34. - 35. raskausviikko: juhlia ja painon nostatusta!

Täällä sitä kirjoitellaan äitiyslomalta, vaikka en vieläkään voi uskoa, että raskaus on näin pitkällä, että olen oikeasti jo jäänyt pois töistä. Ja etten ole palaamassa takaisin töihin ainakaan vuoteen! Eilen kyllä piipahdin jo töissä viemässä verokortin ja samalla lounaalla työkavereiden kanssa eli aika nopeasti tuli ikävä :D Ja nimenomaan työkavereita ja sitä tiettyä arjen rytmiä ikävä tuleekin, ei niinkään itse työtä - ainakaan vielä. Päinvastoin, musta on ihanan vapauttavaa ajatus, että mun ei vähään aikaan tarvitse kuunnella muiden murheita ja yrittää auttaa vaan voin keskittyä vain omaan perheeseeni ja lähipiiriini :) Vaikka työstäni tykkäänkin, niin kyllä siitä silloin tällöin tarvitsee breikkiä, että jaksaa.

Ennen töiden loppumista mut yllätettiin järkkäämällä babeshowerit. :) En oikeasti ollut arvannut mitään, koska olin jo mielessäni paljon aiemmin laskeskellut, ettei babyshowereita varmasti tule, kun juuri kukaan ei pääsisi paikalle erinäisistä syistä. No, mukavasti porukkaa oli sitten kuitenkin saatu kokoon mun selän takana, vaikka muutama jäikin uupumaan reissun, vastasyntyneen ja sairastelun vuoksi. Peitetarinana oli kohta vanhaksi menevien lahjakorttien käyttö Fazerin brunssilla parin ystävän kanssa enkä arvannut edes siinä vaiheessa mitään, kun eräs kolmas ystävä hyppäsi mun kanssa samaan bussiin. Ihan meni täydestä hänen tarinansa siitä, että olisi menossa tapaamaan veljeään ja että sattumalta osuttiin samaan bussiin :D Bussiasemalla odotti sitten muitakin ystäviä täytenä yllätyksenä ja siitä sitten suunnattiin brunssille. Porukka oli keksinyt pieniä tehtäviä, kuten lapsen nimen, syntymäpainon yms. arvausta, joita kirjoittelivat ylös ja kun kotona lueskelin niitä lappusia, joissa oli myös toivotuksia vauva-arkeen ja toiveita sen suhteen mitä vauvan olisi hyvä periä isältään ja äidiltään, niin ihan liikutuin niistä kirjoituksista <3

Myös töissä mut yllätettiin antamalla mulle lahjaksi "selviytymispakkaus", jossa oli kaikenlaista sekä vauvalle että mulle. :) Erityisen paljon siellä oli herkkuja erinäisiin tilanteisiin, kun kaikki tietävät mun olleen nyt tiukalla herkuttomalla tämän raskausdiabeteksen takia. Jokaiseen selviytymispakkauksen tavaraan ja herkkuun oli myös ajatuksella mietitty jokin hauska ohje, jolloin kyseinen asia tulee käyttöön ja lisäksi korttiin oli jokainen työkaveri kirjoittanut oman ohjeensa yleisesti vauva-arkeen ja nuo ohjeet aion kyllä pitää hyvässä tallessa ;) Töissä pidettiin lisäksi läksiäisbrunssi mun toiseksi viimeisenä päivänä ja ihmiset olivat ihanasta ajatelleet mitä saan syödä ja mitä en <3 Oli kalaa, erilaisia itsetehtyjä salaatteja, kananmunia, ruissipsejä... Itse olin leiponut karppaajien sivuilta löytämäni ohjeen mukaisesti sokerittoman ja jauhottoman mutakakun ja se oli todella hyvää! Jopa parempaa kuin perinteinen mutakakku, joka on mun makuun yleensä aivan liian äklömakea. Taidan leipoa tuota sokeritonta versiota tässä vielä joku toinenkin kerta äitiyslomalla ollessani :P

