuja monta kertaa ja pidemmän aikaa kerrallaan; vähän väsynyt ja kiukkuinen/stressaantunut fiilis; rinnat ei juurikaan arat; sisäistä ”tärinää” vaikka ei ollut varsinaisesti kylmä; ummetus
Dpo12 rinnat ei yhtään arat aamulla; menkkakipuja ja vihlaisuja; pahoinvointia hetken aikaa; järkyttävä väsymys; mieliala ärtynyt ja uupunut; yöllä syke 63 (normaali 48-55); ummetus
Dpo 13 vatsan toiminta palautunut normaaliksi; ihan vähän rinnat arat; uupunut olo/jäsenet painaa tonnin; pieniä vihlaisuja kohdussa; pissalla saa ravata aika tiuhaan
Dpo14 rinnat hitusen arat; menkkapolttoja vähän kerrallaan; löysä vatsa (enteilee yleensä menkkoja); mieliala hyvä; illalla vähän vilunväreitä...
Dpo 15 ... mutta aamulla taas ennemminkin hiki; rinnat arat; todella normaali ja oireeton olo
Dpo16 pieniä menkkapolttoja/paineentunnetta ajoittain; rinnat vähän arat; löysä vatsa

Lisäksi viikon verran olen nukkunut tosi huonosti ja ehkä siitä johtuen jonkin verran väsymystä. Joinakin aamuina olen herännyt jo klo 4.20, mutta johtuu ihan perhepiirissä tapahtuneista kurjista asioista. Vaikka tuossa nyt jotain "oireita" on, niin eivät ole koko aikaa läsnä ja kaiken kaikkiaan tosi oireeton ja normaali olo.  Yleensä ennen menkkoja on pahemmat turvotukset ja rinnat on tosi arat, nyt rintojen arkuus on vaihdellut päivästä tai kellonajasta toiseen. Kuitenkin monesti on ollut sellainen olo, että menkat alkaa ihan just ja olen jo kaksi päivää kulkenut side valmiina. Viimeksi tänään tuli sellaiset menkkapoltot, että olin ihan varma, että no NYT ne alkaa. Mutta ei ole vuotoa näkynyt. Siksi mä veikkaankin, että olen laskenut nuo dpo:t väärin, koska yleisimmin menkat alkaa dpo14, vaikka normaali vaihtelu taitaa olla dpo12-16. Toivon kyllä, että jos ne sieltä alkaa niin alkaisivat jo pian, nää vikat päivät on niiiiin....Piinaa.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Piinapäivien oireilut


Nyt on dpo10 ja piinapäivät pahimmillaan :D Monet raskautta yrittäneet taitaa tietää mitä nämä piinapäivät tarkoittaa ja kuinka piinaa se voi olla, kun pitää vain odottaa ja odottaa ja odottaa. On lähes jatkuvasti tietoinen oman kehon "oireista" ja muutoksista, mutta ei tiedä ovatko ne PMS-oireita vai alkaneen raskauden aiheuttamia muutoksia. Google laulaa näinä päivinä ja joka kuukausi sitä eksyy niille tasan samoille sivuille ja keskustelupalstoille, joissa jaetaan kokemuksia alkuraskauden oireista. Itsekin tietää, että eihän siinä ole mitään järkeä, mutta koko tää vauva-asia tuntuu ainakin mulla olevan enemmän tunne- kuin järkiasia. Vaikka muutoin pidänkin itseäni melko järki-ihmisenä niin tässä ei kyllä järjen ääni paljon paina :D No, joka tapauksessa, ajattelin tähän postaukseen nyt kerätä tämän kierron ovulaation jälkeiset "oireet", jotta voi sitten mielenkiinnolla seurata onko sama oirekirjo joka kuukausi vai vaihteleeko eri kierrot paljonkin toisistaan. Alla siis oireet tähän asti (dpo= days past ovulation):

