maanantai 27. elokuuta 2018

13. raskausviikko (rv12+0 - 12+6): äityisvaatteita ja raskauskiloja

Ultrassa laskettu aika aikaistui yhdellä päivällä ja päivitin sen puhelimen raskaussovellukseen, jolloin raskausviikotkin siirtyvät yhdellä päivällä eteenpäin. Lasken nyt sitten sen mukaan eli jo huomenna alkaa 14. raskausviikko :)


13. raskausviikko on mennyt aika samoin kuin 12. raskausviikko eli aivastelua, tukkoista nenää ja joskus iltaisin lievää kuvotusta. Kiitos muuten vinkeistä tuohon tukkoiseen nenään, mulla oli siinä pari hyvää yötä niin en saanut raahattua itseäni apteekkiin, mutta ehkä tällä viikolla voisin käydä katselemassa mitä tarttuisi mukaan :) Aiemmin hain jo apteekista raskausarpien ehkäisyyn tarkoitetun rasvan ja aloitin sen käytön pari päivää sitten. Tosin sitä pitäisi laittaa kahdesti päivässä ja mulle on jo työn ja tuskan takana muistaa ja viitsiä laittaa kerran päivässä :D Iho tuntuu kyllä muutenkin melko kuivalta, joten yritän nyt terästäytyä muutenkin rasvauksessa. Mulla on lievästi atooppinen iho ja se tuntuu jonkin verran pahentuneen raskauden aikana. Toisaalta on tullut myös enemmän finnejä, mikä on hassu yhdistelmä, että iho on samaan aikaan kuiva, mutta kuitenkin sillä tavalla rasvainen, että finnejä pukkaa. Erityisesti päänahka on kuivunut ja ensimmäistä kertaa ikinä korvan takanakin on ihottumaa :O Yleensä ihottumaa on nimittäin vain kämmenissä ja joskus säärissä. En ole vielä keksinyt, mikä tuote olisi hyvä tuohon päänahkan kuivuuteen, mutta ehkä sitäkin voi kysyä samalla apteekista.


Vatsaa turvottaa edelleen etenkin iltaisin, joten on vaikea sanoa, mikä on vauvamahaa, mikä turvotusta ja mikä lihomista. Mutta kyllä mun mielestä tällä viikolla on ollut huomattavissa jotain pientä alavatsan pyöristymistä, mikä ei tunnu vain turvotukselta. Äitiysfarkut mulla on jo käytössä, koska kaikki omat normihousut on korkeavyötäröisiä ja tuntuivat jo tuon turvotuksen kanssa ikäviltä. Legginssejä käytän muutenkin melko paljon, joten ne on myös olleet hyvät. Eilen ostin yhdet äitiyslegginssit ja sellaisen neuleen, joka sopii myös imetykseen, mutta oli muutenkin kivan näköinen eli voi käyttää kyllä ihan perusneuleena myöhemminkin :) Lisäksi olen ostanut yhdet normaalia isompaa kokoa olevat legginssit jos pienempi koko alkaa kiristää. Jo ennen raskautta olinkin ostanut paljon löysiä paitoja ja tunikoita, joten niillä pärjää aika pitkälle :)


