PCOS raskauden ja synnytyksen jälkeen

Meidän lapsettomuutta selittäväksi tekijäksi löytyi mun PCOS (monirakkulaiset munasarjat) ja siihen liittyvä ovuloimattomuus. Kuukautiset saattoivat tulla vain 2-3 kertaa vuodessa, joten on sanomattakin selvää, ettei mitään ovulaatiota tällöin tapahtunut ollenkaan. Letrozol toimi tosi nopeasti ja testien lisäksi monet kehon merkit kertoivat ovulaatioista (nehän oli mulle täysin uusia merkkejä, joita en aiemmin ollut osannut edes kaivata). Neljännestä Letrozol-kierrosta tulin sitten raskaaksi ja syntyi meidän poika <3 

Olin kuullut, että raskaus ja synnytys saattavat "parantaa" PCOS.n tai helpottaa sen oireita, joten itsekin mielenkiinnolla odotin millaisia mun kierrot tulevat olemaan synnytyksen jälkeen. Tosin synnytyksestä ehti kulua vuosi ennen kuin ensimmäiset kuukautiset tulivat. Imetin vuoden ajan, joten se ilmeisesti oli suurin syy kuukautisten poissa pysymiseen. Kun ekat kuukautiset viimein tulivat niin seuraavat alkoivatkin jo 19 päivän päästä :D Mun 60-120 päivän mittaiset kierrot olivat siis yhtäkkiä vaihtuneet alle 20 päivän kierroiksi! No siitä kierrot alkoivat sitten kyllä pikkuhiljaa pidentymään ollen aluksi noin 36 päivän mittaisia, mutta muutaman kuukauden jälkeen tuli kolme 49 päivän kiertoa putkeen. Kierrot olivat siis taas jo aika pitkiä, mutta kuitenkin ovulaatiolimoja ja PMS tyyppisiä oireita havaitsin itsessäni, joten ovulaatio saattoi ainakin osassa kiertoja tapahtua. Nyt viimeisen kierto (menkat alkoivat juuri) olikin vain 33 päivää ja tässä kierrossa olen lähes 100% varma ovulaatiosta, koska ovulaation aikoihin mulla oli kipeät nännit, selkeät ovislimat, ovulaatiokipuja ja Oura-älysormus näytti kehon lämpotilan selkeän nousun oletetun ovulaation jälkeen ja lämpötila pysyi koholla kuukautisten alkamiseen saakka. JES! Raskaus ja synnytys näyttäisi siis ainakin väliaikaisesti parantuneen tilannetta PCOS:n suhteen :) 

Ovuloimattomuuden lisäksi PCOS:ään liittyy mm.  korkeampi testosteronipitoisuus, karvoitusta, riski metaboliseen oireyhtymään ja ylipaino. Testosteroni mulla testattiin lapsettomuustutkimusten aikoihin ja se oli ylärajalla tai vähän yli ja karvoitusta on kyllä ollut teinivuosista lähtien ihan riittävästi, en vaan koskaan osannut epäillä sitä minkään oireyhtymän "oireeksi". Ylipainoa mulla ei ole koskaan ollut, mutta olenkin aiemmin ollut erittäin aktiivinen liikunnan harrastaja ja tarkka terveellisestä ruokavaliosta. Onneksi ylipainoa ei ole vieläkään, vaikka liikunta on muuttanut muotoaan ja ruokavaliossa on joustoa suuntaan jos toiseenkin ;) Selkein oire mulla on siis aina ollut se ovuloimattomuus ja on tosi hienoa, että nyt ovulaatio tapahtuu edes joskus :) Me haaveillaan tulevaisuudessa toisesta lapsesta ja olen alkanut toivoa, että se voisi olla mahdollista jopa ilman lääkityksen tuomaa apua. Toki mulla ei ole mitään Letrozol-kuureja vastaankaan jos niitä tarvitsisi uudelleen, todella kevyt ja helppo hoitohan se on. :)

Ja on se muuten vaan hieno tunne, kun kuukautiskierrot pyörii edes jokseenkin normaalisti ja tapahtuu sellaista "vaihtelua". Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta kyllä hormonitoiminnalla on monia merkityksiä ja vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen ja kuukautisten puuttuminen on yleensä aina merkki siitä, että jotain on pielessä. Toivon, että näin jatkuisi mahdollisimman pitkään eikä tarvitsisi enää (ennen vaihdevuosia) palata siihen 2-3 kertaa vuodessa sykliin...

Ja niin blogin valtasivat lapsettomuushoidot

Edellistä unettomuustekstiä kirjoittaessani pohdin, että elämä on taas heittänyt eteen aiheen, josta riittäisi kirjotettavaa. Aiheen nimeltä lapsettomuushoidot. Meidän lapsettomuushoitomme alkoivat  vasta tänä vuonna, mutta olen jo lukenut satoja blogitekstejä aiheesta ja selvästi tiedon ja vertaistuen tarve on suuri. Toisaalta niin se oli unettomuudenkin kohdalla, ehkä ihmisellä on vastoinkäymisissä luonnostaan tarve liittyä muihin, hakea tukea ja tuntea, ettei ole yksin. Tai sitten tämä tarve on vain minulla... Tuntuu kuitenkin toivoa antavalta lukea tekstejä siitä, kuinka rankkojenkin lapsettomuushoitojen jälkeen on vihdoin saatu ne kaksi viivaa tikkuun ja siitä 9 kuukauden päästä pieni uusi elämä syliin asti. Muiden onnistumiset tuovat hirveästi toivoa ja toisaalta nekin blogit, jotka eivät pääty lapsen syntymään tuovat uskoa siihen, että lopullisestakin lapsettomuudesta voi selvitä. Koska rakastan kirjoittamista ja saan sen avulla ajatukset järjestykseen, tuntui luonnollisesta alkaa kirjoittaa myös tästä osasta elämääni. Ehkä tekstit voivat tuoda jollekin samassa tilanteessa kulkevalle toivoa tai vertaistukea ja samalla olen osaltani tuomassa esiin sitä miten yleistä on hakea ja saada apua niinkin luonnolliselta tuntuvaan asiaan kuin lapsen saaminen (huom. saaminen, ei hankkiminen). Minun käsitykseni mukaan jopa joka viides suomalainen pari kärsii lapsettomuudesta. Se ei ole ihan pieni määrä ihmisiä. 