Dpo 1-3 alavatsan kuplimista, rintojen arkuutta (tätä on joka kierrossa)
Dpo 4 rintojen arkuutta
Dpo 5 rintojen arkuutta, liikutusherkkyyttä, seesteinen mieliala
Dpo 6: heräsin klo 5.50 pirteänä ja energisenä; tunsin selkeitä vihlaisua/menkkajuilintaa päivällä muutaman minuutin ajan; fetajuustoa en voinut syödä koska se maistui aivan sinihomejuustolle (:D) (siskoni ei maistanut fetassa mitään erikoista); mieliala hyvä; rintojen arkuutta
Dpo 7 heräsin klo 3.30 vessaan ja valvoin sen jälkeen pirteänä noin tunnin ennen kuin torkahdin vielä hetkeksi; tunsin kipeitä vihlaisuja kohdun seudulla pitkin päivää, mutta erityisen paljon salitreenin aikana; mieliala oli melko seesteinen; rintojen arkuutta
Dpo 8: rintojen arkuutta, vähän kuumia aaltoja. Mieliala hyvä ja seesteinen.
Dpo 9: aamulla olo oli energinen ja hyvä, ei turvottanut eikä väsyttänyt yhtään. Rinnat eivät olleet aamulla arat, mutta iltaa kohti arkuus palasi. Junassa tuli hieman huono olo, mikä ei ole mulle tyypillistä. Illalla oli jonkin verran menkkapolttoja, mutta ei kovin pahoja.
Dpo 10: aamulla rinnat eivät olleet lainkaan arat, päivällä arkuus palasi hetkeksi ja taas katosi. Ei turvotusta yhtään. Aamulla hikoilutti ja oli ”kuumia aaltoja”. Ilmeisesti kehon estrogeeni- ja progesteronitasot ovat romahtaneet ja ruumiinlämpö laskenut aiheuttaen nämä kuuma aallot ja siten ennakoivat menkkojen tuloa. Tästä johtuen pettymystä ja alakuloisuutta. 

Kaiken kaikkiaan aika selkeiltä menkkoja edeltäviltä oireilta nämä nyt siis näyttävät. Menkkapoltot ovat ainoat, joita mulla ei yleensä ole kuin vasta ensimmäisenä vuotopäivänä, mutta ei niitä nytkään ole häiritsevän paljon ollut. Nuo kuumat aallot vahviten viittaa siihen, että menkat sieltä on alkamassa muutaman päivän kuluttua, koska kuumat aallot usein liittyvät alhaiseen estrogeenin ja juuri ennen menkkoja estrogeenin ja progesteronin tasot laskevat. Samoin rintojen arkuuden vähentyminen viittaa siihen, että keltarauhanen on surkastunut eli hedelmöittymistä ei ole tapahtunut. Joillakin ilmeisesti rintojen arkuus saattaa liittyä nimenomaan hormoonitasoja laskuun muiden pms-oireiden kanssa, mutta mulla rinnat tulevat kipeäksi heti ovulaation jälkeen kun keltarauhanen muodostuu ja tässä kierrossa näköjään helpottuu keltarauhasen alkaessa surkastua. 


Negakierron puolesta puhuu myös se, ettei mulla ole ollut mitään yleisiä alkuraskauden oireita, kuten palelua, metallinmakua suussa tai väsymystä. En ole ravannut vessassa, mieliala ei ole heitellyt, kahvi on maistunut hyvin ja ruokahalukin ollut normaali. Valkovuotoa ei myöskään ole eikä minkäänlaista kiinnittymisvuotoa ole esiintynyt. Tässä ei siis oikein voi huijatakaan itseään.Toki oli odotettavissakin, ettei ensimmäisestä ovulatorisesta kierrosta tärppää, mutta ainahan sitä silti pettyy. Toisaalta mieli myös korjaa itse itseään ja pian huomaa löytävänsä monia asioita, joiden vuoksi on hyvä, että juuri tässä kierrossa EI tärpännyt. Silti pettymys ja alakulo ovat väistämättömiä. Olen huomannut, että mitä enemmän annan niiden kaikkien tunteiden tulla, sitä nopeammin mieli lähtee myös hakemaan lohduttavia ajatuksia.