Viimeisenä työpäivänä mulla oli aamulla vielä neuvola-aika, jossa ei muutoin ollut mitään ihmeellistä, mutta hieman ristiriitaisia ohjeita sain kyllä neuvolaterkalta... Ensin hän kehui mun hyviä verensokeriarvoja ja kyseli olenko uskaltanut jo vähän monipuolistaa ruokavaliota. Kun vastasin olevani kyllä edelleen aika varovainen ja luottavani paljolti omiin "turvaruokiini" sekä pohtivani kovasti onko mun ruokaväli sopiva vai liian lyhyt, hän kysyi onko mulla nälkä siinä vaiheessa kun syön. Sanoin, että nälkä on ennen jokaista ateriaa ja niiden välissäkin, koska en uskalla syödä paljon kerralla, ettei verensokeri nouse. Hän ohjeisti juomaan nälkääni aterioilla sokeritonta mehukeittoa ja aterioiden välissä vettä. Parin minuutin kuluttua hän kuitenkin huomautti siitä, että paino ei edelleenkään kehity niinkuin pitäisi ja se saisi kyllä alkaa jo nousta enemmän. No ei kai se paino sokerittomalla mehukeitolla ja vedellä nouse!

Neuvolaterkan aika oli siis perjantaina ja heti seuraavana maanantaina oli neuvolalääkäri. Hän puuttui tuohon painoon aika heti siinä alussa ja laskeskeli, että koko raskauden aikainen painonnousu on aivan liian vähäistä verrattuna lähtöpainoon. Hän kertoi, että äidin niukka painonnousu voi paradoksaalisesti johtaa mm. vauvan liikakasvuun. Eli näin minä sen kuulin: liian rento syöminen voi nostaa verensokeria ja johtaa isokokoiseen vauvaan ja liian tiukka syöminen ja alhainen painonnousu voi johtaa isokokoiseen vauvaan. Teet niin tai näin niin väärin menee ja tuloksena isokokoinen vauva :( Kerroin kyllä lääkärille, että tuon raskausdiabeteksen vuoksi painonnousu on pysähtynyt ja että olen saanut ihan ohjeeksikin juoda nälkääni vettä ja sokeritonta mehukeittoa. Lääkäri katseli mun verensokeriarvoja ja sanoi niiden olevan aivan loistavia arvoja eikä sen puolesta ole mitään hätää. Lopulta hän kysyi voisinko jättää mittaukset nyt pariksi viikoksi ihan kokonaan tekemättä, jotta uskaltaisin ehkä syödä ennemminkin tarpeen mukaan ja vähän rennommin. Ehdotti, että hiilareiden suhteen jätän pois vain mehut ja smoothiet (ja herkut), mutta muuten söisin ihan normaalisti. Ja halusi varata mulle vielä kontrolliajan parin viikon päähän, jossa tarkistaa että paino on lähtenyt nousuun. Ymmärin lääkärin pointin, mutta tuntui pelottavalta ajatus siitä, että en mittaisi, koska entä jos verensokeri nouseekin enkä tiedä sitä ja osaa korjata syömisiä...? Päätin nyt ainakin suurentaa annoskokoa aterioilla sekä monipuolistaa ruokavaliota niin etteivät välipalat ja iltapalat ole aina vain ruisleipää kananmunalla tai tiettyä "turvallista" proteiinirahkaa pähkinöillä. Katsotaan jos näillä lähtisi paino vähän nousemaan :) Lääkäri myös ultrasi käynnillä ja kertoi vauvan olevan siron näköinen ja menevän vähän alakäyrillä, mutta ei huolestuttavasti :) Hänen mukaansa ei ole huolta mistään isosta vauvasta vaan hän arvioisi syntymäpainoksi noin 3kg jos vauva syntyisi laskettuna päivänä. Muutoinkin vauvalla näytti olevan kaikki hyvin <3 Aika vähän lääkäri kylläkään kertoi mitään ultrakuvista, näytti lähinnä jalat ja sukuelimet :D

Pahoittelut pitkästä tekstistä ja kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti :) Ensi kerralla voisin kirjoitella vähän sairaalakassin sisällöstä, sillä sitä on tullut mietittyä ja pakattua tässä äitiysloman aluksi...