Me olemme siinä mielessä onnekkaita, että asiat ovat edenneet todella nopeasti. Emme olleet vielä jättäneet edes ehkäisyä pois, kun menin vuotohäiriöiden vuoksi yksityiselle gynekologille viime syksynä ja hän sanoi heti suoraan, että jos haluamme lapsia, tulemme tarvitsemaan lapsettomuushoitoja. Piste. Minulla todettiin  monirakkulaiset munasarjat oireyhtymä (PCOS), joka näkyi selvästi ultratutkimuksesta ja myös veriarvot sopivat hyvin kuvaan. Munasarjoissani on siis paljon pieniä rakkuloita, joista yksikään ei kehity niin isoksi, että se lopulta irtoaisi ja tapahtuisi ovulaatio. Kuukautiset tulivat tämän vuoksi todella harvoin, vain 2-5 kertaa vuodessa. Vuotohäiritöitä oli tutkittu jo aiemmin terveyskeskuksessa kahdesti, mutta syyksi oli todettu vain stressi ja liiallinen liikunta. Nämäkin asiat selvästi vaikuttivat kuukautiskiertoon, sillä kuukautiset tulivat aina tiheämpään jos olin paljon lomalla, mutta taustalla vaikutti kuitenkin myös tämä PCOS. Koska kuukautiset tulivat niin harvoin, gynekologi oli valmis tekemään lähetteen lapsettomuushoitoihin heti. Halusimme kuitenkin sulatella tietoa hetken ja yrittää luomuna, mutta parin kuukauden päästä päädyimme siihen, että olisi parempi aloittaa hoidot heti, vaikkei raskautumisella ollutkaan kiire. Lähetteen teosta ei kulunut kuin 1-2 viikkoa, kun meille soitettin ja tarjottiin ensiaikaa jo parin viikon päähän. Emme pystyneet ottamaan kyseistä ensiaikaa vastaan vaan valitsimme seuraavan vaihtoehdon, joka oli noin kuukauden päässä. Joka tapauksessa asia eteni siis hyvin nopeasti ja tästä olen kiitollinen, sillä tiedän, että monet joutuvat yrittämään vuoden ilman hoitoja ennen kuin saavat lähetteen ja jonot ensikäynneille voivat olla pitkät. Olen siis tietoinen siitä, että minun on helpompi suhtautua hoitoihin rauhallisesti ja kiireettömästi kun olen saanut apua heti. Toivon sydämestäni, että jokainen lasta yrittävä saisi tutkimukset ja avun heti kun sitä haluavat, sillä asiaan liittyy huolta, odotusta ja murhetta muutenkin ihan tarpeeksi <3

Blogin oikeassa reunassa näkyy mitkä tutkimukset ja hoidot meille on jo tehty. Mitään muuta vikaa ei ole löytynyt kuin tuo minun monirakkulaisuuteni ja sitä hoidetaan nyt Letrozol-lääkkeellä, joka on alunperin rintasyöpään kehitetty lääke. Letrozolia otetaan kiertopäivinä 3.-7. ja se laskee kehon estrogeenitasoja, johon aivolisäkkeen toivotaan reagoivan erittämällä munarakkuloita kypsyttävää hormonia (FSH) ja tätä kautta kasvattavan johtavan munarakkulan, joka irtoaisi eli tapahtuisi ovulaatio. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt lääkkeen toimintaperiaatteen, olen pahoillani jos tieto on väärää. Joka tapauksessa tarkoitus on saada aikaiseksi ovulaatio. Lääkevaste tarkistetaan kiertopäivänä 10.-12. ultraäänitutkimuksella. Ensimmäisessä kierrossa lääkevastetta ei ollut, joten annosta nostettiin tähän kiertoon. Kävin ultraäänitutkimuksessa tällä viikolla ja siellä näkyi hyvin kasvanut kohdun limakalvo, mutta ei vielä selkeää johtofollikkelia. Munarakkulat olivat kuitenkin selvästi isompia ja limakalvo paksumpi kuin edellisessä kierrossa, mikä on hyvä asia :) Menen ensi viikolla uudestaan ultraan, sillä lääkäri arveli, että vaste voi vain tulla hieman hitaasti, kun luonnollinen kiertoni on niin pitkä. Hän antoi ohjeeksi tehdä ovulaatiotestejä ja soittaa jos ne muuttuvan positiiviseksi jo ennen seuraavaa ultraa. Tänään pitäisi oikeastaan tehdä jo ensimmäinen testi, mutta mökkeilyn vuoksi aloitan testit vasta huomenna. Olisi kyllä niin siistiä saada ihan ensimmäinen ovulaatioplussa, sekin olisi jo juhlan paikka!

Rentouttavaa pääsiäistä ja aurinkoisia ajatuksia! <3