Toivottavasti muilla lasta toivovilla on parempi onni tässä kierrossa <3



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kuplintaa

Täällä on todelliset piinapäivät pian alkamassa, sillä nyt on dpo 5 (=days past ovulation). Jos hedelmöittyminen olisi tapahtunut, pitäisi hedelmöittyneen munasolun olla vasta saavuttanut kohtuontelon, mutta se ei olisi vielä kiinnittynyt kohdun limakalvoon eli vielä ei ole mahdollista olla mitään raskausoireita. Siinä mielessä siis kovin tylsiä päiviä nämä muutamat ovulaation jälkeiset päivät. Ja tiedetään, eihän sen jälkeenkään pysty erottamaan raskausoireita PMS-oireista, mutta aina voi yrittää :D

Vaikkei raskausoireita voikaan vielä olla, niin perinteisiä ovulaation jälkeisiä tuntemuksia kyllä löytyy senkin edestä. Mulla kipeytyy nykyään rinnat tosi aroiksi jo heti ovulaatiota seuraavasta päivästä alkaen ja ovat arat ensimmäiseen vuotopäivään saakka. Kaksi viikkoa siis irvistellään jos hölkkää, hyppii tai makaa vatsallaan, ihanaa... Mutta sitten toinen vähän oudompi tuntemus on alkanut myös vaivata muutamana päivänä ovulaatiosta: alavatsan "kuplinta". Vaikea selittää tarkasti millaista se siis on, mutta tuntuu kuin alavatsa "kuplisi", ihan kuin siellä menisi jotakin ilmakuplia, mutta mitään ilmavaivoja tai välttämättä turvotustakaan ei ole. Se tuntuu tosi jännältä enkä ole löytänyt tietoa, että olisi mikään yleinen PMS-oire. Kuplimistunne saattaa hyvin olla peräisin suolistosta, mutta en ymmärrä miksi sitä esiintyy aina samaan aikaan kiertoa. Jos joku muukin kärsii tästä "kuplimisesta" tai tietää mitä tarkoitan, niin kommentoi ja ilmoittaudu please, mä haluan tietää etten ole ainoa! 

Mielelläni tässä piinapäivien ratoksi lukisin millaisia ovulaation jälkeisiä tuntemuksia ja oireita ihmisillä on normaaleissa negakierroissa ja toisaalta millaisia on ollut plussakierroissa ? :) Ovatko eronneet mitenkään toisistaan vai olleet ihan täysin samanlaisia? Netti on pullollaan kertomuksia myös siitä miten naiset ovat tunteneet kiinnittymisen, oletko itse tuntenut sen jotenkin vai onko ollut ihan "oireeton"? :)

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Ovulaatiotestien tulkintaa


Viime torstaina lääkäri siis veikkasi, että lauantaina ovulaatiotesti olisi jo positiivinen. No, ei se ollut. Käytän halvempia ovulaatiotestejä, joihin pitäisi piirtyä kontrolliviivan kanssa tasavahvuinen tai tummempi viiva, jotta testin voisi tulkita positiiviseksi. Kallimmat digitaaliset ovulaatiotestit on siitä parempia, että niissä ei tarvitse tihrustella, vertailla ja arpoa viivojen vahvuuksien kanssa vaan niihin tulee vilkkuva hymynaama hedelmällisten päivien merkiksi ja pysyvä hymynaama kun ovulaatio on ovella. Lauantaina viivatesti oli kuitenkin niin selkeän negatiivinen, ettei tarvinnut sen kummemmin tihrustaa.

