tiistai 29. tammikuuta 2019

34. - 35. raskausviikko: juhlia ja painon nostatusta!

Täällä sitä kirjoitellaan äitiyslomalta, vaikka en vieläkään voi uskoa, että raskaus on näin pitkällä, että olen oikeasti jo jäänyt pois töistä. Ja etten ole palaamassa takaisin töihin ainakaan vuoteen! Eilen kyllä piipahdin jo töissä viemässä verokortin ja samalla lounaalla työkavereiden kanssa eli aika nopeasti tuli ikävä :D Ja nimenomaan työkavereita ja sitä tiettyä arjen rytmiä ikävä tuleekin, ei niinkään itse työtä - ainakaan vielä. Päinvastoin, musta on ihanan vapauttavaa ajatus, että mun ei vähään aikaan tarvitse kuunnella muiden murheita ja yrittää auttaa vaan voin keskittyä vain omaan perheeseeni ja lähipiiriini :) Vaikka työstäni tykkäänkin, niin kyllä siitä silloin tällöin tarvitsee breikkiä, että jaksaa.

Ennen töiden loppumista mut yllätettiin järkkäämällä babeshowerit. :) En oikeasti ollut arvannut mitään, koska olin jo mielessäni paljon aiemmin laskeskellut, ettei babyshowereita varmasti tule, kun juuri kukaan ei pääsisi paikalle erinäisistä syistä. No, mukavasti porukkaa oli sitten kuitenkin saatu kokoon mun selän takana, vaikka muutama jäikin uupumaan reissun, vastasyntyneen ja sairastelun vuoksi. Peitetarinana oli kohta vanhaksi menevien lahjakorttien käyttö Fazerin brunssilla parin ystävän kanssa enkä arvannut edes siinä vaiheessa mitään, kun eräs kolmas ystävä hyppäsi mun kanssa samaan bussiin. Ihan meni täydestä hänen tarinansa siitä, että olisi menossa tapaamaan veljeään ja että sattumalta osuttiin samaan bussiin :D Bussiasemalla odotti sitten muitakin ystäviä täytenä yllätyksenä ja siitä sitten suunnattiin brunssille. Porukka oli keksinyt pieniä tehtäviä, kuten lapsen nimen, syntymäpainon yms. arvausta, joita kirjoittelivat ylös ja kun kotona lueskelin niitä lappusia, joissa oli myös toivotuksia vauva-arkeen ja toiveita sen suhteen mitä vauvan olisi hyvä periä isältään ja äidiltään, niin ihan liikutuin niistä kirjoituksista <3

Myös töissä mut yllätettiin antamalla mulle lahjaksi "selviytymispakkaus", jossa oli kaikenlaista sekä vauvalle että mulle. :) Erityisen paljon siellä oli herkkuja erinäisiin tilanteisiin, kun kaikki tietävät mun olleen nyt tiukalla herkuttomalla tämän raskausdiabeteksen takia. Jokaiseen selviytymispakkauksen tavaraan ja herkkuun oli myös ajatuksella mietitty jokin hauska ohje, jolloin kyseinen asia tulee käyttöön ja lisäksi korttiin oli jokainen työkaveri kirjoittanut oman ohjeensa yleisesti vauva-arkeen ja nuo ohjeet aion kyllä pitää hyvässä tallessa ;) Töissä pidettiin lisäksi läksiäisbrunssi mun toiseksi viimeisenä päivänä ja ihmiset olivat ihanasta ajatelleet mitä saan syödä ja mitä en <3 Oli kalaa, erilaisia itsetehtyjä salaatteja, kananmunia, ruissipsejä... Itse olin leiponut karppaajien sivuilta löytämäni ohjeen mukaisesti sokerittoman ja jauhottoman mutakakun ja se oli todella hyvää! Jopa parempaa kuin perinteinen mutakakku, joka on mun makuun yleensä aivan liian äklömakea. Taidan leipoa tuota sokeritonta versiota tässä vielä joku toinenkin kerta äitiyslomalla ollessani :P

