PCOS raskauden ja synnytyksen jälkeen

Meidän lapsettomuutta selittäväksi tekijäksi löytyi mun PCOS (monirakkulaiset munasarjat) ja siihen liittyvä ovuloimattomuus. Kuukautiset saattoivat tulla vain 2-3 kertaa vuodessa, joten on sanomattakin selvää, ettei mitään ovulaatiota tällöin tapahtunut ollenkaan. Letrozol toimi tosi nopeasti ja testien lisäksi monet kehon merkit kertoivat ovulaatioista (nehän oli mulle täysin uusia merkkejä, joita en aiemmin ollut osannut edes kaivata). Neljännestä Letrozol-kierrosta tulin sitten raskaaksi ja syntyi meidän poika <3 

Olin kuullut, että raskaus ja synnytys saattavat "parantaa" PCOS.n tai helpottaa sen oireita, joten itsekin mielenkiinnolla odotin millaisia mun kierrot tulevat olemaan synnytyksen jälkeen. Tosin synnytyksestä ehti kulua vuosi ennen kuin ensimmäiset kuukautiset tulivat. Imetin vuoden ajan, joten se ilmeisesti oli suurin syy kuukautisten poissa pysymiseen. Kun ekat kuukautiset viimein tulivat niin seuraavat alkoivatkin jo 19 päivän päästä :D Mun 60-120 päivän mittaiset kierrot olivat siis yhtäkkiä vaihtuneet alle 20 päivän kierroiksi! No siitä kierrot alkoivat sitten kyllä pikkuhiljaa pidentymään ollen aluksi noin 36 päivän mittaisia, mutta muutaman kuukauden jälkeen tuli kolme 49 päivän kiertoa putkeen. Kierrot olivat siis taas jo aika pitkiä, mutta kuitenkin ovulaatiolimoja ja PMS tyyppisiä oireita havaitsin itsessäni, joten ovulaatio saattoi ainakin osassa kiertoja tapahtua. Nyt viimeisen kierto (menkat alkoivat juuri) olikin vain 33 päivää ja tässä kierrossa olen lähes 100% varma ovulaatiosta, koska ovulaation aikoihin mulla oli kipeät nännit, selkeät ovislimat, ovulaatiokipuja ja Oura-älysormus näytti kehon lämpotilan selkeän nousun oletetun ovulaation jälkeen ja lämpötila pysyi koholla kuukautisten alkamiseen saakka. JES! Raskaus ja synnytys näyttäisi siis ainakin väliaikaisesti parantuneen tilannetta PCOS:n suhteen :) 

Ovuloimattomuuden lisäksi PCOS:ään liittyy mm.  korkeampi testosteronipitoisuus, karvoitusta, riski metaboliseen oireyhtymään ja ylipaino. Testosteroni mulla testattiin lapsettomuustutkimusten aikoihin ja se oli ylärajalla tai vähän yli ja karvoitusta on kyllä ollut teinivuosista lähtien ihan riittävästi, en vaan koskaan osannut epäillä sitä minkään oireyhtymän "oireeksi". Ylipainoa mulla ei ole koskaan ollut, mutta olenkin aiemmin ollut erittäin aktiivinen liikunnan harrastaja ja tarkka terveellisestä ruokavaliosta. Onneksi ylipainoa ei ole vieläkään, vaikka liikunta on muuttanut muotoaan ja ruokavaliossa on joustoa suuntaan jos toiseenkin ;) Selkein oire mulla on siis aina ollut se ovuloimattomuus ja on tosi hienoa, että nyt ovulaatio tapahtuu edes joskus :) Me haaveillaan tulevaisuudessa toisesta lapsesta ja olen alkanut toivoa, että se voisi olla mahdollista jopa ilman lääkityksen tuomaa apua. Toki mulla ei ole mitään Letrozol-kuureja vastaankaan jos niitä tarvitsisi uudelleen, todella kevyt ja helppo hoitohan se on. :)

Ja on se muuten vaan hieno tunne, kun kuukautiskierrot pyörii edes jokseenkin normaalisti ja tapahtuu sellaista "vaihtelua". Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta kyllä hormonitoiminnalla on monia merkityksiä ja vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen ja kuukautisten puuttuminen on yleensä aina merkki siitä, että jotain on pielessä. Toivon, että näin jatkuisi mahdollisimman pitkään eikä tarvitsisi enää (ennen vaihdevuosia) palata siihen 2-3 kertaa vuodessa sykliin...

