32. - 33. raskausviikko: neuvolakuulumisia

Tänään on rv32+2 ja käytiin aamulla taas pitkästä aikaa neuvolassa (mun mielestä on tuntunut pitkältä ajalta nää neuvola-aikojen välit, nyt vasta alkaa olla hieman tiheämpään). Ensin neuvolaterkka kyseli sokerimittauksista ja katsoi mun verensokerimittausten tulokset, joissa ei ylityksiä ollut. Kyseli onko ollut herkkuhimoja (ei onneksi), tiedänkö että jossain ruisleivissä on vehnäjauhoja (no daa) ja muistanhan liikkua (kyllä). Liikunnasta tosin sanoin, että olen joutunut lyhentämään kävelylenkkejä ja yhden kerran pyytämään miestä hakemaan mut töistä, kun harjoitussupistuksia on niin paljon. Kehotti tekemään sitten pienempiä lenkkejä, koska kävely olisi mm. selän hyvinvoinnin ja verensokeritasojen matalana pitämisen kannalta tärkeää. Kysyin samalla onko turvallista käydä vielä uimassa ja terkka arveli, että on, koska harjoitussupistuksiin ei liity kipuja ja ne helpottavat levossa. Ohjeisti kuitenkin olemaan häneen yhteydessä jos noihin supistuksiin alkaa liittyä menkkamaista kipua tai niitä tulee jatkuvasti levossakin.


Peruspissatesti ja verenpaine olivat ok, samoin hemoglobiini. Paino on pysytellyt tismalleen samoissa lukemissa edelliset kolme punnitusta (myös diabeteshoitajalla punnittiin) eli marraskuun alusta saakka, mutta nyt tänään punnittaessa oli vihdoin noussut hurjat 400 grammaa :D Terkka ei siihen juurikaan kommentoinut, hän ei yleensäkään ole painosta sanonut ihmeemmin mitään ja musta tuntuu, että raskausdiabeteksen takia kaikki on vain tyytyväisiä jos paino ei nouse, vaikka olisi miten hoikka lähtöpainoltaan. Eikä sen tietysti paljon tarvitse noustakaan, ei ole sitten ainakaan ylimääräisiä raskauskiloja tiputettavana... :) Sf-mitta meni edelleen käyrillä, tosin viimeksi oli ihan siinä keskimmäisen viivan kohdalla tai puoli millimetriä yli ja nyt alle sen keskimmäisen viivan, mutta kuitenkin vielä normaalikäyrän sisällä. Mies kysyi terkalta osaako arvioida vauvan kokoa vatsan päältä tunnustellen ja terkka sanoi vauvan vaikuttavan "ihan normaalikokoiselta, ehkä laskettuna päivänä n. 3,5kg". Hän kuitenkin sanoi, että lääkärikäynnillä vielä ultrataan (jes!!!), joten silloin voidaan arvioida painoakin tarkemmin.


Sydänäänet kuunneltiin ja nekin pomppivat ihan normaalitahtia :) Liikkeitä tunnen niin paljon ja usein, ettei itsellä kyllä huolta ollutkaan etteikö vauvalla siltä osin olisi kaikki kunnossa. Lapsivettä oli myös normaalisti ja vauva oli edelleen pää alaspäin. Imetyksestä kysyttiin varmaan jo neljättä kertaa ja edelleen sanoin, että kyllä, haluan imettää. Sain siihen liittyen infokirjasen ja ohjeen perehtyä vielä Naistalon nettisivujen imetysohjeisiin. Jonkinlaista esimaitoa mulla on vuotanut rinnoista jo monta viikkoa, joten jotain tuolla tisseissä ainakin kehittyy :D  