Viimeisenä työpäivänä mulla oli aamulla vielä neuvola-aika, jossa ei muutoin ollut mitään ihmeellistä, mutta hieman ristiriitaisia ohjeita sain kyllä neuvolaterkalta... Ensin hän kehui mun hyviä verensokeriarvoja ja kyseli olenko uskaltanut jo vähän monipuolistaa ruokavaliota. Kun vastasin olevani kyllä edelleen aika varovainen ja luottavani paljolti omiin "turvaruokiini" sekä pohtivani kovasti onko mun ruokaväli sopiva vai liian lyhyt, hän kysyi onko mulla nälkä siinä vaiheessa kun syön. Sanoin, että nälkä on ennen jokaista ateriaa ja niiden välissäkin, koska en uskalla syödä paljon kerralla, ettei verensokeri nouse. Hän ohjeisti juomaan nälkääni aterioilla sokeritonta mehukeittoa ja aterioiden välissä vettä. Parin minuutin kuluttua hän kuitenkin huomautti siitä, että paino ei edelleenkään kehity niinkuin pitäisi ja se saisi kyllä alkaa jo nousta enemmän. No ei kai se paino sokerittomalla mehukeitolla ja vedellä nouse!

Neuvolaterkan aika oli siis perjantaina ja heti seuraavana maanantaina oli neuvolalääkäri. Hän puuttui tuohon painoon aika heti siinä alussa ja laskeskeli, että koko raskauden aikainen painonnousu on aivan liian vähäistä verrattuna lähtöpainoon. Hän kertoi, että äidin niukka painonnousu voi paradoksaalisesti johtaa mm. vauvan liikakasvuun. Eli näin minä sen kuulin: liian rento syöminen voi nostaa verensokeria ja johtaa isokokoiseen vauvaan ja liian tiukka syöminen ja alhainen painonnousu voi johtaa isokokoiseen vauvaan. Teet niin tai näin niin väärin menee ja tuloksena isokokoinen vauva :( Kerroin kyllä lääkärille, että tuon raskausdiabeteksen vuoksi painonnousu on pysähtynyt ja että olen saanut ihan ohjeeksikin juoda nälkääni vettä ja sokeritonta mehukeittoa. Lääkäri katseli mun verensokeriarvoja ja sanoi niiden olevan aivan loistavia arvoja eikä sen puolesta ole mitään hätää. Lopulta hän kysyi voisinko jättää mittaukset nyt pariksi viikoksi ihan kokonaan tekemättä, jotta uskaltaisin ehkä syödä ennemminkin tarpeen mukaan ja vähän rennommin. Ehdotti, että hiilareiden suhteen jätän pois vain mehut ja smoothiet (ja herkut), mutta muuten söisin ihan normaalisti. Ja halusi varata mulle vielä kontrolliajan parin viikon päähän, jossa tarkistaa että paino on lähtenyt nousuun. Ymmärin lääkärin pointin, mutta tuntui pelottavalta ajatus siitä, että en mittaisi, koska entä jos verensokeri nouseekin enkä tiedä sitä ja osaa korjata syömisiä...? Päätin nyt ainakin suurentaa annoskokoa aterioilla sekä monipuolistaa ruokavaliota niin etteivät välipalat ja iltapalat ole aina vain ruisleipää kananmunalla tai tiettyä "turvallista" proteiinirahkaa pähkinöillä. Katsotaan jos näillä lähtisi paino vähän nousemaan :) Lääkäri myös ultrasi käynnillä ja kertoi vauvan olevan siron näköinen ja menevän vähän alakäyrillä, mutta ei huolestuttavasti :) Hänen mukaansa ei ole huolta mistään isosta vauvasta vaan hän arvioisi syntymäpainoksi noin 3kg jos vauva syntyisi laskettuna päivänä. Muutoinkin vauvalla näytti olevan kaikki hyvin <3 Aika vähän lääkäri kylläkään kertoi mitään ultrakuvista, näytti lähinnä jalat ja sukuelimet :D

Pahoittelut pitkästä tekstistä ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti :) Ensi kerralla voisin kirjoitella vähän sairaalakassin sisällöstä, sillä sitä on tullut mietittyä ja pakattua tässä äitiysloman aluksi...

