tiistai 11. joulukuuta 2018

28. raskausviikko (rv 27+0 - 27+6): Mitä mun kannattaa syödä?

Otsikon kysymys on ollut mielessä koko viikon, joka päivä, lähes joka aterialla. Olen etsinyt tietoa raskausdiabeteksestä, lukenut keskusteluketjuja, blogitekstejä, lehtiartikkeleita ja liittynyt raskausdiabetesta sairastavien vertaistukiryhmään facebookissa. Tässä yhteydessä on tuntunut, että tieto lisää tuskaa. Kaikkialla toitotetaan kuinka sairastun itse 2-tyypin diabetekseen 10-15 vuoden kuluessa, vauvasta voi tulla iso, synnytys vaikeutuu, maidontulo hankaloituu, vauva voi joutua sokeritippaan tai kärsiä hapenpuutteesta ja kaiken tämän olen aiheuttanut itse, koska olen syönyt väärin ja liikkunut liian vähän. No okei, ei ihan joka puolella ole enää tuota syyllistävää tekstiä, koska normaalipainoiset ja terveellisiä elintapoja noudattavatkin sairastuvat raskausdiabetekseen eikä siihen ole välttämättä voinut mitenkään vaikuttaa itse. Onneksi tätä viestiä sain myös neuvolasta ja useaan kertaan minulle sanottiin, ettei tämä ole oma vika eikä kannata kokea syyllisyyttä. Ja toki riskit moniin asioihin raskausdiabeteksen myötä lisääntyvät, mutta eivät ne ole mitään ehdottomia tuomioita ja siksihän näitä seulotaan ja hoidetaan, jotta vältytään negatiivisilta seurauksilta. Silti noiden asioiden lukeminen ei kyllä ole helpottanut oloa tai edes "motivoinut" millään tavalla vaan lähinnä aiheuttanut pelkoa ja stressiä ja on tuntunut, etten uskalla syödä yhtään mitään. Sitten luen siitä kuinka syömättömyys vasta paha onkin (ja en mä toki syömättä ole ollutkaan).


Olen siis tässä viikon aikana perehtynyt saamiini ruokavalio-ohjeisiin ja täyttänyt ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä. Diabeteshoitajan lähettämissä virallisissa ohjeissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä ja aikalailla niiden mukaan olen syönyt ja elänyt tähänkin asti. Niissä sallitaan jopa 1-2 "pullaa tai pullapohjaista piirakkapalaa" viikossa. Olen kuitenkin nyt jättänyt kaiken sokerin pois ellei ketsupin sisältämää sokeria lasketa. Facebook-ryhmässä olen oppinut, että monelle nuo suositukset ja ohjeet ei riitä alkuunkaan pitämään sokereita kurissa vaan ruokavaliosta on joutunut karsimaan esim. kaurapuuron, maitotuotteita, hedelmät (ohjeiden mukaan saisi syödä 1-2 annosta päivässä), perunan, riisin, pastan (siis myös täysjyvän), kasvissosekeitot jne. jne. Nyt onkin tuntunut siltä, että olen uskaltanut syödä vain kananmunaa, kanaa, kasviksia ja ruisleipää. Kuitua pitäisi hurjasti saada, mutta moni kuidun lähde kuitenkin nostaa sokereita, joten vähän tuntunut siltä, että ehkä syön sitten vaan sitä ruisleipää ihan hirveästi..? :D Tosin jotkut ei siedä ruisleipääkään ilman, että sokerit nousee.


Raskausdiabeteshoitajalle pääsen siis vasta viikon päästä, siihen saakka joudun arpomaan näitä syömisiä, kun en tiedä mikä just mulla nostaa sokereita. Neuvolassa tänään kyllä lohdutettiin, että voisin syödä mahdollisimman normaalisti, kun ruokavalio on jo kunnossa ja vain se yhden tunnin arvo oli hieman yli ylärajan. Kotimittausten mukaan sitten tekisin muutoksia jos tarvitsee. Painokaan ei ole noussut grammaakaan viiteen viikkoon, joten senkään puolesta ei ole mitään huolta siitä, että söisin ainakaan yhtään liikaa (sokeria). Enemmänkin neuvolassa korostivat, että säännöllinen ja riittävä syöminen on tärkeää ja myös hiilihydraatit ovat tärkeitä, vaikka niitä onkin hyvä jaotella eri aterioille eikä syödä paljon kerralla. Jouluaaton olin jo varautunut olemaan ilman minkäänlaisia herkkuja ja ottamaan laatikoita vain vähän, mutta neuvolassa kyllä sanoivat, ettei yhdellä päivällä ole merkitystä kokonaisuuden kannalta eikä silloin tarvitse mittailla sokereita. Kuulemma jopa yksi joulutorttukin olisi ihan ok! Tässä on kyllä tähän herkuttomuuteen jo tottunut ja tuntuu, ettei lopulta sillä joulutortulla tai konvehdeilla ole edes niin väliä, kunhan saan syödä edes yhden lautasellisen riisipuuroa :P (Jostain muuten luin, että kanelilla olisi verensokeria alentava vaikutus, joten jos heitän riisipuuron päälle vaan hurjan määrän kanelia, niin ehkä verensokeri ei edes nouse... ? ;) )