Terkka kyseli vielä meidän yhteisistä liikuntaharrastuksista, laitetaanko ruokaa yhdessä ja onko tehty hankintoja vauvalle. Ihan sellaista perusrupattelua siis :) Muistin vielä pyytää lisää mittausliuskoja verensokeria varten ja noihin mun tekemiin ylimääräisiin mittauksiin suhtauduttiin hyvin eikä esim. rivien välistä mainostettu kuinka kalliita liuskat ja neulat on (sitäkin joillekin tapahtunut). Sen terkka vielä mainitsi useasti, ettei mun tarvitsisi yhtään olla huolissaan jos joku verensokeriarvo on lähellä rajaa, kun rajat ovat raskaana olevilla sen verran tiukat. Kunhan ovat alle sen tietyn rajan, niin se riittää, ei väliä miten paljon. Mähän olen yrittänyt pitää verensokerin kaiken kaikkiaan mahdollisimman kaukana ylärajoista, mutta osin se liittyy ihan omaan mielenrauhaan, koska sitten ei tarvitse jatkuvasti mitata jos tietää, että edellisellä mittauksella samalla ruoalla jäänyt niin paljon alle rajan, ettei se todennäköisesti yhtäkkiä pomppaa niin paljon että raja ylittyisi.


Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo parin viikon päästä perjantaina ja heti seurraavana maanantaina on vuorossa neuvolalääkäri. Kyseinen maanantai onkin sitten jo lomapäivä, jota seuraava päivä on ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä. Huomisen jälkeen on siis enää kaksi viikkoa töitä, aika hurjaa!

29. - 31. raskausviikko: Verensokerimittailuja

Edelliset kaksi raskausviikkoa on kuluneet aika lailla verensokerimittauksen parissa. Jos raskausdiabetes, verensokerit ja ruokavalio ei kiinnosta, ei kannata lukea tätä blogitekstiä :D


Kävin siis ennen joulua raskausdiabeteshoitajalla ja sain vinon pinon ruokavalioon liittyviä ohjeita, hiilihydraattitaulukoita ja vaikka mitä. Ja tietysti verensokerimittarin ja taulukon, johon merkitä tuloksia. Suurimman osan ohjeista tiesin jo etukäteen, mutta olihan niitä hyvä vielä kerrata. Mittaukset aloitin heti käyntiä seuraavana päivänä.Vaikka esim. jouluna ei olisi tarvinnut mitata, niin halusin kuitenkin testata mitä verensokeri olisi riisipuuron tai joulutortun jälkeen. Muutenkin noudatin jouluna jokseenkin ruokavalio-ohjeita eli söin tasaisin väliajoin ja hiilarit jaoin tasaisesti pitkin päivää. Suklaata en syönyt kuin kaksi konvehtia jouluaattona ja toiset kaksi 27.12. Sitä yhtä joulutorttua lukuun ottamatta jätin muutkin herkut syömättä niin jouluna, syntymäpäivänä kuin uutenavuotenakin ihan vain varmuuden vuoksi. Se ei ehkä muuten olisi ollut edes kovin hankalaa, mutta jatkuva syömisten ajattelu ja kontrollointi kyllä ärsytti sekä tietysti katsella vierestä kun muut (=mies) söi suklaata tai tuoreita piparkakkuja...... No, ensi jouluna sitten ;)


Viralliset ohjeet oli siis mitata joulua edeltävä viikko siten, että mittaisin neljänä aamuna aamupaaston ja 1 tunti aamupalan jälkeen sekä yhtenä päivänä vuorokausikäyrän eli arvot ennen pääaterioita (aamupala, lounas, päivällinen, iltapala) ja 1h pääaterioiden jälkeen (=8 mittausta). Jos tämän tehomittausviikon arvot olisivat kunnossa, jatkaisin mittausta siten, että joka toinen viikko neljänä aamuna aamupaasto ja 1 h aamupalan jälkeen ja joka toinen viikko yhtenä päivänä vuorokausikäyrä. Ei siis lopulta ihan hirveästi mittauksia, yhteensä 8 kertaa viikossa.