En tiedä yhtään olenko lihonut ja miten paljon jo tämän ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, koska en ole käynyt vaa'alla kuin neuvolan ensikäynnin yhteydessä. Mutta ensi viikolla on neuvola ja punnitus, joten sitten se selviää (voi kamala! :D). Etukäteen olin ajatellut, etten ota raskauskiloista stressiä vaan otan ilolla vastaan kaiken raskauden tuoman, kun kerran ylipäätään tulin raskaaksi. Ja toki olenkin kiitollinen siitä, että lopulta tärppäsi aika kevyillä hoidolla ja nopeasti ja otan kaikki oireet mieluummin kuin lapsettomuuden. MUTTA. En mä silti ole välttynyt stressaamasta pienistä asioista, kuten kiloista. Tai oikeastaan mua ei haittaa niinkään se miten paljon niitä kiloja kertyy raskauden aikana vaan mua häiritsee miten paljon niitä kertyi ENNEN raskautta. Ehkä jo kirjoitinkin, että en ole ikinä elämässäni painanut niin paljon kuin neuvolan ekassa punnituksessa! En halua syyttää pelkkää lääkitystä, jota ennen raskautta käytin, mutta kyllä sillä varmasti oli osuutta asiaan. En nimittäin lihonut lainkaan sinä vuonna, kun kärsin ylikunnosta ja kivusta, joka esti liikkumisen enkä myöskään ensimmäisen puolen vuoden aikana, jolloin kärsin vaikeasta unettomuudesta. Tällöinkään en nimittäin juurikaan jaksanut harrastaa liikuntaa tai katsoa tarkkaan mitä söin. Kiloja alkoi kertyä vasta, kun unettomuus ei puolessa vuodessa tuntunut hellittävän ja aloitin pienen annoksen mielialalääkettä nukahtamisen tueksi. Se pieni annos kuitenkin väsytti liikaa ja olin päivälläkin zombi, jolloin annosta piti nostaa. Ehdin syödä tuota isompaa annosta n. 8kk ja sinä aikana paino nousi n. 7kg. Sattumaa? Voi toki olla, mutta kyllä mun lääkäri- ja sairaanhoitajaystävät kovasti mua valistivat siitä, että kyseinen  lääke vaikuttaa aineenvaihduntaan ja vaikka söisi tasan saman verran kuin ennen, paino voi nousta. Joten NE kilot mua ahdistaa. Kun lähtöpaino on jo iso siihen verrattuna mitä yleensä painan, niin ei haluaisi hirveästi kerätä vielä lisää kiloja raskauden aikana. Mutta enpä mä silti ole viitsinyt ruveta syömisiä sen enempää rajoittamaan vaan syön kun on nälkä ja pääosin terveellistä peruskotiruokaa. Onneksi nykyään maistuu jo salaatitkin eikä vain hampurilaiset! :D




Kuvahaun tulos haulle salaattiannos

torstai 23. elokuuta 2018

12. raskausviikko (11+0-11+6) ja alkuraskauden ultra

Pahoinvointi on entisestään helpottanut, nykyään sitä on lähinnä iltaisin eikä edes joka ilta. Jes! Väsymystä on ollut 12. raskausviikolla ihan tuntuvasti ja töiden jälkeen menen usein lepäämään 1-2 tunniksi, sitten jaksan pari tuntia tehdä jotain (tai sitten en) ja sitten alkaakin houkuttaa jo yöunille meno. Mutta oon oikeastaan nauttinutkin tuosta väsymyksen tunteesta, koska on vielä tuoreessa muistissa miltä tuntui olla jatkuvasti ylikierroksilla ja uneton ja se oli kyllä tuhat kertaa hirveämpää kuin tämä jatkuva väsymys ja haukottelu. Mielelläni nyt lepään, haukottelen ja nukun :)