Kuvahaun tulos haulle riisipuuro
Kuva: K-ruoka









maanantai 3. joulukuuta 2018

26. - 27. raskausviikko (rv 25+0 - 26+6): Raskausdiabetes

PCOS:n takia jouduin käymään kahdesti sokerirasituksessa raskauden aikana; ensin viikoilla 12-16 ja toisen kerran viikoilla 24-28. Ensimmäistä sokerirasitusta jännitin jo ihan paaston takia ja toisaalta pelkäsin myös, että mulla todetaan raskausdiabetes, kun olen aina reagoinut voimakkaasti runsaaseen sokeriin (sydämen tykytystä, levottomuutta). Arvot olivat kuitenkin ensimmäisessä sokerirasituksessa hyvät eivätkä lähelläkään raja-arvoja. Niinpä menin rauhallisemmin mielin tähän toiseen sokerirasitukseen, koska tiesin jo, ettei rasitustesti sinällään ole mitenkään kammottava (jopa odotin, että pääsen sinne lukemaan kirjaa sen sijaan, että pitäisi tehdä töissä tylsiä kirjallisia hommia) ja arvelin, että ehkä arvot olisivat kunnossa, kun viimeksi jäivät niin selvästi alle rajojen. Verikokeiden ottaminen ei kuitenkaan sujunut tällä kertaa niin mallikkaasti kuin viimeksi ja labrahoitaja ei saanut millään otettua verikoetta vasemmasta käsivarresta, joten kaikki kolme verikoetta otettiin oikeasta käsivarresta. Olo alkoi tuntua heikolta siinä vaiheessa, kun labrahoitaja yritti vielä saada 1 tunnin verikoetta vasemmasta käsivarresta siinä onnistumatta. Hän vielä sanoi, ettei tuota 1 tunnin arvoa enää edes mitata muilta kuin raskaana olevilta, koska tutkimuksissa on todettu, ettei sillä ole mitään kliinistä merkitystä, vain paastoarvolla ja 2 tunnin arvolla on merkitystä. No, lopulta kaikki kokeet saatiin tosiaan otettua oikeasta käsivarresta ja olokin helpottui melko pian sen jälkeen, kun vasemman käsivarren sorkkiminen lopetettiin.