Paras aika kuukaudesta

Täällä elellään taas sitä vauvan yrittämisen parasta aikaa eli ovulaatiohetkeä :) Tai ainakin veikkaan, että ovulaatio on ihan oven takana, koska tänään on kp14 ja limailua on ollut jo kp9 lähtien. Halukkuus myös selvästi lisääntynyt eilisestä lähtien. Ovulaatiotestien tekemisen aloitin kp11 ja eilen testiin piirtyi jo toinenkin viiva, mutta vielä niin heikko, ettei voinut laskea plussaksi. Mikä oli ihan hyväkin asia, koska eilinen oli sen verran aktiivinen päivä, että olisi ollut haastavaa löytää aikaa hyödyntää ovulaatioplussaa jos sellainen olisi tikkuun piirtynyt. Jos testiplussa tulee tänään tai huomenna, niin leijailen kyllä pilvissä pari päivää, koska sehän tarkoittaisi, että ovulaatio tulee ihan NORMAALIIN aikaan. Yleensähän 28 päivän kierrossa ovulaatio tapahtuu n. kp14 ( eli 14 vrk ennen seuraavien kuukautisten alkua), joten jos tänään pärähtäisi testiin plussa niin voisi jo laskea kierron ihan normaalin pituiseksi. Oonkin jo ihan kyllästynyt odottelemaan ovulaatiota sinne kp17-22 asti saati sitten vielä pidemmälle, kuten luomuna käy (kp50?) tai ettei ovulaatiota tule ollenkaan. Kiitos lääketieteen, munkin keho on herännyt toimimaan normaalin kuukautiskierron mukaisesti :) 


Jostain syystä mulla on sellainen uskomus, että aikainen ovulaatio tietäisi hyvää raskautumisen kannalta. Että se munasolu olisi jotenkin parempilaatuinen ja limakalvo vielä niin tuore, että siihen olisi helpompi kiinnittyä. Jos ovulaatio tapahtuu tosi myöhään, niin siinä vaiheessa kun hedelmöittynyt munasolu saapuu kohtuonteloon ja valmistautuu kiinnittymään, kohdun limakalvo saattaa jo alkaa olla vähän rapistumaan päin ja siihen on vaikea kiinnittyä. Tosin tiedän kyllä myös naisia, jotka ovat raskautuneet jopa kp30 tapahtuneesta ovulaatiosta ihan onnistuneesti. Mutta silti liputan näiden aiempien ovulaatioiden puolesta myös siksi, että mitä aiempi ovulaatio, sitä lyhempi kierto ja sitä useampia yrityskiertoja vuositasolla. Vähemmän siis "turhia" odottelupäiviä.


Tää on niin sitä toivon ja haaveilun aikaa, ja hormonitkin tukevat tätä hyvää mieltä kun tasot on normaalit/korkeat. Vielä parempi hetki koittaa kyllä heti ovulaation jälkeen, kun huokaisee helpotuksesta toisaalta sen suhteen, että ovis ylipäänsä tuli tässäkin kierrossa ja toisaalta sen suhteen, että kaikki voitava on nyt tehty ja saa hetkeksi hengähtää. Siinä kohtaa kiertoa usko onnistumiseen on myös vielä vahva ennen kuin se joskus dpo7 muuttuu taas stressiksi siitä, ettei tunne kiinnittymisoireita tai mitään muutakaan hyviä oireita ja kunnon hiiiiitaaasti etenevät piinapäivät todella alkaa. No mutta ei mietitä sitä vielä, nyt elän tätä ihanaa hetkeä :)

Piinapäivät vol.2

Täällä piinaillaan kolmannen Letrozol-kierron tuloksia (toisen ovisplussakierron). Ovisplussa tuli kp16 eli muutamaa päivää aiemmin kuin edellisessä kierrossa, mitä pidän hyvänä merkkinä. Ettei menis liian hyvin, niin ovisplussan tikkuun saatuani sairastuin vatsatautiin ja se päivä meni ihan kokonaan sängyn pohjalla. Onneksi oltiin edellisenä iltana laitettu siittiöt matkaan ja ovisplussaa seuraavana aamuna olin jo sen verran kunnossa, että päästiin silloinkin heti petipuuhiin. Mutta se ovisplussapäivä jäi nyt sitten hyödyntämättä, joten saas nähdä riittääkö nuo edellisen ja seuraavan päivän tallettelut. Luulen että ovulaatio tapahtui ovisplussaa seuraavan päivän iltapäivänä, koska silloin tuntui alavatsakipuja ja turvotusta. Siitä seuraavana päivänä eli kp18 tein vielä varmuuden vuoksi ovistestin, joka oli nega eli eiköhän se ovis ollut kp17. Sillä laskukaavalla kirjoittelen nyt ainakin tämän kierron piinapäiviin oireilut. Lisäilen näitä sitä mukaa kun päivät kului eteenpäin. Vaan sehän tuntuu ettei ne kulu...

Dpo-1 ovistestiin plussa, paljon ovislimaa, vatsatauti
Dpo0 ovislimailua paljon aamulla, iltapäivällä alavatsan vihlontaa ja turvotusta, päänsärky
Dpo1 vetistä valkovuotoa aamulla (mutta missä on ainainen rintojen arkuus missä????!! Tapahtuiko ovulaatio sittenkään eilen ??)
Dpo2 vatsan turvotus ja närästys, ruokahaluttomuus, nukuin superhyvät yöunet mutta kyllä vielä menis toiset samanlaiset
Dpo3 venyvää valkovuotoa, löysä vatsa (eikös keltarauhasen pitäisi hidastaa ruuansulatusta? rintojen arkuuskin loistaa edelleen poissaolollaan, joten ovuloinko mä edes?), hyvin nukuttu yö, väsymys
Dpo4 löysä vatsa, hieman vatsakipua/närästystä (stressi?), huimausta, väsyttääää..!
Dpo5 syvät yöunet, väsymys, valkovuoto
Dpo6 venyvää valkovuotoa, pissattaa mutta toisaalta joinkin aika paljon, hentoisia vihlaisuja alavatsalla, poskien kuumotusta, huuliherpes ilmestyi piitkästä aikaa
Dpo7 aamulla tukkoinen nenä ja palan tunne kurkussa, tahmeaa valkovuotoa, epämääräinen turvotus (housut ei varsinaisesti kiristä mutta tuntuu jotenkin epämukavalta päällä)
Dpo8 lievää rintojen arkuutta (no vihdoin!) erityisesti rintojen sivuilla/kainaloissa, vähän valkovuotoa
Dpo9 rinnat arat sivuilta ja alta, kurkkukipu/palan tunne kurkussa, väsymys
Dp10 rinnat arat, valkovuotoa, aivastelua
Dpo11 rinnat arat, yöllä nenä tukossa, heräsin jo klo 4 pirteänä, lieviä menkkapolttoja, muutama finni ilmestyi leukaan (no kiva :D)
Dpo12 rinnat arat, levoton yö, vatsan turvotus, aivastuttaa, lieviä menkkapolttoja
Dpo13 rinnat vähän arat, levoton yö, turvotus, menkkapolttoja/paineen tunnetta kohdussa,varma olo siitä että huomenna alkaa menkat :(
Dpo14 rinnat arat, hyvin nukuttu yö, vihlontaa/jomotusta alavatsalla, turvotukset poissa, treeni kulkee ja vatsakin löysällä eli menkat kurvaa paikalle satavarmasti piakkoin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Dpo15 ei mitään oireita paitsi vähän arat rinnat. Raskaustesti negatiivinen.
Dpo16 rinnat vähän arat, löysä vatsa. Jokohan ne menkat suvaitsis pian alkaa?!