Viimeisen viikon aikana nenän tukkoisuus on yllättänyt ärsyttävyydellään, joskus nenä on niin tukossa, että tulee ihan sen takia valvottua pari tuntia keskellä yötä. Päivisin tukkoisuus ei ole häiritsevää, lähinnä vain aivastelen sen 20 kertaa päivässä :D Mutta sitten nukkumaan mennessä se tukkoisuus alkaa eikä niistäminen auta mitään. Nenäsumutteita en ole vielä testannut, niitähän ei monia saisi raskaana käyttääkään ja mulla on myös pelko, että ne alkaa pidemmässä käytössä ylläpitää tukkoisuutta eli jää ikään kuin "koukkuun". Sain kyllä hyviä vinkkejä suihkeista, jotka on turvallisia raskaudenkin aikana, joten ehkä sitten kokeilen jotain sellaista jos tukkoisuus ei helpota. Periaatteessa niin pieni oire ja silti niin ärsyttävä :O En tiedä oliko sattumaa, mutta kaksi edellistä yötä sujui vähän paremmin kun nostin hieman sängyn yläpäätä eli en makaa ihan vaakasuorassa vaan pää on hivenen korkeammalla kuin jalat. Saakohan muuten enää ollenkaan maata vatsallaan? Se ei tunnu vielä mitenkään huonolta, mutta jostain luin, että vatsa- ja selkämakuut pitäisi jättää pois 12. viikon jälkeen. Joogaohjaajan kanssakin jo juttelin kun haluaisin käydä mahdollisimman pitkälle yin yogassa, jossa olen käynyt säännöllisesti viimeiset 1,5 vuotta ja hän sanoi juuri tuosta selkämakuusta, että välillä voi kääntyä kyljelleen jos ollaan pitkään selällään tehtävissä asanoissa. Mutta en kyllä vielä ajatellut alkaa sitä selkämakuuta rajoittamaan, ei siellä nyt kuitenkaan koko tuntia selällään maata! Vatsallaan siellä ei juuri maatakaan.

Kun nuo ensimmäiset 12. viikkoa eli ensimmäinen kolmannes oli vihdoin taputeltu, niin koittikin neuvolan tarjoama ensimmäinen ultra :) Kyllä sitä taas jännitti, edellisestä ultrasta tuntui olevan ikuisuus! Mutta turhaan jännitin, kaikki oli vauvalla edelleen hyvin, mitta vastasi hyvin raskausviikkoja ja sydän löi yli 160 lyöntiä minuutissa. :) Yllätyin miten pitkään saatiin ihailla vauvaa ja katsella eri kuvakulmista. <3 Ensin hän siellä rauhassa vaan köllötteli, mutta jossain vaiheessa alkoi kova jumppaaminen ja esitteli kaikki raajansa :D Lopuksi kätilö ultrasi vielä vatsalihaksetkin ja erkauman, alkavat kuulemma tutkia enemmän tätä vatsalihaserkauma-asiaa kun ei ole edes suomalaisia normeja vielä niin pyrkivät sellaiset luomaan. Mulla erkauma taisi olla vähän alle 2cm. Niskaturvotus oli n. 1mm eli ihan normaalin rajoissa. Nyt sitten vaan odotellaan vielä kirjettä kotiin siitä onko seulonnassa löytynyt mitään poikkeavaa, kun niskaturvotusta on verrattu verikokeiden tuloksiin.











maanantai 13. elokuuta 2018

11. raskausviikko (rv 10+0 - 10+6)

Ihanaa, huomenna alkaa 12. raskausviikko ja kaikki oppaat hehkuttaa kuinka sen jälkeen pahoinvoinnin pitäisi alkaa pikkuhiljaa helpottaa! Ja juu tiedän myös, että monella näin ei käy, mutta ei pahoinvoinnin pitäisi ihan hirveästi enää pahentuakaan. Ja oikeastaan jo tämä 11. raskausviikko on ollut helpompi pahoinvoinnin suhteen. Sen ensimmäisen työpäivän ja ensimmäisen oksennuksen jälkeen olin loppuviikon yllättävänkin energinen ja työt sujui paremmin kuin aikoihin :) Pääsin myös pitkästä aikaa liikunnan pariin ja tuli käytyä reippaammalla kävelylenkillä, pyöräilemässä ja kuntosalilla. Aivan ihanaa pitkän tauon jälkeen päästä kunnolla liikuttamaan kehoa <3 Huonoa oloa oli välillä, mutta ei läheskään koko aikaa. Vain lauantai-iltana oli niin kamala olo, että toivoin oksentavani, mutta mitään ei tullut ylös, joten kärvistelin sitten siinä pahassa olossa. Sen jälkeen merkittävää pahoinvointia ei ole kuitenkaan ollut.