Ja nyt syömään! ;)

torstai 10. tammikuuta 2019

32. - 33. raskausviikko: neuvolakuulumisia

Tänään on rv32+2 ja käytiin aamulla taas pitkästä aikaa neuvolassa (mun mielestä on tuntunut pitkältä ajalta nää neuvola-aikojen välit, nyt vasta alkaa olla hieman tiheämpään). Ensin neuvolaterkka kyseli sokerimittauksista ja katsoi mun verensokerimittausten tulokset, joissa ei ylityksiä ollut. Kyseli onko ollut herkkuhimoja (ei onneksi), tiedänkö että jossain ruisleivissä on vehnäjauhoja (no daa) ja muistanhan liikkua (kyllä). Liikunnasta tosin sanoin, että olen joutunut lyhentämään kävelylenkkejä ja yhden kerran pyytämään miestä hakemaan mut töistä, kun harjoitussupistuksia on niin paljon. Kehotti tekemään sitten pienempiä lenkkejä, koska kävely olisi mm. selän hyvinvoinnin ja verensokeritasojen matalana pitämisen kannalta tärkeää. Kysyin samalla onko turvallista käydä vielä uimassa ja terkka arveli, että on, koska harjoitussupistuksiin ei liity kipuja ja ne helpottavat levossa. Ohjeisti kuitenkin olemaan häneen yhteydessä jos noihin supistuksiin alkaa liittyä menkkamaista kipua tai niitä tulee jatkuvasti levossakin.


Peruspissatesti ja verenpaine olivat ok, samoin hemoglobiini. Paino on pysytellyt tismalleen samoissa lukemissa edelliset kolme punnitusta (myös diabeteshoitajalla punnittiin) eli marraskuun alusta saakka, mutta nyt tänään punnittaessa oli vihdoin noussut hurjat 400 grammaa :D Terkka ei siihen juurikaan kommentoinut, hän ei yleensäkään ole painosta sanonut ihmeemmin mitään ja musta tuntuu, että raskausdiabeteksen takia kaikki on vain tyytyväisiä jos paino ei nouse, vaikka olisi miten hoikka lähtöpainoltaan. Eikä sen tietysti paljon tarvitse noustakaan, ei ole sitten ainakaan ylimääräisiä raskauskiloja tiputettavana... :) Sf-mitta meni edelleen käyrillä, tosin viimeksi oli ihan siinä keskimmäisen viivan kohdalla tai puoli millimetriä yli ja nyt alle sen keskimmäisen viivan, mutta kuitenkin vielä normaalikäyrän sisällä. Mies kysyi terkalta osaako arvioida vauvan kokoa vatsan päältä tunnustellen ja terkka sanoi vauvan vaikuttavan "ihan normaalikokoiselta, ehkä laskettuna päivänä n. 3,5kg". Hän kuitenkin sanoi, että lääkärikäynnillä vielä ultrataan (jes!!!), joten silloin voidaan arvioida painoakin tarkemmin.


Sydänäänet kuunneltiin ja nekin pomppivat ihan normaalitahtia :) Liikkeitä tunnen niin paljon ja usein, ettei itsellä kyllä huolta ollutkaan etteikö vauvalla siltä osin olisi kaikki kunnossa. Lapsivettä oli myös normaalisti ja vauva oli edelleen pää alaspäin. Imetyksestä kysyttiin varmaan jo neljättä kertaa ja edelleen sanoin, että kyllä, haluan imettää. Sain siihen liittyen infokirjasen ja ohjeen perehtyä vielä Naistalon nettisivujen imetysohjeisiin. Jonkinlaista esimaitoa mulla on vuotanut rinnoista jo monta viikkoa, joten jotain tuolla tisseissä ainakin kehittyy :D  