Sunnuntaina tein taas testin kädet täristen (ole positiivinen, ole positiivinen, ole positiivinen….) ja lopulta siihen piirtyi kuin piirtyikin kaksi viivaa! Toinen viiva ei ollut ihan yhtä tumma kuin kontrolliviiva eli se ei ollut täysin positiivinen, mutta huomattavan vahva viiva siihen kumminkin tuli. Tulkitsin, että ovis olisi tuloillaan ja viimeistään seuraavana päivänä testi olisi ehkä jo positiivinen. Onneksi oltiin juuri heiluteltu peittoja samana aamuna, samoin edellisenä. Tein sunnuntaina illalla vielä toisen erimerkkisen testin ja siihen ilmestyi kaksi hyvin haaleaa viivaa, siis myös kontrolliviiva oli tosi haalea, mutta viivat olivat yhtä paksut. Nämä taisi olla niitä halvimpia ovistestejä, joten sen näköjään huomaa laadussa, kun kontrolliviivakin on aika hailura. Eli jäi hieman epäselväksi oliko se nyt sitten plussa vai ei..? Ajateltiin, että heilutellaan peittoja nyt sitten vielä illallakin varmuuden vuoksi jos aamun siittiöt eivät ole riittävän pitkäikäisiä ja sinnikkäitä (koska ovulaatiohan tapahtuu vasta 12-48 h positiivisesta ovistestistä). Voin rehellisesti sanoa, että oli yksi nautinnolisemmista seksikerroista vähään aikaan, joten ei se lapsentekoseksi ainakaan aina ole mitään tylsää pakkopullaa. :D Luulen, että ovulaatioon vaikuttavat hormonit ovat osaltaan vaikuttamassa,koska onhan se lisääntymisen kannalta järkevää, että nainen haluaa seksiä ja nauttii siitä juuri silloin kun on hedelmällisemmillään. Jottei asiat kuitenkaan sujuisi liian hyvin, niin ongelmaksi muodostui se, että vaikka mieskin selvästi nautti, oli siemensyöksyn saaminen todella vaikeaa, kun seksiä on nyt ollut niin usein ja tämäkin oli jo toinen kerta saman päivän sisällä. Parikymppisenä kaksi kertaa päivässä ei ollut määrä eikä mikään, mutta yli kolmikymppiselle tekee näköjään jo vähän tiukkaa :D Toki myös paineet siitä, että nyt testi on plussa ja nyt on pakko, voi olla osana vaikuttamassa tässä. Todettiin sitten jossain kohtaa, että nautitaan niin kauan kun hyvältä tuntuu ja ei ole välttämättömyys mennä loppuun asti jos on liikaa paineita, kun onhan siellä ne aamun veijarit ovulaatiota odottamassa. :)


Vasemmalla ylhäällä sunnuntaiaamun tikku (kp20),  vieressä sunnuntai-ilta ja alla maanantai (kp21)

Tänään tein sitten vielä samaisen hailuraviiva-ovulaatiotestin ja nyt testiviiva oli kontrollia heikompi, joten tulkitsen nyt sitten sen eilisillan testin positiiviseksi :) Onneksi ei olla pelkkien testien varassa vaan menen perjantaina vielä verikokeeseen, jolla varmistetaan, että ovulaatio on todella tapahtunut. Tänään on ainakin ollut aikamoiset vatsakivut ja vihlontaa munasarjoissa, joten voi hyvinkin olla, että munarakkula on puhjennut tänään. Tästä ne piinapäivät sitten alkaa... :D

torstai 5. huhtikuuta 2018

Lapsettoman jännitysnäytelmä eli ultra nro 2

Tänään oli 2. Letrozol-kierron toinen ultra ja kp17. Edellinen ultra oli viikko sitten ja silloin ei selkeää johtofollikkelia erottunut, mutta tänään oli tarkoitus vielä varmistaa josko lääkevaste vain tulisi hieman myöhässä. Olin onneksi saanut aamuajan, joten ei tarvinnut koko päivää jännittää. En tosin ottanut huomioon aamuruuhkaa ja lopulta olin lähellä myöhästyä, minua huudettiin jo sisään juuri kun astuin aulan ovista sisälle. Kiireessä juoksin vastaanottohuoneeseen ja minua oli vastassa taas uusi lääkäri ja uusi hoitaja. Lääkäri taisi olla kuudes eri lääkäri, jonka luona olen käynyt tämän muutaman kuukauden aikana ja hoitaja jo ties kuinka mones. No siinä sitten nopeasti pyydettiin ottamaan housut pois ja käymään tutkimuspöydälle. Yhtä nopeasti lääkäri totesi, että virtsarakko on sen verran täynnä, että voisin käydä ensin vessassa :D Siispä housut takaisin jalkaan ja sukkasiltaan käytävälle, josta löytyi ensimmäinen vessa. Sen jälkeen takaisin vastaanottohuoneeseen ja uudestaan housut pois. Vessareissun jälkeen näkyvyys oli kuulemma parempi ja lääkärin työ helpompaa. No oli se itsellekin mukavampi olla sorkittavana rakko tyhjänä kuin täynnä.:D