Mua vähän pelottaa etten ovisplussasta huolimatta ole edes ovuloinut tai on tosi kehno keltarauhanen, kun ei rintoja arista yhtään kuten ennen. Muutenkin oireilut aika erilaisia kuin viime kierrossa. Toki mulla on myös sellainen asia kuin elämä, joten muutkin asiat voi vaikuttaa oloon kuin hormonit. Mä vaan niin toivon, että se ovulaatio olisi nyt kuitenkin tapahtunut, en jaksais enää yhtään turhia kiertoja! No, ainakin JOTAIN tapahtui kun oli kunnon ovulaatiolimailut, kivut ja se ovulaatiotestikin bongasi LH-huipun. Jos menkat ei ala dpo14 ja raskaustesti on negatiivinen, niin taidan vetää Terolut-kuurin jotta saan vuodon aikaiseksi ja pääsen seuraavaan kiertoon (edit. En aloitakaan kun rintojen arkuus lopulta ilmestyi dpo8, joten eiköhän sieltä menkat tuu ilman lääkkeitäkin). Nyt kuitenkin vain odotetaan (milloin mun elämästä tuli jatkuvaa odottamista?).

Todistetusti ovuloinut

Loppukierron verikokeen tulokset oli vihdoin tulleet omaKantaan maanantaina ja siellä luki näin: ”s-prog 33.8 elikä pot. ovuloinut”. Lyhyestä virsi kaunis :D Mutta kyllä tuli iloiseksi tuosta lyhyestäkin tekstinpätkästä! Nyt mä oon niinku melkein normaali. Todistetusti ovuloiva nainen. Ainakin tässä kierrossa ja toivottavasti myös seuraavat noin puoli vuotta, jonka aikaa tuota lääkettä voi käyttää ilman välikiertoja. Letrozol 1*5mg kiertopäivinä 3.-7. on nyt siis hoitosuunnitelma ja sillä pitäis ovis tulla kerran kuussa :) Ei jatkuvia ultria, verikokeita ja muita käyntejä klinikalla. Hassua ajatella, että toisille ovulaatio kerran kuussa on itsestäänselvyys, kun mulle sillä on niin merkitys ja voisin vain ilahtua ja juhlistaa jokaista tapahtunutta ovulaatiota! :D 

Nyt kun ovulaatio on varmistettu, niin näitä loppukierron päiviä voi todella kutsua piinapäiviksi. Edelliseen postaukseen kirjoitin piinapäivien oireilut dpo10 asti. Tosin saatoin arvioida ovulaation ajankohdan vähän pieleen, sillä tulkitsin sen epäselvän ovistestin plussaksi sunnuntaina ja kipujen perusteella veikkasin oviksen maanantaille, mutta voi olla, että ovis olikin vasta ti-ke. Nuo dpo:t on nyt laskettu maanantain perusteella selvyyden vuoksi, koska niin laskin ne edellisessäkin postauksessa, mutta niistä voi vähentää 1-2 päivää jos ovis olikin vasta myöhemmin...Mutta tässä siis jatkoa edelliseen piinailuun:

Dpo11 menkkakipuja ja kunnon vihlaisuja monta kertaa ja pidemmän aikaa kerrallaan; vähän väsynyt ja kiukkuinen/stressaantunut fiilis; rinnat ei juurikaan arat; sisäistä ”tärinää” vaikka ei ollut varsinaisesti kylmä; ummetus
Dpo12 rinnat ei yhtään arat aamulla; menkkakipuja ja vihlaisuja; pahoinvointia hetken aikaa; järkyttävä väsymys; mieliala ärtynyt ja uupunut; yöllä syke 63 (normaali 48-55); ummetus
Dpo 13 vatsan toiminta palautunut normaaliksi; ihan vähän rinnat arat; uupunut olo/jäsenet painaa tonnin; pieniä vihlaisuja kohdussa; pissalla saa ravata aika tiuhaan
Dpo14 rinnat hitusen arat; menkkapolttoja vähän kerrallaan; löysä vatsa (enteilee yleensä menkkoja); mieliala hyvä; illalla vähän vilunväreitä...
Dpo 15 ... mutta aamulla taas ennemminkin hiki; rinnat arat; todella normaali ja oireeton olo
Dpo16 pieniä menkkapolttoja/paineentunnetta ajoittain; rinnat vähän arat; löysä vatsa