Terkka kyseli vielä meidän yhteisistä liikuntaharrastuksista, laitetaanko ruokaa yhdessä ja onko tehty hankintoja vauvalle. Ihan sellaista perusrupattelua siis :) Muistin vielä pyytää lisää mittausliuskoja verensokeria varten ja noihin mun tekemiin ylimääräisiin mittauksiin suhtauduttiin hyvin eikä esim. rivien välistä mainostettu kuinka kalliita liuskat ja neulat on (sitäkin joillekin tapahtunut). Sen terkka vielä mainitsi useasti, ettei mun tarvitsisi yhtään olla huolissaan jos joku verensokeriarvo on lähellä rajaa, kun rajat ovat raskaana olevilla sen verran tiukat. Kunhan ovat alle sen tietyn rajan, niin se riittää, ei väliä miten paljon. Mähän olen yrittänyt pitää verensokerin kaiken kaikkiaan mahdollisimman kaukana ylärajoista, mutta osin se liittyy ihan omaan mielenrauhaan, koska sitten ei tarvitse jatkuvasti mitata jos tietää, että edellisellä mittauksella samalla ruoalla jäänyt niin paljon alle rajan, ettei se todennäköisesti yhtäkkiä pomppaa niin paljon että raja ylittyisi.


Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo parin viikon päästä perjantaina ja heti seurraavana maanantaina on vuorossa neuvolalääkäri. Kyseinen maanantai onkin sitten jo lomapäivä, jota seuraava päivä on ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä. Huomisen jälkeen on siis enää kaksi viikkoa töitä, aika hurjaa!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

29. - 31. raskausviikko: Verensokerimittailuja

Edelliset kaksi raskausviikkoa on kuluneet aika lailla verensokerimittauksen parissa. Jos raskausdiabetes, verensokerit ja ruokavalio ei kiinnosta, ei kannata lukea tätä blogitekstiä :D


Kävin siis ennen joulua raskausdiabeteshoitajalla ja sain vinon pinon ruokavalioon liittyviä ohjeita, hiilihydraattitaulukoita ja vaikka mitä. Ja tietysti verensokerimittarin ja taulukon, johon merkitä tuloksia. Suurimman osan ohjeista tiesin jo etukäteen, mutta olihan niitä hyvä vielä kerrata. Mittaukset aloitin heti käyntiä seuraavana päivänä.Vaikka esim. jouluna ei olisi tarvinnut mitata, niin halusin kuitenkin testata mitä verensokeri olisi riisipuuron tai joulutortun jälkeen. Muutenkin noudatin jouluna jokseenkin ruokavalio-ohjeita eli söin tasaisin väliajoin ja hiilarit jaoin tasaisesti pitkin päivää. Suklaata en syönyt kuin kaksi konvehtia jouluaattona ja toiset kaksi 27.12. Sitä yhtä joulutorttua lukuun ottamatta jätin muutkin herkut syömättä niin jouluna, syntymäpäivänä kuin uutenavuotenakin ihan vain varmuuden vuoksi. Se ei ehkä muuten olisi ollut edes kovin hankalaa, mutta jatkuva syömisten ajattelu ja kontrollointi kyllä ärsytti sekä tietysti katsella vierestä kun muut (=mies) söi suklaata tai tuoreita piparkakkuja...... No, ensi jouluna sitten ;)


Viralliset ohjeet oli siis mitata joulua edeltävä viikko siten, että mittaisin neljänä aamuna aamupaaston ja 1 tunti aamupalan jälkeen sekä yhtenä päivänä vuorokausikäyrän eli arvot ennen pääaterioita (aamupala, lounas, päivällinen, iltapala) ja 1h pääaterioiden jälkeen (=8 mittausta). Jos tämän tehomittausviikon arvot olisivat kunnossa, jatkaisin mittausta siten, että joka toinen viikko neljänä aamuna aamupaasto ja 1 h aamupalan jälkeen ja joka toinen viikko yhtenä päivänä vuorokausikäyrä. Ei siis lopulta ihan hirveästi mittauksia, yhteensä 8 kertaa viikossa.