Lääkäri ultraili kaikessa rauhassa, paineli jotain nappuloita koneesta, tulosti jotakin. Ei sanonut mitään. Katselin kattoon ja odotin. Lopulta hän kysyi hoitajalta voisiko hoitaja pyytää paikalle toisen lääkärin. Tässä vaiheessa omassa mielessä risteili sata kysymystä: onko siellä hyviä follikkeita vai ei yhtään follikkelia? Mihin toista lääkäriä tarvitaan? Onko siellä jotain vaarallista? Onko mulla joku syöpä? Tai kysta? Miksi se ei sano mitään? Tuntui, että odotettiin toista lääkäriä ikuisuus, vaikka ei siinä varmaan oikeasti mennyt minuuttia kauempaa. Paikalle tullut lääkäri oli se sama lääkäri yksityiseltä puolelta, joka diagnosoi mulla PCOS:n ja teki lähetteen lapsettomuushoitoihin. Huokaisin helpotuksesta, kun hän tuli paikalle, koska tiesin kokemuksesta, että hän on selkeä, suora ja kokenut. Hän katseli hetken ultrataulua, pyysi ensimmäistä lääkäriä kohdistamaan kuvaa johonkin, sanoi ”hmm joo, 13 kertaa 14. Ja tuossa takana toinen, hmm, 16. Joo. Näytäpä toinen munasarja”. Sitten hän katsoi minua ja sanoi ”Oikein hyvältä näyttää. Tästä tulee hyvä kierto. Pitkä kierto, mutta hyvä kierto." Mikä helpotus. Ilo ja helpotus. Vihdoin! Vihdoin hyvin uutisia! Vihdoin mulla on hyvä kierto! Vihdoin jotain tapahtuu!

Ultrauksen jälkeen lääkäri ohjeisti jatkamaan ovulaatiotestien tekemistä, joiden pitäisi hänen arvionsa mukaan muuttua positiiviseksi 2-3 päivän kuluessa. Jos näin ei tapahdu, sitten pitää olla yhteydessä heihin. Lisäksi minun pitää mennä reilun viikon kuluttua verikokeeseen, jolla varmistetaan vielä ovulaation tapahtuminen. Minulle soitetaan jos arvo on ”huono”, mutta muussa tapauksessa voin jatkaa tämän lääkkeen käyttämistä tällä annoksella noin puoli vuotta. Tämä toinen lääkäri vielä korosti kahteen kertaan, että myös kohdun limakalvo oli oikein ”kaunis” ja siihen olisi kuulemma ”ihanteellista jonkun tarttua kiinni”. Tuntui niin hyvältä saada pitkästä aikaa hyviä uutisia, etten oikein osannut sanoa yhtään mitään, hymyillä vain kuin vähä-älyinen :D 

Näyttäisi siis siltä, että Letrozol 5mg/päivä toimii! Olin jo ihan varautunut piikityshoitoihin, mutta niitä ei ehkä sitten tarvitakaan. On vaikea kuvailla tätä fiilistä, se on täynnä helpotusta, innostusta, toivoa ja epäuskoakin. Tuntuu niin uskomattomalta, että mä oikeasti ovuloin. Että se todennäköisesti tapahtuu. Että me voidaan oikeasti yrittää tulla raskaaksi! Helpotus oli varmaan se päällimmäinen tunne ja niitä helpotuksen kyyneleitä pyyhin bussipysäkillä odottaessani bussia kotiin. Hyvä, etten siellä käynnillä purskahtanut itkuun helpotuksesta, hymyilin vain ja kun lopulta sain sanoja suustani, kiittelin ja toivotin ylipirteät hyvät päivänjatkot takaisin. Varmaan ne näki, että nyt meni tuolla naisella viikonloppusuunnitelmat uusiksi :D Onneksi mies oli etäpäivällä ja pääsin heti kertomaan myös hänelle hyvät uutiset. Myös äidilleni laitoin viestiä, joka vastasi itkevänsä ilosta ja siinä sitten kumpikin itkettiin ja naurettiin puhelin kädessä. :D Kyllä sitä voi pienestä ihminen tulla iloiseksi!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Operaatio ovulaation metsästys ja sykeseuranta