Lisäksi viikon verran olen nukkunut tosi huonosti ja ehkä siitä johtuen jonkin verran väsymystä. Joinakin aamuina olen herännyt jo klo 4.20, mutta johtuu ihan perhepiirissä tapahtuneista kurjista asioista. Vaikka tuossa nyt jotain "oireita" on, niin eivät ole koko aikaa läsnä ja kaiken kaikkiaan tosi oireeton ja normaali olo.  Yleensä ennen menkkoja on pahemmat turvotukset ja rinnat on tosi arat, nyt rintojen arkuus on vaihdellut päivästä tai kellonajasta toiseen. Kuitenkin monesti on ollut sellainen olo, että menkat alkaa ihan just ja olen jo kaksi päivää kulkenut side valmiina. Viimeksi tänään tuli sellaiset menkkapoltot, että olin ihan varma, että no NYT ne alkaa. Mutta ei ole vuotoa näkynyt. Siksi mä veikkaankin, että olen laskenut nuo dpo:t väärin, koska yleisimmin menkat alkaa dpo14, vaikka normaali vaihtelu taitaa olla dpo12-16. Toivon kyllä, että jos ne sieltä alkaa niin alkaisivat jo pian, nää vikat päivät on niiiiin....Piinaa.

Kuplintaa

Täällä on todelliset piinapäivät pian alkamassa, sillä nyt on dpo 5 (=days past ovulation). Jos hedelmöittyminen olisi tapahtunut, pitäisi hedelmöittyneen munasolun olla vasta saavuttanut kohtuontelon, mutta se ei olisi vielä kiinnittynyt kohdun limakalvoon eli vielä ei ole mahdollista olla mitään raskausoireita. Siinä mielessä siis kovin tylsiä päiviä nämä muutamat ovulaation jälkeiset päivät. Ja tiedetään, eihän sen jälkeenkään pysty erottamaan raskausoireita PMS-oireista, mutta aina voi yrittää :D

Vaikkei raskausoireita voikaan vielä olla, niin perinteisiä ovulaation jälkeisiä tuntemuksia kyllä löytyy senkin edestä. Mulla kipeytyy nykyään rinnat tosi aroiksi jo heti ovulaatiota seuraavasta päivästä alkaen ja ovat arat ensimmäiseen vuotopäivään saakka. Kaksi viikkoa siis irvistellään jos hölkkää, hyppii tai makaa vatsallaan, ihanaa... Mutta sitten toinen vähän oudompi tuntemus on alkanut myös vaivata muutamana päivänä ovulaatiosta: alavatsan "kuplinta". Vaikea selittää tarkasti millaista se siis on, mutta tuntuu kuin alavatsa "kuplisi", ihan kuin siellä menisi jotakin ilmakuplia, mutta mitään ilmavaivoja tai välttämättä turvotustakaan ei ole. Se tuntuu tosi jännältä enkä ole löytänyt tietoa, että olisi mikään yleinen PMS-oire. Kuplimistunne saattaa hyvin olla peräisin suolistosta, mutta en ymmärrä miksi sitä esiintyy aina samaan aikaan kiertoa. Jos joku muukin kärsii tästä "kuplimisesta" tai tietää mitä tarkoitan, niin kommentoi ja ilmoittaudu please, mä haluan tietää etten ole ainoa! 

Mielelläni tässä piinapäivien ratoksi lukisin millaisia ovulaation jälkeisiä tuntemuksia ja oireita ihmisillä on normaaleissa negakierroissa ja toisaalta millaisia on ollut plussakierroissa ? :) Ovatko eronneet mitenkään toisistaan vai olleet ihan täysin samanlaisia? Netti on pullollaan kertomuksia myös siitä miten naiset ovat tunteneet kiinnittymisen, oletko itse tuntenut sen jotenkin vai onko ollut ihan "oireeton"? :)