Tehomittausviikolla noudatin aika prikulleen ruokavalio-ohjeita, joissa suurin muutos omaan normi ruokavalioon oli tavallista pienempi aamupala. Verensokerin tulisi olla ennen aterioita (ja yöpaaston jälkeen) alle 5,5 ja 1h aterioiden jälkeen alle 7,8. Kaikki arvot pysyivät sallittujen rajojen alapuolella tuolla tehomittausviikolla ja sain niistä vielä kehuja diabeteshoitajalta, kun jäivät niin selvästi alle rajojen :) Se vähäksi aikaa helpotti mieltä, mutta sitten tuli tosiaan tuo joulu ja en osannut silti "ottaa rennosti", koska pelotti, että verensokeri alkaisi heittelemään jos en noudattaisi ruokavaliota... Sen riisipuuron kuitenkin söin ja heitin siihen vielä päälle sokeria, kanelia ja sekahedelmäkeittoa. Toihan on verensokerin kannalta ihan tappoannos, koska se sisältää valkoista riisiä, maitoa (maitosokeri), sokeria ja vielä kuivattuja hedelmiä (paaaljon sokeria). Lähdin heti tuon annoksen jälkeen kävelylle, koska liikunta alentaa verensokeria. Tunnin kuluttua verensokeri oli 7,6 mikä oli siihen astisista mittauksista selvästi korkein, mutta ei kuitenkaan yli rajan. Sinällään tuo helpotti taas oloa, kun ajattelin, että tuo annos oli varmaan pahimmasta päästä, mitä voi syödä (jos ei nyt kokonaista suklaalevyä kerralla vetäisi) ja silti jäi alle rajan. Juuri ja juuri, mutta jäi silti :) Tietysti päätin, etten sen jälkeen enää riisipuuron koske, kun meni noin lähelle rajaa, mutta oli kiva huomata, ettei sokerit kuitenkaan pompanneet ihan pilviin. Samoin kun söin sen yhden joulutortun enkä edes kävellyt päälle, niin tunnin kuluttua verensokeri oli 6,6 eli ei paha. :) Testasin miehenkin verensokerin tunti joulutortun jälkeen ja hänellä se oli 6,2. :D


Tehomittausviikon jälkeen olen ottanut aika paljon ylimääräisiä mittauksia, kun olen halunnut testata mitä kestää syödä ja mitä ei. Aamupaastot mulla on jatkuvasti 4.0 - 4.8, joten niissä ei mitään ongelmaa ole. Eniten arvot nousee aamupalan jälkeen ja siinä korkein mitattu arvo on ollut 6,9. Nyt mun vakioaamupala on 1 viipale ruisleipää rasvalla, kasviksilla, juustolla ja leikkeleellä sekä 1-2 keitettyä kananmunaa ja tällä aamupalalla verensokeri on tunnin jälkeen vain 4.8-5.2. Tänään olin laiska enkä jaksanut keittää munia vaan söin vain tuon yhden viipaleen ruisleipää ja tunnin kuluttua verensokeri oli 5.8. Eli jotenkin tuo kananmuna tasaa verensokerin nousua (rasvan kai näin pitäisi tehdäkin ja kananmunassahan on rasvaa). Jos syön 2 viipaletta ruisleipää päällisillä, tunnin kuluttua verensokeri on 6.7-6.9 eli alle rajan sekin, mutta selvästi korkeampi. Muilla aterioilla verensokeri pysyy helpommin alhaisena ja aterian jälkeiset arvot on vaihdelleet (jos riisipuuroa ei lasketa) välillä 5.1 - 6.4. Ateriaa ennen olevia arvoja olen mittaillut vähemmän, mutta ne ovat pysyneet mittauspäivinä alle sen 5.5 paitsi kerran oli 5.6, mutta kun odotin 30 min niin oli laskenut vähän ollen 5.4. ja vasta silloin uskalsin seuraavan kerran syödä (aika pilkun viilausta kyllä :D). Mutta. Sain mä yhden ylityksenkin aikaiseksi. :( Ja ei, se ei tullut parista suklaakonvehdista, joulutortusta, riisipuurosta tai mistään muustakaan sellaisesta testailusta vaan pitkittyneestä ruokavälistä! Olin syönyt pienen välipalan klo 15.30 ja oli tarkoitus syödä päivällinen klo 17.30. No, asioita tapahtui ja pääsinkin syömään päivällistä vasta lähempänä klo 19. Söin kanaa, kasviksia ja vähän täysjyväriisiä (siis tosi vähän). Yleensä tällä annoksella verensokeri ollut tunnin päästä jopa alle 6 ja sen kerran kun otin ne kaksi suklaakonvehtia niin se oli juuri tällaisen aterian päätteeksi ja  silloin verensokeri oli tunnin päästä tasan 6.0. No, nyt mua niin otti päähän koko ruokavalionatseilu (olin joutunut siis lähtemään yksin pois vierailulta ihan siksi koska "pakko mennä syömään"), että otin kaksi pientä karkkia piparkakkutalosta tuon ruoan päälle. Siis kaksi! Ja niissä oli varmasti vähemmän sokeria kuin kahdessa suklaakonvehdissa yhteensä. Mittasin sitten 1h tuosta ateriasta ja mittari näytti 8,8!!! Itkuksihan se ilta meni. Miten voi olla niin tyhmä, ettei osannut pakata eväitä enemmän mukaan? Miksen lähtenyt vielä aiemmin kotiin? Miksi otin vielä ne kaksi karkkia kun oli jo pitkä ruokaväli? Mitä vauvalle nyt tapahtuu? Harmitti niin kovasti, kun tiesin ettei mulle itselle tuosta pienestä noususta haittaa olisi, mutta vauvarukka siellä nyt yritti pärjäillä tommosen sokerimäärän kanssa :( Itsesyytökset oli kyllä aika kovat. Onneksi kahden tunnin päästä tuosta ateriasta verensokeri oli jo laskenut 5,6:een, joten pitkän aikaa ei koholla ollut.


