tiistai 26. helmikuuta 2019

39. raskausviikko: Tänään ois hyvä päivä synnyttää!

Tänään rv39+0, joten hyvä kirjoitella ylös edeltävän viikon tuntemuksia :) Viime viikon lauantaina eli 38+4 sanoin miehelle aamulla, että "nyt on ihan sellanen olo, että tänään ois hirveen hyvä päivä synnyttää". Olin jotenkin nukkunut yöni tavallista paremmin, fiilis oli hyvä ja luottavainen ja tuntui kaiken kaikkiaan siltä, että just tänään mä jopa selviäisin kauheimmistakin tuskista. Aurinkokin paistoi nätisti ja fiilis oli rento. Mutta eihän se synnytys täydellisenä päivänä käynnisty :D Tosin just samaisen päivän yönä klo 23.45 sain sen verran esimakua koko hommasta, että koin ensimmäisen todella kivuliaan supistuksen, jollaista en ole vielä kertaakaan aiemmin kokenut. Heräsin ja olin kääntämässä kylkeä, kun vatsa meni kivikovaksi ja iski sellainen kova polte koko vatsan alueelle. Ei muistuttanut lainkaan menkkakipua eikä selässä tuntunut mitään. Polte vaan paheni ja laajeni enkä voinut ku keskittyä hengitykseen - tai siis puuskuttamiseen. Sitä kesti ehkä noin minuutin, sitten laantui ja pian ei tuntunut enää mitään. Vatsakin rentoutui takaisin normaaliksi. Mieskin heräsi siihen mun ensiähkäisyyn ja sen jälkeiseen puuskutukseen ja tarrasi heti mua kädestä kiinni. Mies kysyi supistaako mua ja sopersin vaan jotain "joo...kai.. tai en minä tiiä". :D Mutta eiköhän se supistus ollut. En saanut enää unta, kun jännitti milloin tulee seuraava ja tästäkö se alkaa. Muistelin, että pitää yrittää rentoutua edes supistusten välissä, joten rentoutin koko kehon hengityksen avulla. No, seuraavaa supistusta ei ikinä tullut ja rentoutushengityksistä huolimatta en enää nukahtanut. Joskus aamuyöllä torkahdin hetkittäin ja näin kahta erilaista unta synnytyksestä :D Mutta suurimmaksi osaksi pyörin täysin hereillä sängyssä. En tajua miten jotkut pystyy nukahtamaan yöllisten säännöllistenkin supistustenkin jälkeen jos ne hetkeksi lakkaavat. Mä ainakin olen niin totaalisen hereillä sen kivun ja tietynlaisen jännityksen ja odotuksen vuoksi, ettei nukkumisesta ikinä tulisi mitään.

No, tuo yöllinen supistus jäi sitten ainoaksi eikä sen jälkeen ole tullut kuin jo tutuksi tulleita kivuttomia harjoitussupistuksia ja "spagaatin"-tunnetta, josta kirjoitin viimeksi. Vauva tuntui sunnuntaina olevan tosi ylhäällä ja jatkuvasti oli sellainen vähän närästävä tai täysi olo, mutta sen jälkeen on laskeutunut jotenkin parempaan asentoon ja olo helpottui heti. Kuumia aaltoja on tässä viime viikkoina tullut ja kotona kuljen yleensä ilman sukkia, koska varpaat oikein hehkuvat kuumuutta. Ihan vieras tunne kun yleensä on ollut enemmän sellaista palelevaa tyyppiä! Mutta siis kaiken kaikkiaan olo on edelleen aika hyvä enkä koe oloani tukalaksi tai kyllästyneeksi. Tietysti lepoa tarvitsee jo enemmän, kun yötkin on katkeilevampia ja jalat väsyvät herkemmin jos pidempään kävelee. Pienellä kävelyllä käyn kuitenkin vähintään kerran päivässä, jotta saa raitista ilmaa ja vähän liikuntaa :) Eilen jaksoin myös kokeilla uusi ruokareseptejä, mutta ihan hirveästi en ole jaksanut tehtailla ruokaa pakastimeen valmiiksi, kun tuntuu että saa muutenkin koko ajan olla kokkaamassa täällä kotona. Lisäksi mä vahvasti epäilen, että äiti ja anoppi kantavat tänne itsetehtyä ruokaa meidän sairaalasta kotiutumisen jälkeen... ;) 

Mies alkaa olla jo aika malttamaton ja on monena päivänä jutellut vauvalle, että "milloin aiot tulla sieltä", "sua jo täällä odotetaan" ja kyselee multa voinnista ja supistuksista :) Nyt hän pakkasi jopa oman sairaalakassinsa, kun hänellä oli sellainen fiilis, että kohta tulee lähtö. Tällä hetkellä kyllä näyttää siltä, että ainakin huomisella neuvolakäynnille ehditään vielä hyvin ja en yllättyisi, vaikka menisi viikollakin yli lasketun ajan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti