torstai 13. syyskuuta 2018

14.-16. raskausviikko (rv 13+0 - 15+6): oireettomuutta ja sokerirasitus

Ensi viikolla alkaisi jo 17. raskausviikko eli puoliväli häämöttää, hurjaa! Tämä toisen kolmanneksen alku on sujunut kaiken kaikkiaan melko oireettomasti, välillä voisi jopa unohtaa olevansa raskaana ellei vaatteet hieman kiristäisi. :D Ruokahalu ja ruokavaliokin on jo aika samanlainen kuin ennen raskautta, tietysti ilman pehmeitä juustoja ym. kiellettyä. Jos ei kiireessä ehdi syödä vaikka välipalaa, siitä ei enää seuraa sen kummempaa huonoa oloa. Kaksi lämmintä ateriaa on kuitenkin saatava päivässä tai muuten voi iskeä vähän heikko tai huono olo, ainakin jos välipalat on pieniä. Makeaa ei vieläkään tee kauheasti mieli, mutta en ole ollut kummoinen makean ystävä ennen raskauttakaan. Jos makeaa syön, mieluiten heti ruoan jälkeen jälkiruokana eikä missään nimessä tyhjään vatsaan. Samalla määrätkin pysyy kohtuullisena :)


Makeasta päästäänkin sitten sokerirasitukseen... Koska mulla on PCOS (monirakkulaiset munasarjat), jouduin menemään sokerirasitukseen varhennetusti eli jo ennen raskausviikkoa 16. Normaalisti se tehdään siis vasta rv 24-28 ellei ole ylipainoa, sukurasitetta diabetekseen tai PCOS. Etukäteen mua jännitti se edeltävä paasto (inhoan normaalistikin labroja edeltäviä paastoja ja nyt se olisi vielä pidempi) sekä kolmen verikokeen ottaminen, koska usein musta on ollut vaikea saada verikoetta ja on ronkittu neulalla kädestä toiseen ja takaisin. Syöminen piti lopettaa edellisenä iltana klo 20, ensimmäinen verikoe otettiin klo 7.40, sitten juotiin sokerilitku, tunnin päästä otettiin toinen verikoe ja siitä vielä tunnin kuluttua kolmas. Odotteluaikana ei saanut syödä, juoda eikä nukkua. Mua ensin huvitti tuo ohje siitä, ettei saa nukkua, kuka nyt nukkuisi jossain labran odotushuoneen tuolissa! Mutta voi että sen sokerilitkun juomisen jälkeen alkoi kyllä väsyttää niin paljon, että ymmärsin sittenkin miksi nukkuminen erikseen kiellettiin :D


Kun sokerirasitusta edeltävänä iltana klo 19.30 söin viimeisen kerran, mulla oli nälkä jo klo 21. Yöllä näin unta mm. nakkien ja paistettujen kananmunien syömisestä... Aamulla suu oli rutikuiva, onneksi ohjeiden mukaan sai juoda yhden lasillisen vettä. Tuntui oudolta lähteä kävelemään labralle syömättä mitään ja ensimmäisen verikokeen jälkeen ajattelin, etten ikinä kestä vielä kahta tuntia syömättä. Onneksi sai edes sen sokerilitkun! Mä ainakin join sen ihan janooni eikä se maistunut mitenkään erityisen pahalta, ihan kuin jotain tiivistemehua. Odotustilassa kaivoin kirjan esiin ja lueskelin, mutta se väsymys tosiaan iski niin hurjana, ettei luetusta meinannut jäädä mitään päähän. Sydänkin vähän tykytteli, mitä mulla tapahtuu aina jos syön sokeria tyhjään vatsaan tai normaalia enemmän kerralla. Huomasin olevani myös aika levoton. Nälätti, janotti ja väsytti, mutta juuri näille tarpeille ei siis voinut tehdä mitään. Tunnin kuluttua ja toisen verikokeen jälkeen olo kuitenkin normalisoitui enkä tuntenut edes nälkää enää. Toinen odottelutunti meni huomattavasti nopeammin ja kolmaskin verikoe saatiin otettua ilman erityistä tökkimistä ja etsimistä. Pois lähtiessä söin heti banaanin, vaikka toisaalta tuntui, että voisi olla syömättä vaikka koko päivän, nälän tunne oli jo kokonaan hävinnyt.


Kaiken kaikkeaan sokerirasitus ei ollut mitenkään paha, vaikka siitä välillä kuulee kauhutarinoita. Eniten jännitin tuloksia, olin jotenkin ihan varma, että mulle se raskausdiabetes-diagnoosi tulisi, kun reagoin yleensä niin voimakkaasti sokeriin. Mutta tänään neuvolasta sitten soitettiin ja kerrottiin, että arvot olivat normaalit eli ei raskausajan diabetesta :) Voin siis tehdä viimeisistä omenoista viikonloppuna  kaura-omenapaistoksen jälkkäriksi, nam!

4 kommenttia:

  1. Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti aika menee ja raskautesi on edennyt jo noin pitkälle. <3 Kohta saakin jo tietää, kumpi sieltä tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ekat viikot tuntui kestävän ikuisuuden, mutta sen jälkeen aika on kulunut nopeasti :) Vielä pitää kuukausi odottaa rakenneultraa, mutta sen verran kiireinen kuukausi tiedossa, että varmaan yhtäkkiä huomaa senkin olevan jo käsillä... <3

      Poista
  2. Voi kun olet pitkällä jo! :) Meillä poksuu tänään 9+0 ja vielä pitäisi melkein kolme pitkää viikkoa odotella np-ultraan :) Hitaasti tuntuu menevän tosiaan tää eka kolmannes, ja jännittää näkyykö siellä ultrassa vielä kolmen viikon päästä elävä pieni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta säkin olet jo noin pitkällä, hurjaa! Vaikka kyllä se eka kolmannes tosiaan itsestäkin tuntui kestävän ikuisuuden. Miten jotkut jaksaa odotella sitä ekaa ultraa viikolle 12... :O Onneksi kävit varhaisultrassa, joten erittäin suurella todennäköisyydellä kaikki on hyvin kolmen viikon päästä <3

      Poista