Nyt raskausoireina on siis lähinnä ajoittainen huono olo ja vaihteleva väsymys. Välillä olen niin väsynyt, että pelkään nukahtavani rattiin ja nukun töiden jälkeen päiväunet, mutta välillä taas on energiaa yllättävänkin paljon. Yöt olen nyt nukkunut vähän paremmin, nukahdan klo 21.30-22.30, herään siinä klo 2 ja klo 4-5, mutta en enää valvo tuntikausia vaan nukahdan uudestaan ja sitten kokonaan herään klo 5.30-6.30. Nuo on jo ihan kohtuulliset unet, varsinkin jos sattuu torkahtamaan hetkeksi vielä päivällä :) Ja hei en herää enää syömään yöllä, jesjesjes! Ja unen laatu tuntuu olevan parempaa, koska päivällä vain väsyttää, ei ole sellainen kokonaisvaltainen uupunut ja huono olo kuin unettomuusaikoina.


Ai niin, sunnuntaina tuli ostettua ensimmäiset vauvanvaatteet, vaikka lupasin tekeväni ensimmäiset hankinnat vasta neuvolan ekan ultran jälkeen. Mutta oli niin hyvä tarjous ja niin söpöjä vaatteita, että oli vaan pakko :) Nyt on sitten kietaisubodyt koossa 50cm, 56cm ja 62cm + vähän muuta <3

keskiviikko 8. elokuuta 2018

10. raskausviikko (rv 9+0 - 9+6)

10. raskausviikko alkoi hyvin: pahoinvointia ei ollut juuri lainkaan, lähinnä jotain pientä etovaa oloa, mutta ei mitenkään häiritsevää. Sattui vielä olemaan sopivasti hääpäiväkin, jonka kunniaksi varattiin yö hotellista, käytiin syömässä ja käveltiin vähän merenrannalla. Ihana merituuli viilensi ilman siedettäväksi ja hyvä ruoka vei viimeisetkin huonot olot mukanaan. Kaiken kruunasi yö ILMASTOIDUSSA hotellihuoneessa pehmeässä sängyssä ja pehmeissä lakanoissa <3 Se tuntui kyllä niin ihanalta pitkän ja hikisen helleputken jälkeen :) On mukavaa, että ulkona on lämmin, mutta sisällä saisi kyllä olla ihan max. 26 astetta... Hotelliaamupalakin meni alas hyvällä ruokahalulla ja sen jälkeen käytiin vähän hypistelemässä söpöjä pieniä vauvanvaatteita eri kaupoissa <3 Ei kuitenkaan vielä ostettu mitään, aiotaan odottaa ainakin neuvolan ensimmäiseen ultraan ennen kuin tehdään mitään hankintoja.