Sokerirasitus tehtiin aamulla klo 8-10 ja jo samana iltana tulokset olivat tulleet OmaKantaan: paastosokeri 4,4 (yläraja 5,3), 1 tunnin arvo 10,4 (yläraja 10,0) ja 2 tunnin arvo 5,4 (yläraja 8,6). Eli tuo 1 tunnin arvo meni hitusen yli ylärajan ja siitä pamahtaa heti raskausdiabetes-diagnoosi (jos yksikin arvo on poikkeava, todetaan raskausdiabetes). Olin tuloksista pettynyt ja turhautunut, vähäksi aikaa tuli sellainen olo, että olen jotenkin epäonnistunut ja huono ja tehnyt kaiken ihan väärin. Turhautumista aiheutti se, että olen yrittänyt kaikin tavoin ennaltaehkäistä raskausdiabetesta (tiesin PCOS:n olevan riskitekijä) harrastamalla paljon liikuntaa, syömällä tasaisin väliajoin ja terveellisesti ja välttämällä sokerisia herkkuja. Pidin jopa kokonaan herkuttoman lokakuun! En ole koskaan ollut ylipainoinen eikä suvussa esiinny diabetesta. Olen jo vuosia noudattanut terveellistä ateriarytmiä, syönyt paljon kasviksia ja marjoja, välttänyt kovia rasvoja ja sokeria, ja ennen unettomuutta olin aktiiviliikkuja, ja senkin jälkeen pitänyt liikunnan arjessa mukana, mutta vaan kevyempänä. En siis tiedä mitä olisin enää voinut itse tehdä enempää ehkäistäkseni raskausdiabeteksen. Kun soitin seuraavana aamuna neuvolaan, sieltä sattui vastaamaan juuri raskausdiabeteshoitaja ja siinä puhelun aikana purskahdin ihan itkuun, kun tuntui jotenkin niin turhauttavalta ja pelottavalta tämä diagnoosi. Hän oli onneksi kovin ymmärtäväinen ja lohdutti, että yleensä pelkkä ruokavaliohoito riittää tapauksissa, joissa vain yksi arvo on ylittynyt ja sekin on 1 tai 2 tunnin arvo eikä paastoarvo. Paastoarvojen hoito on kuulemma vaikeampaa. Lisäksi hän totesi, että todennäköisesti ruokavalioon ei edes tarvitse tehdä mitään muita muutoksia kuin jättää herkut pois. Hän selitti, että mun keho kestää hyvin paaston, mutta runsas sokerimäärä kerralla (sokerirasituksessa 75g) vaatii jo paljon insuliinia erityisesti raskausaikana ja tällä hetkellä mun keho ei tuota sitä ihan riittävästi, jotta verensokeri olisi pysynyt alle määritellyn ylärajan. Tämän vuoksi paljon sokeria sisältäviä ruokia on hyvä välttää. En kyllä muutenkaan ole kovin perso makealle ja raskausaikanakin olen enemmän himoinnut ihan tavallista kotiruokaa, leipää tai puuroa kuin makeita herkkuja. Mutta silti ajatus kieltolistoista ja herkuttomasta joulusta (sen lisäksi, ettei jouluna saa tietenkään syödä myöskään graavilohta tai juustoja eikä juoda punaviiniglögiä) tuntui jotenkin kurjalta. Jos jostain herkusta pidän, niin joulutortuista. Ja kyllä suklaakonvehditkin ovat aina maistuneet, kun niitä tulee syötyä vain kerran vuodessa. Nyt ne sitten saisi unohtaa.


Sain raskausdiabeteshoitajalle ajan vasta 17.12. ja sitä ennen mun pitää perehtyä ruokavalio-ohjeisiin ja täyttää ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä. Ohjeissa mulle oli kova pala purtavaksi se, että aamupalan tulisi olla pieni (usein sokerit nousevat juuri aamupalan jälkeen), kun olen tottunut syömään ison lautasellisen kaurapuuroa öljyllä, marjoilla ja raejuustolla. Iso aamupala on pitänyt kylläisenä lounaaseen saakka ja on ollut helppo syödä vähän kerrallaan tasaisin väliajoin koko loppupäivä. Kokeilin nyt syödä aamupalaksi 2 viipaletta ruisleipää ja tuntui, että jo tunnin päästä kuolen nälkään. Vaikka söin aamupalan ja lounaan välissä klementiinin ja pähkinöitä, tuli lounaalla syötyä niin paljon, että tuli ähky. Äh, pieni aamupala vaatii todellakin totuttelua... Ja niitä herkkuja, joita ei yleensä tee edes mieli, tekee tietysti nyt mieli, kun ovat kiellettyjä. Kokeilin viikonloppuna rajoittaa ylipäätään hiilihydraattien määrää, mutta lopulta taisin saada verensokerin niin alas, että tuli päänsärky, koska särky helpotti vasta kun "sorruin" syömään ruisleipäviipaleen. Kaiken kaikkiaan tuntunut siis aika stressaavalta tämä syömisten miettiminen ja kontrollointi :( Toivon, että kun todennäköisesti saan kotimittarin silloin 17.12. niin stressi vähän helpottaisi, kun näkisi heittävätkö arvot todella ja milloin. Ei tarvitsisi miettiä, arvailla ja pelätä onko sokerit koholla ja syönyt väärin.


Ja kyllä, tiedän tämän olevan todella pieni murhe ja että olen onnekas, kun saan ylipäätään olla raskaana. En ole unohtanut sitä :) Mutta kyllä tämä ruoasta stressaaminen vie kuitenkin iloa raskaudesta ja nyt on ollut selvästi vaikeampi olla siinä onnellisessa raskauskuplassa, jossa sain keskiraskaudessa viettää aikaa...