Tehomittausviikolla noudatin aika prikulleen ruokavalio-ohjeita, joissa suurin muutos omaan normi ruokavalioon oli tavallista pienempi aamupala. Verensokerin tulisi olla ennen aterioita (ja yöpaaston jälkeen) alle 5,5 ja 1h aterioiden jälkeen alle 7,8. Kaikki arvot pysyivät sallittujen rajojen alapuolella tuolla tehomittausviikolla ja sain niistä vielä kehuja diabeteshoitajalta, kun jäivät niin selvästi alle rajojen :) Se vähäksi aikaa helpotti mieltä, mutta sitten tuli tosiaan tuo joulu ja en osannut silti "ottaa rennosti", koska pelotti, että verensokeri alkaisi heittelemään jos en noudattaisi ruokavaliota... Sen riisipuuron kuitenkin söin ja heitin siihen vielä päälle sokeria, kanelia ja sekahedelmäkeittoa. Toihan on verensokerin kannalta ihan tappoannos, koska se sisältää valkoista riisiä, maitoa (maitosokeri), sokeria ja vielä kuivattuja hedelmiä (paaaljon sokeria). Lähdin heti tuon annoksen jälkeen kävelylle, koska liikunta alentaa verensokeria. Tunnin kuluttua verensokeri oli 7,6 mikä oli siihen astisista mittauksista selvästi korkein, mutta ei kuitenkaan yli rajan. Sinällään tuo helpotti taas oloa, kun ajattelin, että tuo annos oli varmaan pahimmasta päästä, mitä voi syödä (jos ei nyt kokonaista suklaalevyä kerralla vetäisi) ja silti jäi alle rajan. Juuri ja juuri, mutta jäi silti :) Tietysti päätin, etten sen jälkeen enää riisipuuron koske, kun meni noin lähelle rajaa, mutta oli kiva huomata, ettei sokerit kuitenkaan pompanneet ihan pilviin. Samoin kun söin sen yhden joulutortun enkä edes kävellyt päälle, niin tunnin kuluttua verensokeri oli 6,6 eli ei paha. :) Testasin miehenkin verensokerin tunti joulutortun jälkeen ja hänellä se oli 6,2. :D


Tehomittausviikon jälkeen olen ottanut aika paljon ylimääräisiä mittauksia, kun olen halunnut testata mitä kestää syödä ja mitä ei. Aamupaastot mulla on jatkuvasti 4.0 - 4.8, joten niissä ei mitään ongelmaa ole. Eniten arvot nousee aamupalan jälkeen ja siinä korkein mitattu arvo on ollut 6,9. Nyt mun vakioaamupala on 1 viipale ruisleipää rasvalla, kasviksilla, juustolla ja leikkeleellä sekä 1-2 keitettyä kananmunaa ja tällä aamupalalla verensokeri on tunnin jälkeen vain 4.8-5.2. Tänään olin laiska enkä jaksanut keittää munia vaan söin vain tuon yhden viipaleen ruisleipää ja tunnin kuluttua verensokeri oli 5.8. Eli jotenkin tuo kananmuna tasaa verensokerin nousua (rasvan kai näin pitäisi tehdäkin ja kananmunassahan on rasvaa). Jos syön 2 viipaletta ruisleipää päällisillä, tunnin kuluttua verensokeri on 6.7-6.9 eli alle rajan sekin, mutta selvästi korkeampi. Muilla aterioilla verensokeri pysyy helpommin alhaisena ja aterian jälkeiset arvot on vaihdelleet (jos riisipuuroa ei lasketa) välillä 5.1 - 6.4. Ateriaa ennen olevia arvoja olen mittaillut vähemmän, mutta ne ovat pysyneet mittauspäivinä alle sen 5.5 paitsi kerran oli 5.6, mutta kun odotin 30 min niin oli laskenut vähän ollen 5.4. ja vasta silloin uskalsin seuraavan kerran syödä (aika pilkun viilausta kyllä :D). Mutta. Sain mä yhden ylityksenkin aikaiseksi. :( Ja ei, se ei tullut parista suklaakonvehdista, joulutortusta, riisipuurosta tai mistään muustakaan sellaisesta testailusta vaan pitkittyneestä ruokavälistä! Olin syönyt pienen välipalan klo 15.30 ja oli tarkoitus syödä päivällinen klo 17.30. No, asioita tapahtui ja pääsinkin syömään päivällistä vasta lähempänä klo 19. Söin kanaa, kasviksia ja vähän täysjyväriisiä (siis tosi vähän). Yleensä tällä annoksella verensokeri ollut tunnin päästä jopa alle 6 ja sen kerran kun otin ne kaksi suklaakonvehtia niin se oli juuri tällaisen aterian päätteeksi ja  silloin verensokeri oli tunnin päästä tasan 6.0. No, nyt mua niin otti päähän koko ruokavalionatseilu (olin joutunut siis lähtemään yksin pois vierailulta ihan siksi koska "pakko mennä syömään"), että otin kaksi pientä karkkia piparkakkutalosta tuon ruoan päälle. Siis kaksi! Ja niissä oli varmasti vähemmän sokeria kuin kahdessa suklaakonvehdissa yhteensä. Mittasin sitten 1h tuosta ateriasta ja mittari näytti 8,8!!! Itkuksihan se ilta meni. Miten voi olla niin tyhmä, ettei osannut pakata eväitä enemmän mukaan? Miksen lähtenyt vielä aiemmin kotiin? Miksi otin vielä ne kaksi karkkia kun oli jo pitkä ruokaväli? Mitä vauvalle nyt tapahtuu? Harmitti niin kovasti, kun tiesin ettei mulle itselle tuosta pienestä noususta haittaa olisi, mutta vauvarukka siellä nyt yritti pärjäillä tommosen sokerimäärän kanssa :( Itsesyytökset oli kyllä aika kovat. Onneksi kahden tunnin päästä tuosta ateriasta verensokeri oli jo laskenut 5,6:een, joten pitkän aikaa ei koholla ollut.