Siihen se hyvä olo sitten loppuikin ja jo sunnuntaina rv 9+4 alkoi taas pahoinvointi nostaa päätään eikä oikein jaksanut tehdä mitään. Odotin jo innolla seuraavaa päivää ja töiden alkua, jotta saisi muuta ajateltavaa kuin huonon olon ja jos vaikka arkirytmin myötä nukkuminenkin paranisi kun saisi päivän aikana väsytettyä itseään. No juu ei. Su-ma välisenä yönä heräsin jo klo 3 saamatta enää unta ja aamulla särki päätä ja heikotti. Iltapäivää kohti olo vain huononi ja karkasin töistä vähän aiemmin. Kotiin päästyä menin heti sänkyyn, olo oli jotenkin tosi tuskainen, samaan aikaan väsynyt, levoton, itkuinenkin, mutta ei juurikaan etova. Olo tuntui enemmän siltä, miltä tuntui pahimpina unettomuusaikoina kuin varsinaiselta raskauspahoinvoinnilta. Ja olihan takana jo yli kuukausi huonosti nukuttuja öitä ja lähinnä pelkkää oleilua, kun tänään oli ensimmäistä kertaa pitänyt pinnistellä töissä vähillä unilla ja etovan olon kanssa. Yhtäkkiä sitten hyökkäsi päälle se etova olokin ja saman tien sain mennä pönttöä halailemaan ensi kertaa koko raskauden aikana. Eli eka työpäivä --> eka oksennus, onko tää kropan viesti siitä, että ei töitä kiitos? :D Täytyy kyllä sanoa, ettei se oksentaminen lopulta niin kamalaa ollut, se edes helpotti oloa, kamalampaa on se jatkuva kuvottava olo yhdistettynä univajeeseen. Onneksi tänään on jo 10+0 eli alkoi 11.viikko ja pahoinvoinnin pitäisi alkaa helpottaa 12. viikon jälkeen. Sitä odotellessa. Sit olis jäljellä enää univaikeudet, joiden en usko ihan hetkessä korjaantuvan. Ne tuskin johtuu suoraan raskaudesta vaan ihan vaan siitä, että lopetin melkein seinään unettomuuteen käyttämäni mielialalääkkeen kun tein positiivisen raskaustestin. Joten nyt sitten kärsitään "vieroitusoireista" tai vanhojen oireiden paluusta, miten haluaakaan ajatella. Onneksi yleensä nykyään nukahdan melko hyvin, ongelma on lähinnä se unessa pysyminen, esim. viime yönäkin valvoin klo 00.30-4.00. Olen kyllä niiiiin kateellinen niille raskaana oleville, jotka nukkuvat 10-12 tunnin yöunet ja parin tunnin päikkärit päälle. Vaikka se ei veisikään väsymystä pois, niin olisi ihan kiva tietää nukkuneensa noin paljon. Mutta nyt mennään näillä unilla ja yritän olla kiitollinen jokaisesta minuutista, jonka nukun, oli se sitten päivällä tai yöllä :)

keskiviikko 1. elokuuta 2018

9. raskausviikko (rv 8+0 - 8+6)

9. raskausviikko ei tuonut juurikaan muutoksia oireisiin. Jos jotain haluaa etsimällä etsiä, niin pahoinvointia on ehkä vähän harvemmin, mutta toisaalta voimakkaampana silloin kun sitä on. Ei silti vieläkään ole tullut ylös asti.  Taas oon nukkunut huonosti osin huonon olon vuoksi ja luulenkin, että väsymys lisää pahoinvointia ja siksi mulla on huonoin olo yleensä iltaisin ja öisin. Aamuyöstä alkaa aina jo helpottaa kun on saanut edes jonkin verran nukutuksi ja aamuisin ei ole  juuri yhtään huono olo. Aamut kun on mukavan viileitäkin, niin tällä hetkellä rakastan aamuja entistä enemmän (oon aina ollut aamuihminen). Nää helteiset keskipäivät vois sen sijaan jo loppua, ei jaksa tehdä mitään ja se alkaa jo tympiä. Suurimmaksi osaksi oon ollu sisällä mökillä ja lukenut dekkareita. Ensi viikolla alkaa työt, toivottavasti siellä on toimiva ilmastointi.. Ja toivottavasti saan siellä jotain aikaiseksi :D

Ehkä ainoana uutena oireena alkoi tällä viikolla nenän tukkoisuus, joka vaivaa lähinnä öisin. Mutta se nyt aika pientä eikä häiritse ihan hirveästi. Vessassa käyn ehkä vähän normaalia tiheämmin, mutta en varmaaan kiinnittäisi edes huomiota ellen osaisi tarkkailla. Kyllä tuo pahoinvointi on siis se huomattavin ja ärsyttävin oire, jonka loppua odotan jo. Myös siksi, ettei tarvitsisi koko ajan syödä sen pelossa, että jos ei syö niin tulee huono olo. Oon ehkä vähän oksentamiskammoinen ja taidan syödä välillä ihan vaan varmuuden vuoksikin, ettei vaan tulisi huono olo ja se alkaa jo näin viiden viikon jälkeen näkyä ja tuntua vyötäröllä :/ Varsinkin kun liikunta on niin vähäistä kun ei mökillä pääse edes viileälle kuntosalille. No, jos ensi viikolla arki toisi huomaamatta vähän aktiivisuutta ja terveellisempää ruokaa :)