Lapsettoman jännitysnäytelmä eli ultra nro 2

Tänään oli 2. Letrozol-kierron toinen ultra ja kp17. Edellinen ultra oli viikko sitten ja silloin ei selkeää johtofollikkelia erottunut, mutta tänään oli tarkoitus vielä varmistaa josko lääkevaste vain tulisi hieman myöhässä. Olin onneksi saanut aamuajan, joten ei tarvinnut koko päivää jännittää. En tosin ottanut huomioon aamuruuhkaa ja lopulta olin lähellä myöhästyä, minua huudettiin jo sisään juuri kun astuin aulan ovista sisälle. Kiireessä juoksin vastaanottohuoneeseen ja minua oli vastassa taas uusi lääkäri ja uusi hoitaja. Lääkäri taisi olla kuudes eri lääkäri, jonka luona olen käynyt tämän muutaman kuukauden aikana ja hoitaja jo ties kuinka mones. No siinä sitten nopeasti pyydettiin ottamaan housut pois ja käymään tutkimuspöydälle. Yhtä nopeasti lääkäri totesi, että virtsarakko on sen verran täynnä, että voisin käydä ensin vessassa :D Siispä housut takaisin jalkaan ja sukkasiltaan käytävälle, josta löytyi ensimmäinen vessa. Sen jälkeen takaisin vastaanottohuoneeseen ja uudestaan housut pois. Vessareissun jälkeen näkyvyys oli kuulemma parempi ja lääkärin työ helpompaa. No oli se itsellekin mukavampi olla sorkittavana rakko tyhjänä kuin täynnä.:D

Lääkäri ultraili kaikessa rauhassa, paineli jotain nappuloita koneesta, tulosti jotakin. Ei sanonut mitään. Katselin kattoon ja odotin. Lopulta hän kysyi hoitajalta voisiko hoitaja pyytää paikalle toisen lääkärin. Tässä vaiheessa omassa mielessä risteili sata kysymystä: onko siellä hyviä follikkeita vai ei yhtään follikkelia? Mihin toista lääkäriä tarvitaan? Onko siellä jotain vaarallista? Onko mulla joku syöpä? Tai kysta? Miksi se ei sano mitään? Tuntui, että odotettiin toista lääkäriä ikuisuus, vaikka ei siinä varmaan oikeasti mennyt minuuttia kauempaa. Paikalle tullut lääkäri oli se sama lääkäri yksityiseltä puolelta, joka diagnosoi mulla PCOS:n ja teki lähetteen lapsettomuushoitoihin. Huokaisin helpotuksesta, kun hän tuli paikalle, koska tiesin kokemuksesta, että hän on selkeä, suora ja kokenut. Hän katseli hetken ultrataulua, pyysi ensimmäistä lääkäriä kohdistamaan kuvaa johonkin, sanoi ”hmm joo, 13 kertaa 14. Ja tuossa takana toinen, hmm, 16. Joo. Näytäpä toinen munasarja”. Sitten hän katsoi minua ja sanoi ”Oikein hyvältä näyttää. Tästä tulee hyvä kierto. Pitkä kierto, mutta hyvä kierto." Mikä helpotus. Ilo ja helpotus. Vihdoin! Vihdoin hyvin uutisia! Vihdoin mulla on hyvä kierto! Vihdoin jotain tapahtuu!

Ultrauksen jälkeen lääkäri ohjeisti jatkamaan ovulaatiotestien tekemistä, joiden pitäisi hänen arvionsa mukaan muuttua positiiviseksi 2-3 päivän kuluessa. Jos näin ei tapahdu, sitten pitää olla yhteydessä heihin. Lisäksi minun pitää mennä reilun viikon kuluttua verikokeeseen, jolla varmistetaan vielä ovulaation tapahtuminen. Minulle soitetaan jos arvo on ”huono”, mutta muussa tapauksessa voin jatkaa tämän lääkkeen käyttämistä tällä annoksella noin puoli vuotta. Tämä toinen lääkäri vielä korosti kahteen kertaan, että myös kohdun limakalvo oli oikein ”kaunis” ja siihen olisi kuulemma ”ihanteellista jonkun tarttua kiinni”. Tuntui niin hyvältä saada pitkästä aikaa hyviä uutisia, etten oikein osannut sanoa yhtään mitään, hymyillä vain kuin vähä-älyinen :D 