Ja nyt syömään! ;)

32. - 33. raskausviikko: neuvolakuulumisia

Tänään on rv32+2 ja käytiin aamulla taas pitkästä aikaa neuvolassa (mun mielestä on tuntunut pitkältä ajalta nää neuvola-aikojen välit, nyt vasta alkaa olla hieman tiheämpään). Ensin neuvolaterkka kyseli sokerimittauksista ja katsoi mun verensokerimittausten tulokset, joissa ei ylityksiä ollut. Kyseli onko ollut herkkuhimoja (ei onneksi), tiedänkö että jossain ruisleivissä on vehnäjauhoja (no daa) ja muistanhan liikkua (kyllä). Liikunnasta tosin sanoin, että olen joutunut lyhentämään kävelylenkkejä ja yhden kerran pyytämään miestä hakemaan mut töistä, kun harjoitussupistuksia on niin paljon. Kehotti tekemään sitten pienempiä lenkkejä, koska kävely olisi mm. selän hyvinvoinnin ja verensokeritasojen matalana pitämisen kannalta tärkeää. Kysyin samalla onko turvallista käydä vielä uimassa ja terkka arveli, että on, koska harjoitussupistuksiin ei liity kipuja ja ne helpottavat levossa. Ohjeisti kuitenkin olemaan häneen yhteydessä jos noihin supistuksiin alkaa liittyä menkkamaista kipua tai niitä tulee jatkuvasti levossakin.


Peruspissatesti ja verenpaine olivat ok, samoin hemoglobiini. Paino on pysytellyt tismalleen samoissa lukemissa edelliset kolme punnitusta (myös diabeteshoitajalla punnittiin) eli marraskuun alusta saakka, mutta nyt tänään punnittaessa oli vihdoin noussut hurjat 400 grammaa :D Terkka ei siihen juurikaan kommentoinut, hän ei yleensäkään ole painosta sanonut ihmeemmin mitään ja musta tuntuu, että raskausdiabeteksen takia kaikki on vain tyytyväisiä jos paino ei nouse, vaikka olisi miten hoikka lähtöpainoltaan. Eikä sen tietysti paljon tarvitse noustakaan, ei ole sitten ainakaan ylimääräisiä raskauskiloja tiputettavana... :) Sf-mitta meni edelleen käyrillä, tosin viimeksi oli ihan siinä keskimmäisen viivan kohdalla tai puoli millimetriä yli ja nyt alle sen keskimmäisen viivan, mutta kuitenkin vielä normaalikäyrän sisällä. Mies kysyi terkalta osaako arvioida vauvan kokoa vatsan päältä tunnustellen ja terkka sanoi vauvan vaikuttavan "ihan normaalikokoiselta, ehkä laskettuna päivänä n. 3,5kg". Hän kuitenkin sanoi, että lääkärikäynnillä vielä ultrataan (jes!!!), joten silloin voidaan arvioida painoakin tarkemmin.


Sydänäänet kuunneltiin ja nekin pomppivat ihan normaalitahtia :) Liikkeitä tunnen niin paljon ja usein, ettei itsellä kyllä huolta ollutkaan etteikö vauvalla siltä osin olisi kaikki kunnossa. Lapsivettä oli myös normaalisti ja vauva oli edelleen pää alaspäin. Imetyksestä kysyttiin varmaan jo neljättä kertaa ja edelleen sanoin, että kyllä, haluan imettää. Sain siihen liittyen infokirjasen ja ohjeen perehtyä vielä Naistalon nettisivujen imetysohjeisiin. Jonkinlaista esimaitoa mulla on vuotanut rinnoista jo monta viikkoa, joten jotain tuolla tisseissä ainakin kehittyy :D  