No niin, nyt se on alkanut. Ovulaation metsästys. Metsästysaseena käytetään ovulaatiotikkuja eli LH-tasoa mittaavia pissimistikkuja. Lääkärin ohjeen mukaan aloitin ovulaatiotestit eilen ja yllätys yllätys, sekä eilinen että tämän päivän testi oli negatiivinen. OmaKannassakin lukee ”potilas aloittaa varmuuden vuoksi ovulaatiotestit”, joten kyllähän siitä jo voi päätellä, ettei ovulaatiota ole odotettavissa. Ainakaan ennen torstaita, jolloin on ultra ja joka on kiertopäivä 17. Nyt on siis kp15 ja en ole tietääkseni ikinä ovuloinut ennen kp20 jos silloinkaan. Joten ei yllätä nuo negatiiviset testit. Toiveita kuitenkin herättävät kaikenlaiset ovulaatio-oireet, kuten ihmeelliset jomotukset ja kivistykset munasarjoissa ja selkeä muutos limanerityksessä. Ovulaation metsästäjät tietää, että egg white on se mitä toivotaan ja nyt sitä egg whitea kyllä on ihan selkeästi ollut jo kaksi päivää. Monilla egg white (siis kananmunan valkuaista muistuttava lima) alkaa jo 5 päivää ennen ovulaatiota tai ovulaatiotestin plussaa, joten tässä toiveikkaana ajattelen, josko mullakin ovulaatio olisi tulossa viiden päivän kuluttua. Että ehkä viiden päivän kuluttua ovistestiin ilmestyisi kaksi tummaa viivaa. Ehkä? Sillä jos ei, se tietää lääkityksen vaihtumista ja se taas tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että pitää opetella piikittämään itseään. Ja pitää olla enemmän rahaa. Nythän olen päässyt tosi halvalla, kun nämä ovulaatiolääkkeet maksoivat vain 7,80e paketti ja niistä riittää useammaksi kuukaudeksi. Ultratkin maksavat vain peruspolimaksun eli n. 37e. Mutta piikkien kanssa täytyy sitten varautua vähän isompiin apteekkilaskuihin. Olen jo miestä etukäteen varoittanut, että se saa sitten tuikata piikit mun vatsanahkaan, en varmasti itse pysty :D

Tässä ovulaation metsästyksen ohessa on alkanut huolettaa hieman taas vaihteeksi tuo uniasiakin. Ja sehän ei tiedä hyvää, että huolehtii, se vaan heikentää unta entisestään. Mutta minkäs teet, kun nyt yhtäkkiä olen kaksi edellistä yötä nukkunut tosi levottomasti ja huonosti. Ja vielä lomalla! Olen tässä viime kuukausien aikana todennut, että työteko on mulle tässä kohtaa vaan hyväksi, saa mielekästä tekemistä, väsyy sopivasti ja murehtii vähemmän. :D Silloin se unikin tulee helpommin. Siis yleensä, ei tietenkään silloin jos töissä on ihan hirveän kiirettä tai epätavallisen raskasta. Mutta nyt siis olen jo kuudetta päivää vapailla ja vain yhden yön nukkunut kuin unelma, muut yöt olleet enemmän tai vähemmän rauhattomia. Olen kuitenkin nukkunut, siitä olen kiitollinen <3 

Vaikka yöt on olleet levottomia, ei olo ole onneksi muuten kovin heikko, kuten joskus levottomien öiden jälkeen. Syke on kuitenkin tavallista korkeampi ja siitä tietää, ettei keho ihan voimissaankaan ole. Aamutoimissa syke pompahti 122:een ja lenkillä muutamat hölkkäaskeleet (no okei, ehkä vähän innoistuin ja oli useampi kuin muutama, mutta ei silti paljoa) saivat sykkeen nousemaan 172:een. Ihan hurjia lukuja. Normaalisti jos vain istuskelen tai makaan, on syke siinä 60-65 (oikein rentoutuneena 50), mutta nyt jatkuvasti 70-90. Äsken kun kiukuttelin tälle tietokoneelle, syke oli melkein 100. Niin mulla on siis aktiivisuusranneke, jossa on jatkuva sykemittaus jos ihmettelette mistä mä sykkeet noin tarkasti tiedän. Yleensä niitä ei tule tsekattua kuin treenin jälkeen, mutta nykyään on tullut tavaksi katsoa hetki heräämisen jälkeen missä sykkeet pomppii ja normiyön jälkeen normiaamuna korkein syke on 85-98 siinä puuhastellessa. Eli tuo 122 ei ole normaali mulle. Ja kävelylenkillä mun normaali syke on 90-130, yleensä keskisyke jotain 114,  mutta nyt tänään syke pomppi jatkuvasti 130:n paikkeilla, vaikka suurimmaksi osaksi vain kävelin. Tiedän, ettei tee hyvää sykkeitä näin kytätä, varsinkaan jos on huolestuneisuuteen taipuvainen henkilö, mutta minkäs teet kun on niin pirun kiinnostunut ihmiskehon ja mielen toiminnasta :D Liiallisen tarkkailun ja huolehtimisen takia olen heittänyt mittarit useamman kerran kaapin perukoille, mutta aina ne jossain vaiheessa löytää tiensä takaisin ranteeseen, kun tekee mieli ihan vaan vähän katsoa mitä ne nyt näyttää