Tuosta yhdestä ylityksestä oppineena olen nyt pitänyt tiukasti kiinni 2-3 h ruokailuvälistä ja ihan kaikki namut saa jäädä nyt muille. Onneksi mieskin aloitti uudenvuoden kunniaksi herkkulakon vauvan syntymään saakka, joten ei tarvitse katsella vierestä kun toinen ottaa kahvin kanssa suklaata. Moni muukin on varmaan aloittanut jonkinlaisen elämäntaparemontin, joten nyt on vielä helpompi itsekin olla tiukkana :) Tosin herkuton olisi musta vielä aika helppo pitää, mutta ärsyttää lähinnä kun pitää kontrolloida myös maitotuotteiden määrää, aamupalan sisältöä ja kokoa sekä rajoittaa hedelmien syömistä. Perunaa en myöskään uskalla syödä (onneksi en siitä tykkääkään) enkä riisiä tai pastaa jos en ole itse valmistanut sitä ja tiedä, että se on täysjyvää. Onhan tämä siis kello kaulassa syömistä, josta puuttuu rentous ja oman itsen kuuntelu. Koska olen vielä tehnyt niin kovasti töitä ihan pitkän psykoterapiankin avulla oppiakseni kuuntelemaan itseäni, niin ärsyttää heittää nuo taidot romukoppaan ja ottaa taas jatkuva kontrolli käyttöön. Miehen kanssa on jo puhuttu, että kun vauva on syntynyt, on oltava tarkkana, ettei tämä kontrolli jää päälle vaan palaisin taas siihen itseni kuunteluun ja armollisuuteen. Ehkä kun sen nyt ylöskin kirjoitti, niin se toteutuisikin :)


Raskausdiabetesta ja siihen liittyvää stressiä lukuun ottamatta olen onnekseni edelleen voinut hyvin :) Vauva liikkuu paljon ja mulla ei juurikaan ole mitään kipuja tai kolotuksia. Parina yönä on ollut selkäsärkyä, mutta sen on mennyt aamuun mennessä ohitse. Harjoitussupistuksia tulee kyllä välillä aika paljonkin, mutta onneksi ne helpottavat levossa. Eilen olin uimassa ja vesijuoksemassa ja sen jälkeen supisteli aika paljon, vaikka siellä altaassa olo tuntui tosi hyvältä. Ehkä oli sitten kuitenkin vähän liiaksi rasitusta yhdellä kertaa... Pitkät kävelylenkit jaan jo kahteen osaan tai ainakin istun kesken lenkin vaikka bussipysäkillä, koska jos kävelee pidempään kerralla niin sitten harkkasuppareita on koko loppulenkin ja pahimmillaan koko loppuillan. Mutta koska ne ovat kivuttomia ja loppuvat heti kun menen makuulle, niin en ole niistä huolissaan :)