Terkka kyseli vielä meidän yhteisistä liikuntaharrastuksista, laitetaanko ruokaa yhdessä ja onko tehty hankintoja vauvalle. Ihan sellaista perusrupattelua siis :) Muistin vielä pyytää lisää mittausliuskoja verensokeria varten ja noihin mun tekemiin ylimääräisiin mittauksiin suhtauduttiin hyvin eikä esim. rivien välistä mainostettu kuinka kalliita liuskat ja neulat on (sitäkin joillekin tapahtunut). Sen terkka vielä mainitsi useasti, ettei mun tarvitsisi yhtään olla huolissaan jos joku verensokeriarvo on lähellä rajaa, kun rajat ovat raskaana olevilla sen verran tiukat. Kunhan ovat alle sen tietyn rajan, niin se riittää, ei väliä miten paljon. Mähän olen yrittänyt pitää verensokerin kaiken kaikkiaan mahdollisimman kaukana ylärajoista, mutta osin se liittyy ihan omaan mielenrauhaan, koska sitten ei tarvitse jatkuvasti mitata jos tietää, että edellisellä mittauksella samalla ruoalla jäänyt niin paljon alle rajan, ettei se todennäköisesti yhtäkkiä pomppaa niin paljon että raja ylittyisi.


Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo parin viikon päästä perjantaina ja heti seurraavana maanantaina on vuorossa neuvolalääkäri. Kyseinen maanantai onkin sitten jo lomapäivä, jota seuraava päivä on ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä. Huomisen jälkeen on siis enää kaksi viikkoa töitä, aika hurjaa!

28. raskausviikko (rv 27+0 - 27+6): Mitä mun kannattaa syödä?

Otsikon kysymys on ollut mielessä koko viikon, joka päivä, lähes joka aterialla. Olen etsinyt tietoa raskausdiabeteksestä, lukenut keskusteluketjuja, blogitekstejä, lehtiartikkeleita ja liittynyt raskausdiabetesta sairastavien vertaistukiryhmään facebookissa. Tässä yhteydessä on tuntunut, että tieto lisää tuskaa. Kaikkialla toitotetaan kuinka sairastun itse 2-tyypin diabetekseen 10-15 vuoden kuluessa, vauvasta voi tulla iso, synnytys vaikeutuu, maidontulo hankaloituu, vauva voi joutua sokeritippaan tai kärsiä hapenpuutteesta ja kaiken tämän olen aiheuttanut itse, koska olen syönyt väärin ja liikkunut liian vähän. No okei, ei ihan joka puolella ole enää tuota syyllistävää tekstiä, koska normaalipainoiset ja terveellisiä elintapoja noudattavatkin sairastuvat raskausdiabetekseen eikä siihen ole välttämättä voinut mitenkään vaikuttaa itse. Onneksi tätä viestiä sain myös neuvolasta ja useaan kertaan minulle sanottiin, ettei tämä ole oma vika eikä kannata kokea syyllisyyttä. Ja toki riskit moniin asioihin raskausdiabeteksen myötä lisääntyvät, mutta eivät ne ole mitään ehdottomia tuomioita ja siksihän näitä seulotaan ja hoidetaan, jotta vältytään negatiivisilta seurauksilta. Silti noiden asioiden lukeminen ei kyllä ole helpottanut oloa tai edes "motivoinut" millään tavalla vaan lähinnä aiheuttanut pelkoa ja stressiä ja on tuntunut, etten uskalla syödä yhtään mitään. Sitten luen siitä kuinka syömättömyys vasta paha onkin (ja en mä toki syömättä ole ollutkaan).


Olen siis tässä viikon aikana perehtynyt saamiini ruokavalio-ohjeisiin ja täyttänyt ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä. Diabeteshoitajan lähettämissä virallisissa ohjeissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä ja aikalailla niiden mukaan olen syönyt ja elänyt tähänkin asti. Niissä sallitaan jopa 1-2 "pullaa tai pullapohjaista piirakkapalaa" viikossa. Olen kuitenkin nyt jättänyt kaiken sokerin pois ellei ketsupin sisältämää sokeria lasketa. Facebook-ryhmässä olen oppinut, että monelle nuo suositukset ja ohjeet ei riitä alkuunkaan pitämään sokereita kurissa vaan ruokavaliosta on joutunut karsimaan esim. kaurapuuron, maitotuotteita, hedelmät (ohjeiden mukaan saisi syödä 1-2 annosta päivässä), perunan, riisin, pastan (siis myös täysjyvän), kasvissosekeitot jne. jne. Nyt onkin tuntunut siltä, että olen uskaltanut syödä vain kananmunaa, kanaa, kasviksia ja ruisleipää. Kuitua pitäisi hurjasti saada, mutta moni kuidun lähde kuitenkin nostaa sokereita, joten vähän tuntunut siltä, että ehkä syön sitten vaan sitä ruisleipää ihan hirveästi..? :D Tosin jotkut ei siedä ruisleipääkään ilman, että sokerit nousee.