Näyttäisi siis siltä, että Letrozol 5mg/päivä toimii! Olin jo ihan varautunut piikityshoitoihin, mutta niitä ei ehkä sitten tarvitakaan. On vaikea kuvailla tätä fiilistä, se on täynnä helpotusta, innostusta, toivoa ja epäuskoakin. Tuntuu niin uskomattomalta, että mä oikeasti ovuloin. Että se todennäköisesti tapahtuu. Että me voidaan oikeasti yrittää tulla raskaaksi! Helpotus oli varmaan se päällimmäinen tunne ja niitä helpotuksen kyyneleitä pyyhin bussipysäkillä odottaessani bussia kotiin. Hyvä, etten siellä käynnillä purskahtanut itkuun helpotuksesta, hymyilin vain ja kun lopulta sain sanoja suustani, kiittelin ja toivotin ylipirteät hyvät päivänjatkot takaisin. Varmaan ne näki, että nyt meni tuolla naisella viikonloppusuunnitelmat uusiksi :D Onneksi mies oli etäpäivällä ja pääsin heti kertomaan myös hänelle hyvät uutiset. Myös äidilleni laitoin viestiä, joka vastasi itkevänsä ilosta ja siinä sitten kumpikin itkettiin ja naurettiin puhelin kädessä. :D Kyllä sitä voi pienestä ihminen tulla iloiseksi!

Operaatio ovulaation metsästys ja sykeseuranta

No niin, nyt se on alkanut. Ovulaation metsästys. Metsästysaseena käytetään ovulaatiotikkuja eli LH-tasoa mittaavia pissimistikkuja. Lääkärin ohjeen mukaan aloitin ovulaatiotestit eilen ja yllätys yllätys, sekä eilinen että tämän päivän testi oli negatiivinen. OmaKannassakin lukee ”potilas aloittaa varmuuden vuoksi ovulaatiotestit”, joten kyllähän siitä jo voi päätellä, ettei ovulaatiota ole odotettavissa. Ainakaan ennen torstaita, jolloin on ultra ja joka on kiertopäivä 17. Nyt on siis kp15 ja en ole tietääkseni ikinä ovuloinut ennen kp20 jos silloinkaan. Joten ei yllätä nuo negatiiviset testit. Toiveita kuitenkin herättävät kaikenlaiset ovulaatio-oireet, kuten ihmeelliset jomotukset ja kivistykset munasarjoissa ja selkeä muutos limanerityksessä. Ovulaation metsästäjät tietää, että egg white on se mitä toivotaan ja nyt sitä egg whitea kyllä on ihan selkeästi ollut jo kaksi päivää. Monilla egg white (siis kananmunan valkuaista muistuttava lima) alkaa jo 5 päivää ennen ovulaatiota tai ovulaatiotestin plussaa, joten tässä toiveikkaana ajattelen, josko mullakin ovulaatio olisi tulossa viiden päivän kuluttua. Että ehkä viiden päivän kuluttua ovistestiin ilmestyisi kaksi tummaa viivaa. Ehkä? Sillä jos ei, se tietää lääkityksen vaihtumista ja se taas tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että pitää opetella piikittämään itseään. Ja pitää olla enemmän rahaa. Nythän olen päässyt tosi halvalla, kun nämä ovulaatiolääkkeet maksoivat vain 7,80e paketti ja niistä riittää useammaksi kuukaudeksi. Ultratkin maksavat vain peruspolimaksun eli n. 37e. Mutta piikkien kanssa täytyy sitten varautua vähän isompiin apteekkilaskuihin. Olen jo miestä etukäteen varoittanut, että se saa sitten tuikata piikit mun vatsanahkaan, en varmasti itse pysty :D