Tuosta yhdestä ylityksestä oppineena olen nyt pitänyt tiukasti kiinni 2-3 h ruokailuvälistä ja ihan kaikki namut saa jäädä nyt muille. Onneksi mieskin aloitti uudenvuoden kunniaksi herkkulakon vauvan syntymään saakka, joten ei tarvitse katsella vierestä kun toinen ottaa kahvin kanssa suklaata. Moni muukin on varmaan aloittanut jonkinlaisen elämäntaparemontin, joten nyt on vielä helpompi itsekin olla tiukkana :) Tosin herkuton olisi musta vielä aika helppo pitää, mutta ärsyttää lähinnä kun pitää kontrolloida myös maitotuotteiden määrää, aamupalan sisältöä ja kokoa sekä rajoittaa hedelmien syömistä. Perunaa en myöskään uskalla syödä (onneksi en siitä tykkääkään) enkä riisiä tai pastaa jos en ole itse valmistanut sitä ja tiedä, että se on täysjyvää. Onhan tämä siis kello kaulassa syömistä, josta puuttuu rentous ja oman itsen kuuntelu. Koska olen vielä tehnyt niin kovasti töitä ihan pitkän psykoterapiankin avulla oppiakseni kuuntelemaan itseäni, niin ärsyttää heittää nuo taidot romukoppaan ja ottaa taas jatkuva kontrolli käyttöön. Miehen kanssa on jo puhuttu, että kun vauva on syntynyt, on oltava tarkkana, ettei tämä kontrolli jää päälle vaan palaisin taas siihen itseni kuunteluun ja armollisuuteen. Ehkä kun sen nyt ylöskin kirjoitti, niin se toteutuisikin :)


Raskausdiabetesta ja siihen liittyvää stressiä lukuun ottamatta olen onnekseni edelleen voinut hyvin :) Vauva liikkuu paljon ja mulla ei juurikaan ole mitään kipuja tai kolotuksia. Parina yönä on ollut selkäsärkyä, mutta sen on mennyt aamuun mennessä ohitse. Harjoitussupistuksia tulee kyllä välillä aika paljonkin, mutta onneksi ne helpottavat levossa. Eilen olin uimassa ja vesijuoksemassa ja sen jälkeen supisteli aika paljon, vaikka siellä altaassa olo tuntui tosi hyvältä. Ehkä oli sitten kuitenkin vähän liiaksi rasitusta yhdellä kertaa... Pitkät kävelylenkit jaan jo kahteen osaan tai ainakin istun kesken lenkin vaikka bussipysäkillä, koska jos kävelee pidempään kerralla niin sitten harkkasuppareita on koko loppulenkin ja pahimmillaan koko loppuillan. Mutta koska ne ovat kivuttomia ja loppuvat heti kun menen makuulle, niin en ole niistä huolissaan :)

28. raskausviikko (rv 27+0 - 27+6): Mitä mun kannattaa syödä?