Lohdullista kyllä, en taida olla ainoa mittarin kyttääjä, vaan erilaisia mittareita ja rannekkeita tuntuu löytyvän jo ihan kaikenlaisilta ihmisiltä sohvaperunoista aktiiviliikkujiin. Unen mittauskin lisääntyy ja tarkentuu jatkuvasti, en oikein tiedä näin unettomuuden kokeneena, onko se kovin hyvä juttu. Sittenhän se on ihan hienoa jos jokailtainen tissuttelija havahtuu huomaamaan, että alkoholi heikentää merkittävästi unenlaatua, jättää tissuttelun yhteen iltaan viikossa, nukkuu paremmin ja jaksaa paremmin, niin hyvä homma. Mutta jos suorittamiseen taipuvainen aktiiviliikkuja löytää mittarin avulla yhä enemmän kehittämiskohteita ja sääntöjä elämäänsä ja alkaa suorittaa nukkumistakin, niin se ei ehkä vie kuin syvemmälle suorittamisen suohon ja pitkällä aikavälillä uupumiseen. Siksi mäkin käytän mittaria vain silloin tällöin, koska tunnistan suorittajaluonteen ja huolestumistaipumuksen itsessäni enkä halua niitä ehdoin tahdoin enempää ruokkia. Parhaimmillaan mittari on kuitenkin auttanut oman itsen kuuntelussa ja rauhoittanut silloin, kun on nukkunut määrällisesti vähän, mutta mittarin mukaan hyvälaatuista unta. Hyvä renki, huono isäntä? :) 



sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Ja niin blogin valtasivat lapsettomuushoidot


Edellistä unettomuustekstiä kirjoittaessani pohdin, että elämä on taas heittänyt eteen aiheen, josta riittäisi kirjotettavaa. Aiheen nimeltä lapsettomuushoidot. Meidän lapsettomuushoitomme alkoivat  vasta tänä vuonna, mutta olen jo lukenut satoja blogitekstejä aiheesta ja selvästi tiedon ja vertaistuen tarve on suuri. Toisaalta niin se oli unettomuudenkin kohdalla, ehkä ihmisellä on vastoinkäymisissä luonnostaan tarve liittyä muihin, hakea tukea ja tuntea, ettei ole yksin. Tai sitten tämä tarve on vain minulla... Tuntuu kuitenkin toivoa antavalta lukea tekstejä siitä, kuinka rankkojenkin lapsettomuushoitojen jälkeen on vihdoin saatu ne kaksi viivaa tikkuun ja siitä 9 kuukauden päästä pieni uusi elämä syliin asti. Muiden onnistumiset tuovat hirveästi toivoa ja toisaalta nekin blogit, jotka eivät pääty lapsen syntymään tuovat uskoa siihen, että lopullisestakin lapsettomuudesta voi selvitä. Koska rakastan kirjoittamista ja saan sen avulla ajatukset järjestykseen, tuntui luonnollisesta alkaa kirjoittaa myös tästä osasta elämääni. Ehkä tekstit voivat tuoda jollekin samassa tilanteessa kulkevalle toivoa tai vertaistukea ja samalla olen osaltani tuomassa esiin sitä miten yleistä on hakea ja saada apua niinkin luonnolliselta tuntuvaan asiaan kuin lapsen saaminen (huom. saaminen, ei hankkiminen). Minun käsitykseni mukaan jopa joka viides suomalainen pari kärsii lapsettomuudesta. Se ei ole ihan pieni määrä ihmisiä. 