Raskausdiabeteshoitajalle pääsen siis vasta viikon päästä, siihen saakka joudun arpomaan näitä syömisiä, kun en tiedä mikä just mulla nostaa sokereita. Neuvolassa tänään kyllä lohdutettiin, että voisin syödä mahdollisimman normaalisti, kun ruokavalio on jo kunnossa ja vain se yhden tunnin arvo oli hieman yli ylärajan. Kotimittausten mukaan sitten tekisin muutoksia jos tarvitsee. Painokaan ei ole noussut grammaakaan viiteen viikkoon, joten senkään puolesta ei ole mitään huolta siitä, että söisin ainakaan yhtään liikaa (sokeria). Enemmänkin neuvolassa korostivat, että säännöllinen ja riittävä syöminen on tärkeää ja myös hiilihydraatit ovat tärkeitä, vaikka niitä onkin hyvä jaotella eri aterioille eikä syödä paljon kerralla. Jouluaaton olin jo varautunut olemaan ilman minkäänlaisia herkkuja ja ottamaan laatikoita vain vähän, mutta neuvolassa kyllä sanoivat, ettei yhdellä päivällä ole merkitystä kokonaisuuden kannalta eikä silloin tarvitse mittailla sokereita. Kuulemma jopa yksi joulutorttukin olisi ihan ok! Tässä on kyllä tähän herkuttomuuteen jo tottunut ja tuntuu, ettei lopulta sillä joulutortulla tai konvehdeilla ole edes niin väliä, kunhan saan syödä edes yhden lautasellisen riisipuuroa :P (Jostain muuten luin, että kanelilla olisi verensokeria alentava vaikutus, joten jos heitän riisipuuron päälle vaan hurjan määrän kanelia, niin ehkä verensokeri ei edes nouse... ? ;) )

Kuva: K-ruoka

19. - 22. raskausviikko (18+0 - 21+6): rakenneultra!

Täällä elellään nyt tätä raskauden parasta aikaa :) Ei, en ole superenerginen ja siivoa asuntoa lattiasta kattoon joka viikko, mutta energiataso on aika lähellä normaalia. Parasta on kuitenkin se, että vatsa on alkanut vihdoin selvästi pyöristyä ja vauvan liikkeistä ei voi enää erehtyä: ne tunnen ihan selvästi <3 On vaan niin paras fiilis, kun pikkuinen siellä möyrii tai potkii. :) Viime viikon torstaina eli rv 21+2 mies tunsi ensimmäistä kertaa potkun vatsan läpi, kun pieni potkaisi suoraan miehen kämmeneen :D Liikkeiden tunteminen on siinäkin mielessä ihanaa, että aina kun niitä tuntee, tietää toisen olevan siellä edelleen ihan elossa ja hyvissä voimissa. :) Vielä en ole saanut paniikkia aikaiseksi jos en ole liikkeitä muutamaan tuntiin tuntenut, kun niitä kuitenkin yleensä tuntuu monta kertaa päivässä ja erityisesti silloin jos itse istun tai makaan pidempään paikoillani.