Otsikon kysymys on ollut mielessä koko viikon, joka päivä, lähes joka aterialla. Olen etsinyt tietoa raskausdiabeteksestä, lukenut keskusteluketjuja, blogitekstejä, lehtiartikkeleita ja liittynyt raskausdiabetesta sairastavien vertaistukiryhmään facebookissa. Tässä yhteydessä on tuntunut, että tieto lisää tuskaa. Kaikkialla toitotetaan kuinka sairastun itse 2-tyypin diabetekseen 10-15 vuoden kuluessa, vauvasta voi tulla iso, synnytys vaikeutuu, maidontulo hankaloituu, vauva voi joutua sokeritippaan tai kärsiä hapenpuutteesta ja kaiken tämän olen aiheuttanut itse, koska olen syönyt väärin ja liikkunut liian vähän. No okei, ei ihan joka puolella ole enää tuota syyllistävää tekstiä, koska normaalipainoiset ja terveellisiä elintapoja noudattavatkin sairastuvat raskausdiabetekseen eikä siihen ole välttämättä voinut mitenkään vaikuttaa itse. Onneksi tätä viestiä sain myös neuvolasta ja useaan kertaan minulle sanottiin, ettei tämä ole oma vika eikä kannata kokea syyllisyyttä. Ja toki riskit moniin asioihin raskausdiabeteksen myötä lisääntyvät, mutta eivät ne ole mitään ehdottomia tuomioita ja siksihän näitä seulotaan ja hoidetaan, jotta vältytään negatiivisilta seurauksilta. Silti noiden asioiden lukeminen ei kyllä ole helpottanut oloa tai edes "motivoinut" millään tavalla vaan lähinnä aiheuttanut pelkoa ja stressiä ja on tuntunut, etten uskalla syödä yhtään mitään. Sitten luen siitä kuinka syömättömyys vasta paha onkin (ja en mä toki syömättä ole ollutkaan).


Olen siis tässä viikon aikana perehtynyt saamiini ruokavalio-ohjeisiin ja täyttänyt ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä. Diabeteshoitajan lähettämissä virallisissa ohjeissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä ja aikalailla niiden mukaan olen syönyt ja elänyt tähänkin asti. Niissä sallitaan jopa 1-2 "pullaa tai pullapohjaista piirakkapalaa" viikossa. Olen kuitenkin nyt jättänyt kaiken sokerin pois ellei ketsupin sisältämää sokeria lasketa. Facebook-ryhmässä olen oppinut, että monelle nuo suositukset ja ohjeet ei riitä alkuunkaan pitämään sokereita kurissa vaan ruokavaliosta on joutunut karsimaan esim. kaurapuuron, maitotuotteita, hedelmät (ohjeiden mukaan saisi syödä 1-2 annosta päivässä), perunan, riisin, pastan (siis myös täysjyvän), kasvissosekeitot jne. jne. Nyt onkin tuntunut siltä, että olen uskaltanut syödä vain kananmunaa, kanaa, kasviksia ja ruisleipää. Kuitua pitäisi hurjasti saada, mutta moni kuidun lähde kuitenkin nostaa sokereita, joten vähän tuntunut siltä, että ehkä syön sitten vaan sitä ruisleipää ihan hirveästi..? :D Tosin jotkut ei siedä ruisleipääkään ilman, että sokerit nousee.


Raskausdiabeteshoitajalle pääsen siis vasta viikon päästä, siihen saakka joudun arpomaan näitä syömisiä, kun en tiedä mikä just mulla nostaa sokereita. Neuvolassa tänään kyllä lohdutettiin, että voisin syödä mahdollisimman normaalisti, kun ruokavalio on jo kunnossa ja vain se yhden tunnin arvo oli hieman yli ylärajan. Kotimittausten mukaan sitten tekisin muutoksia jos tarvitsee. Painokaan ei ole noussut grammaakaan viiteen viikkoon, joten senkään puolesta ei ole mitään huolta siitä, että söisin ainakaan yhtään liikaa (sokeria). Enemmänkin neuvolassa korostivat, että säännöllinen ja riittävä syöminen on tärkeää ja myös hiilihydraatit ovat tärkeitä, vaikka niitä onkin hyvä jaotella eri aterioille eikä syödä paljon kerralla. Jouluaaton olin jo varautunut olemaan ilman minkäänlaisia herkkuja ja ottamaan laatikoita vain vähän, mutta neuvolassa kyllä sanoivat, ettei yhdellä päivällä ole merkitystä kokonaisuuden kannalta eikä silloin tarvitse mittailla sokereita. Kuulemma jopa yksi joulutorttukin olisi ihan ok! Tässä on kyllä tähän herkuttomuuteen jo tottunut ja tuntuu, ettei lopulta sillä joulutortulla tai konvehdeilla ole edes niin väliä, kunhan saan syödä edes yhden lautasellisen riisipuuroa :P (Jostain muuten luin, että kanelilla olisi verensokeria alentava vaikutus, joten jos heitän riisipuuron päälle vaan hurjan määrän kanelia, niin ehkä verensokeri ei edes nouse... ? ;) )