Me olemme siinä mielessä onnekkaita, että asiat ovat edenneet todella nopeasti. Emme olleet vielä jättäneet edes ehkäisyä pois, kun menin vuotohäiriöiden vuoksi yksityiselle gynekologille viime syksynä ja hän sanoi heti suoraan, että jos haluamme lapsia, tulemme tarvitsemaan lapsettomuushoitoja. Piste. Minulla todettiin  monirakkulaiset munasarjat oireyhtymä (PCOS), joka näkyi selvästi ultratutkimuksesta ja myös veriarvot sopivat hyvin kuvaan. Munasarjoissani on siis paljon pieniä rakkuloita, joista yksikään ei kehity niin isoksi, että se lopulta irtoaisi ja tapahtuisi ovulaatio. Kuukautiset tulivat tämän vuoksi todella harvoin, vain 2-5 kertaa vuodessa. Vuotohäiritöitä oli tutkittu jo aiemmin terveyskeskuksessa kahdesti, mutta syyksi oli todettu vain stressi ja liiallinen liikunta. Nämäkin asiat selvästi vaikuttivat kuukautiskiertoon, sillä kuukautiset tulivat aina tiheämpään jos olin paljon lomalla, mutta taustalla vaikutti kuitenkin myös tämä PCOS. Koska kuukautiset tulivat niin harvoin, gynekologi oli valmis tekemään lähetteen lapsettomuushoitoihin heti. Halusimme kuitenkin sulatella tietoa hetken ja yrittää luomuna, mutta parin kuukauden päästä päädyimme siihen, että olisi parempi aloittaa hoidot heti, vaikkei raskautumisella ollutkaan kiire. Lähetteen teosta ei kulunut kuin 1-2 viikkoa, kun meille soitettin ja tarjottiin ensiaikaa jo parin viikon päähän. Emme pystyneet ottamaan kyseistä ensiaikaa vastaan vaan valitsimme seuraavan vaihtoehdon, joka oli noin kuukauden päässä. Joka tapauksessa asia eteni siis hyvin nopeasti ja tästä olen kiitollinen, sillä tiedän, että monet joutuvat yrittämään vuoden ilman hoitoja ennen kuin saavat lähetteen ja jonot ensikäynneille voivat olla pitkät. Olen siis tietoinen siitä, että minun on helpompi suhtautua hoitoihin rauhallisesti ja kiireettömästi kun olen saanut apua heti. Toivon sydämestäni, että jokainen lasta yrittävä saisi tutkimukset ja avun heti kun sitä haluavat, sillä asiaan liittyy huolta, odotusta ja murhetta muutenkin ihan tarpeeksi <3

Blogin oikeassa reunassa näkyy mitkä tutkimukset ja hoidot meille on jo tehty. Mitään muuta vikaa ei ole löytynyt kuin tuo minun monirakkulaisuuteni ja sitä hoidetaan nyt Letrozol-lääkkeellä, joka on alunperin rintasyöpään kehitetty lääke. Letrozolia otetaan kiertopäivinä 3.-7. ja se laskee kehon estrogeenitasoja, johon aivolisäkkeen toivotaan reagoivan erittämällä munarakkuloita kypsyttävää hormonia (FSH) ja tätä kautta kasvattavan johtavan munarakkulan, joka irtoaisi eli tapahtuisi ovulaatio. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt lääkkeen toimintaperiaatteen, olen pahoillani jos tieto on väärää. Joka tapauksessa tarkoitus on saada aikaiseksi ovulaatio. Lääkevaste tarkistetaan kiertopäivänä 10.-12. ultraäänitutkimuksella. Ensimmäisessä kierrossa lääkevastetta ei ollut, joten annosta nostettiin tähän kiertoon. Kävin ultraäänitutkimuksessa tällä viikolla ja siellä näkyi hyvin kasvanut kohdun limakalvo, mutta ei vielä selkeää johtofollikkelia. Munarakkulat olivat kuitenkin selvästi isompia ja limakalvo paksumpi kuin edellisessä kierrossa, mikä on hyvä asia :) Menen ensi viikolla uudestaan ultraan, sillä lääkäri arveli, että vaste voi vain tulla hieman hitaasti, kun luonnollinen kiertoni on niin pitkä. Hän antoi ohjeeksi tehdä ovulaatiotestejä ja soittaa jos ne muuttuvan positiiviseksi jo ennen seuraavaa ultraa. Tänään pitäisi oikeastaan tehdä jo ensimmäinen testi, mutta mökkeilyn vuoksi aloitan testit vasta huomenna. Olisi kyllä niin siistiä saada ihan ensimmäinen ovulaatioplussa, sekin olisi jo juhlan paikka!

Rentouttavaa pääsiäistä ja aurinkoisia ajatuksia! <3