Yksi virstanpylväs on myös nyt ohitettu eli rakenneultra. Onneksi ultra oli heti aamusta niin ei tarvinnut koko päivää jännittää! Ultrauspaikka oli eri kuin viime kerralla (muuton takia), mutta oltiin kyllä tyytyväisiä kohteluun ja tiloihin :) Ensin käytiin taas äitiyskorttia läpi, ja täytyy kyllä todeta, että alkaa jo kyllästyttää käydä niitä samoja asioita läpi sadatta kertaa, kun ensin ne on käyty neuvolan terveydenhoitajalla läpi, sitten ultraavan kätilön kanssa, sitten neuvolalääkärin ja nyt taas uuden ultraavan kätilön kanssa. Ja vielä tällä viikolla on edessä uusi neuvolan terveydenhoitaja, joten taas saa käydä samat asiat läpi. Melkein tekisi mieli sanoa jo, että katsokaa sieltä kirjauksista, mutta ymmärrän kyllä, että haluavat kuulla oleellisimmat asiat suoraan minulta. No joka tapauksessa, äitiyskortin tietojen läpikäymisen jälkeen pääsin sitten ultrattavaksi ja kätilö kysyi heti haluammeko  tietää sukupuolen. Oltiin jo etukäteen päätetty, että ehdottomasti halutaan ja kätilö sanoikin sitten, että "hyvä, minä sen tästä ihan heti jo näin. Teille on tulossa poika". <3  Meillä ei kummallakaan ollut vahvaa toivetta tai "fiilistä" sukupuolesta, joten kumpikin reagoi aika neutraalisti sukupuolitietoon. Tosin kyllä mies sitten seuraavana päivänä totesi, että on se jotenkin kiva saada poika noin-niinku-miehenä :D Ja mun isä oli myös selvästi innoissaan tästä tiedosta, koska hänellä itsellään on vain yksi lapsi eli minä eli tyttö, niin nyt saa sitten pojan lapsenlapsena ja sitä kautta kuulemma "kalakaverin" (ihan ku tytöt ei voisi kalastaa :D). Mun siskopuoli kommentoi tietoon pojasta "jee!!", hänellä itsellään on kaksi poikaa ja hän kertoi toivoneensa poikia, koska kokee, ettei "osaa olla" tyttöjen kanssa. Tässä sukupuolineutraalissa ajassakin paljastuu siis kaikenlaisia ympäristön ennakko-oletuksia sukupuoleen liittyen  ;) Enkä ole itse yhtään sen parempi, sain nimittäin itseni kiinni ajattelemasta, että ehkä meidän lapsesta tulee vähän ujo, hiljainen, herkkä ja empaattinen ja että onkohan ne sitten hyviä piirteitä pojalle :D Ihan ku vain tytöt sais olla ujoja ja herkkiä!


Rakenneultrassa selvisi myös tietysti se tärkein eli kaikki näytti olevan hyvin ja rakenteet kehittyneet kuten pitää. Pikkumies oli kyllä löytänyt sen verran hyvän asennon ihan kohdun takaa, ettei halunnut millään liikkua toiseen asentoon, kun piti ottaa hänestä kuvia. Kätilö tökki ja heilutteli vatsan ulkopuolelta ja lopulta pyysi mua hyppimään tasajalkaa lattialla, jotta pikkuinen kääntyisi vähän, mutta ei. Hän halusi köllötellä rauhassa eikä välittänyt mitään ulkopuolelta tulevista yrityksistä vaikuttaa liikkeisiin tai asentoon :D Vaikutti kovin rauhalliselta tapaukselta, lähinnä ojenteli jalkojaan kuin venytellen makoisasti. Kädenkin laittoi vielä kasvojen eteen, ettei vaan nähdä ja saada kuvaa kasvoista. Kätilö totesi, että joudutte nyt sitten odottamaan synnytykseen ennen kuin näette minkä näköinen kaveri siellä kasvaa :D Hurjaa muuten, että nyt jo sain esitteen "Tervetuloa synnyttämään" ja imetyslappusia, kun itsestä tuntuu että siihenhän on vielä vaikka miten pitkä aika! :O Ehkä kirjoittelen synnytykseen liittyvistä ajatuksista sitten toisella kertaa, nyt se tosiaan tuntuu vielä melko kaukaiselta asialta...

14.-16. raskausviikko (rv 13+0 - 15+6): oireettomuutta ja sokerirasitus

Ensi viikolla alkaisi jo 17. raskausviikko eli puoliväli häämöttää, hurjaa! Tämä toisen kolmanneksen alku on sujunut kaiken kaikkiaan melko oireettomasti, välillä voisi jopa unohtaa olevansa raskaana ellei vaatteet hieman kiristäisi. :D Ruokahalu ja ruokavaliokin on jo aika samanlainen kuin ennen raskautta, tietysti ilman pehmeitä juustoja ym. kiellettyä. Jos ei kiireessä ehdi syödä vaikka välipalaa, siitä ei enää seuraa sen kummempaa huonoa oloa. Kaksi lämmintä ateriaa on kuitenkin saatava päivässä tai muuten voi iskeä vähän heikko tai huono olo, ainakin jos välipalat on pieniä. Makeaa ei vieläkään tee kauheasti mieli, mutta en ole ollut kummoinen makean ystävä ennen raskauttakaan. Jos makeaa syön, mieluiten heti ruoan jälkeen jälkiruokana eikä missään nimessä tyhjään vatsaan. Samalla määrätkin pysyy kohtuullisena :)