Kuva: K-ruoka

26. - 27. raskausviikko (rv 25+0 - 26+6): Raskausdiabetes

PCOS:n takia jouduin käymään kahdesti sokerirasituksessa raskauden aikana; ensin viikoilla 12-16 ja toisen kerran viikoilla 24-28. Ensimmäistä sokerirasitusta jännitin jo ihan paaston takia ja toisaalta pelkäsin myös, että mulla todetaan raskausdiabetes, kun olen aina reagoinut voimakkaasti runsaaseen sokeriin (sydämen tykytystä, levottomuutta). Arvot olivat kuitenkin ensimmäisessä sokerirasituksessa hyvät eivätkä lähelläkään raja-arvoja. Niinpä menin rauhallisemmin mielin tähän toiseen sokerirasitukseen, koska tiesin jo, ettei rasitustesti sinällään ole mitenkään kammottava (jopa odotin, että pääsen sinne lukemaan kirjaa sen sijaan, että pitäisi tehdä töissä tylsiä kirjallisia hommia) ja arvelin, että ehkä arvot olisivat kunnossa, kun viimeksi jäivät niin selvästi alle rajojen. Verikokeiden ottaminen ei kuitenkaan sujunut tällä kertaa niin mallikkaasti kuin viimeksi ja labrahoitaja ei saanut millään otettua verikoetta vasemmasta käsivarresta, joten kaikki kolme verikoetta otettiin oikeasta käsivarresta. Olo alkoi tuntua heikolta siinä vaiheessa, kun labrahoitaja yritti vielä saada 1 tunnin verikoetta vasemmasta käsivarresta siinä onnistumatta. Hän vielä sanoi, ettei tuota 1 tunnin arvoa enää edes mitata muilta kuin raskaana olevilta, koska tutkimuksissa on todettu, ettei sillä ole mitään kliinistä merkitystä, vain paastoarvolla ja 2 tunnin arvolla on merkitystä. No, lopulta kaikki kokeet saatiin tosiaan otettua oikeasta käsivarresta ja olokin helpottui melko pian sen jälkeen, kun vasemman käsivarren sorkkiminen lopetettiin.


Sokerirasitus tehtiin aamulla klo 8-10 ja jo samana iltana tulokset olivat tulleet OmaKantaan: paastosokeri 4,4 (yläraja 5,3), 1 tunnin arvo 10,4 (yläraja 10,0) ja 2 tunnin arvo 5,4 (yläraja 8,6). Eli tuo 1 tunnin arvo meni hitusen yli ylärajan ja siitä pamahtaa heti raskausdiabetes-diagnoosi (jos yksikin arvo on poikkeava, todetaan raskausdiabetes). Olin tuloksista pettynyt ja turhautunut, vähäksi aikaa tuli sellainen olo, että olen jotenkin epäonnistunut ja huono ja tehnyt kaiken ihan väärin. Turhautumista aiheutti se, että olen yrittänyt kaikin tavoin ennaltaehkäistä raskausdiabetesta (tiesin PCOS:n olevan riskitekijä) harrastamalla paljon liikuntaa, syömällä tasaisin väliajoin ja terveellisesti ja välttämällä sokerisia herkkuja. Pidin jopa kokonaan herkuttoman lokakuun! En ole koskaan ollut ylipainoinen eikä suvussa esiinny diabetesta. Olen jo vuosia noudattanut terveellistä ateriarytmiä, syönyt paljon kasviksia ja marjoja, välttänyt kovia rasvoja ja sokeria, ja ennen unettomuutta olin aktiiviliikkuja, ja senkin jälkeen pitänyt liikunnan arjessa mukana, mutta vaan kevyempänä. En siis tiedä mitä olisin enää voinut itse tehdä enempää ehkäistäkseni raskausdiabeteksen. Kun soitin seuraavana aamuna neuvolaan, sieltä sattui vastaamaan juuri raskausdiabeteshoitaja ja siinä puhelun aikana purskahdin ihan itkuun, kun tuntui jotenkin niin turhauttavalta ja pelottavalta tämä diagnoosi. Hän oli onneksi kovin ymmärtäväinen ja lohdutti, että yleensä pelkkä ruokavaliohoito riittää tapauksissa, joissa vain yksi arvo on ylittynyt ja sekin on 1 tai 2 tunnin arvo eikä paastoarvo. Paastoarvojen hoito on kuulemma vaikeampaa. Lisäksi hän totesi, että todennäköisesti ruokavalioon ei edes tarvitse tehdä mitään muita muutoksia kuin jättää herkut pois. Hän selitti, että mun keho kestää hyvin paaston, mutta runsas sokerimäärä kerralla (sokerirasituksessa 75g) vaatii jo paljon insuliinia erityisesti raskausaikana ja tällä hetkellä mun keho ei tuota sitä ihan riittävästi, jotta verensokeri olisi pysynyt alle määritellyn ylärajan. Tämän vuoksi paljon sokeria sisältäviä ruokia on hyvä välttää. En kyllä muutenkaan ole kovin perso makealle ja raskausaikanakin olen enemmän himoinnut ihan tavallista kotiruokaa, leipää tai puuroa kuin makeita herkkuja. Mutta silti ajatus kieltolistoista ja herkuttomasta joulusta (sen lisäksi, ettei jouluna saa tietenkään syödä myöskään graavilohta tai juustoja eikä juoda punaviiniglögiä) tuntui jotenkin kurjalta. Jos jostain herkusta pidän, niin joulutortuista. Ja kyllä suklaakonvehditkin ovat aina maistuneet, kun niitä tulee syötyä vain kerran vuodessa. Nyt ne sitten saisi unohtaa.


Sain raskausdiabeteshoitajalle ajan vasta 17.12. ja sitä ennen mun pitää perehtyä ruokavalio-ohjeisiin ja täyttää ruokapäiväkirjaa kahdelta arkipäivältä ja yhdeltä viikonlopun päivältä. Ohjeissa mulle oli kova pala purtavaksi se, että aamupalan tulisi olla pieni (usein sokerit nousevat juuri aamupalan jälkeen), kun olen tottunut syömään ison lautasellisen kaurapuuroa öljyllä, marjoilla ja raejuustolla. Iso aamupala on pitänyt kylläisenä lounaaseen saakka ja on ollut helppo syödä vähän kerrallaan tasaisin väliajoin koko loppupäivä. Kokeilin nyt syödä aamupalaksi 2 viipaletta ruisleipää ja tuntui, että jo tunnin päästä kuolen nälkään. Vaikka söin aamupalan ja lounaan välissä klementiinin ja pähkinöitä, tuli lounaalla syötyä niin paljon, että tuli ähky. Äh, pieni aamupala vaatii todellakin totuttelua... Ja niitä herkkuja, joita ei yleensä tee edes mieli, tekee tietysti nyt mieli, kun ovat kiellettyjä. Kokeilin viikonloppuna rajoittaa ylipäätään hiilihydraattien määrää, mutta lopulta taisin saada verensokerin niin alas, että tuli päänsärky, koska särky helpotti vasta kun "sorruin" syömään ruisleipäviipaleen. Kaiken kaikkiaan tuntunut siis aika stressaavalta tämä syömisten miettiminen ja kontrollointi :( Toivon, että kun todennäköisesti saan kotimittarin silloin 17.12. niin stressi vähän helpottaisi, kun näkisi heittävätkö arvot todella ja milloin. Ei tarvitsisi miettiä, arvailla ja pelätä onko sokerit koholla ja syönyt väärin.


Ja kyllä, tiedän tämän olevan todella pieni murhe ja että olen onnekas, kun saan ylipäätään olla raskaana. En ole unohtanut sitä :) Mutta kyllä tämä ruoasta stressaaminen vie kuitenkin iloa raskaudesta ja nyt on ollut selvästi vaikeampi olla siinä onnellisessa raskauskuplassa, jossa sain keskiraskaudessa viettää aikaa...