Makeasta päästäänkin sitten sokerirasitukseen... Koska mulla on PCOS (monirakkulaiset munasarjat), jouduin menemään sokerirasitukseen varhennetusti eli jo ennen raskausviikkoa 16. Normaalisti se tehdään siis vasta rv 24-28 ellei ole ylipainoa, sukurasitetta diabetekseen tai PCOS. Etukäteen mua jännitti se edeltävä paasto (inhoan normaalistikin labroja edeltäviä paastoja ja nyt se olisi vielä pidempi) sekä kolmen verikokeen ottaminen, koska usein musta on ollut vaikea saada verikoetta ja on ronkittu neulalla kädestä toiseen ja takaisin. Syöminen piti lopettaa edellisenä iltana klo 20, ensimmäinen verikoe otettiin klo 7.40, sitten juotiin sokerilitku, tunnin päästä otettiin toinen verikoe ja siitä vielä tunnin kuluttua kolmas. Odotteluaikana ei saanut syödä, juoda eikä nukkua. Mua ensin huvitti tuo ohje siitä, ettei saa nukkua, kuka nyt nukkuisi jossain labran odotushuoneen tuolissa! Mutta voi että sen sokerilitkun juomisen jälkeen alkoi kyllä väsyttää niin paljon, että ymmärsin sittenkin miksi nukkuminen erikseen kiellettiin :D


Kun sokerirasitusta edeltävänä iltana klo 19.30 söin viimeisen kerran, mulla oli nälkä jo klo 21. Yöllä näin unta mm. nakkien ja paistettujen kananmunien syömisestä... Aamulla suu oli rutikuiva, onneksi ohjeiden mukaan sai juoda yhden lasillisen vettä. Tuntui oudolta lähteä kävelemään labralle syömättä mitään ja ensimmäisen verikokeen jälkeen ajattelin, etten ikinä kestä vielä kahta tuntia syömättä. Onneksi sai edes sen sokerilitkun! Mä ainakin join sen ihan janooni eikä se maistunut mitenkään erityisen pahalta, ihan kuin jotain tiivistemehua. Odotustilassa kaivoin kirjan esiin ja lueskelin, mutta se väsymys tosiaan iski niin hurjana, ettei luetusta meinannut jäädä mitään päähän. Sydänkin vähän tykytteli, mitä mulla tapahtuu aina jos syön sokeria tyhjään vatsaan tai normaalia enemmän kerralla. Huomasin olevani myös aika levoton. Nälätti, janotti ja väsytti, mutta juuri näille tarpeille ei siis voinut tehdä mitään. Tunnin kuluttua ja toisen verikokeen jälkeen olo kuitenkin normalisoitui enkä tuntenut edes nälkää enää. Toinen odottelutunti meni huomattavasti nopeammin ja kolmaskin verikoe saatiin otettua ilman erityistä tökkimistä ja etsimistä. Pois lähtiessä söin heti banaanin, vaikka toisaalta tuntui, että voisi olla syömättä vaikka koko päivän, nälän tunne oli jo kokonaan hävinnyt.


Kaiken kaikkeaan sokerirasitus ei ollut mitenkään paha, vaikka siitä välillä kuulee kauhutarinoita. Eniten jännitin tuloksia, olin jotenkin ihan varma, että mulle se raskausdiabetes-diagnoosi tulisi, kun reagoin yleensä niin voimakkaasti sokeriin. Mutta tänään neuvolasta sitten soitettiin ja kerrottiin, että arvot olivat normaalit eli ei raskausajan diabetesta :) Voin siis tehdä viimeisistä omenoista viikonloppuna  kaura-omenapaistoksen jälkkäriksi, nam!