Tässä ovulaation metsästyksen ohessa on alkanut huolettaa hieman taas vaihteeksi tuo uniasiakin. Ja sehän ei tiedä hyvää, että huolehtii, se vaan heikentää unta entisestään. Mutta minkäs teet, kun nyt yhtäkkiä olen kaksi edellistä yötä nukkunut tosi levottomasti ja huonosti. Ja vielä lomalla! Olen tässä viime kuukausien aikana todennut, että työteko on mulle tässä kohtaa vaan hyväksi, saa mielekästä tekemistä, väsyy sopivasti ja murehtii vähemmän. :D Silloin se unikin tulee helpommin. Siis yleensä, ei tietenkään silloin jos töissä on ihan hirveän kiirettä tai epätavallisen raskasta. Mutta nyt siis olen jo kuudetta päivää vapailla ja vain yhden yön nukkunut kuin unelma, muut yöt olleet enemmän tai vähemmän rauhattomia. Olen kuitenkin nukkunut, siitä olen kiitollinen <3 

Vaikka yöt on olleet levottomia, ei olo ole onneksi muuten kovin heikko, kuten joskus levottomien öiden jälkeen. Syke on kuitenkin tavallista korkeampi ja siitä tietää, ettei keho ihan voimissaankaan ole. Aamutoimissa syke pompahti 122:een ja lenkillä muutamat hölkkäaskeleet (no okei, ehkä vähän innoistuin ja oli useampi kuin muutama, mutta ei silti paljoa) saivat sykkeen nousemaan 172:een. Ihan hurjia lukuja. Normaalisti jos vain istuskelen tai makaan, on syke siinä 60-65 (oikein rentoutuneena 50), mutta nyt jatkuvasti 70-90. Äsken kun kiukuttelin tälle tietokoneelle, syke oli melkein 100. Niin mulla on siis aktiivisuusranneke, jossa on jatkuva sykemittaus jos ihmettelette mistä mä sykkeet noin tarkasti tiedän. Yleensä niitä ei tule tsekattua kuin treenin jälkeen, mutta nykyään on tullut tavaksi katsoa hetki heräämisen jälkeen missä sykkeet pomppii ja normiyön jälkeen normiaamuna korkein syke on 85-98 siinä puuhastellessa. Eli tuo 122 ei ole normaali mulle. Ja kävelylenkillä mun normaali syke on 90-130, yleensä keskisyke jotain 114,  mutta nyt tänään syke pomppi jatkuvasti 130:n paikkeilla, vaikka suurimmaksi osaksi vain kävelin. Tiedän, ettei tee hyvää sykkeitä näin kytätä, varsinkaan jos on huolestuneisuuteen taipuvainen henkilö, mutta minkäs teet kun on niin pirun kiinnostunut ihmiskehon ja mielen toiminnasta :D Liiallisen tarkkailun ja huolehtimisen takia olen heittänyt mittarit useamman kerran kaapin perukoille, mutta aina ne jossain vaiheessa löytää tiensä takaisin ranteeseen, kun tekee mieli ihan vaan vähän katsoa mitä ne nyt näyttää. 

Lohdullista kyllä, en taida olla ainoa mittarin kyttääjä, vaan erilaisia mittareita ja rannekkeita tuntuu löytyvän jo ihan kaikenlaisilta ihmisiltä sohvaperunoista aktiiviliikkujiin. Unen mittauskin lisääntyy ja tarkentuu jatkuvasti, en oikein tiedä näin unettomuuden kokeneena, onko se kovin hyvä juttu. Sittenhän se on ihan hienoa jos jokailtainen tissuttelija havahtuu huomaamaan, että alkoholi heikentää merkittävästi unenlaatua, jättää tissuttelun yhteen iltaan viikossa, nukkuu paremmin ja jaksaa paremmin, niin hyvä homma. Mutta jos suorittamiseen taipuvainen aktiiviliikkuja löytää mittarin avulla yhä enemmän kehittämiskohteita ja sääntöjä elämäänsä ja alkaa suorittaa nukkumistakin, niin se ei ehkä vie kuin syvemmälle suorittamisen suohon ja pitkällä aikavälillä uupumiseen. Siksi mäkin käytän mittaria vain silloin tällöin, koska tunnistan suorittajaluonteen ja huolestumistaipumuksen itsessäni enkä halua niitä ehdoin tahdoin enempää ruokkia. Parhaimmillaan mittari on kuitenkin auttanut oman itsen kuuntelussa ja rauhoittanut silloin, kun on nukkunut määrällisesti vähän, mutta mittarin mukaan hyvälaatuista unta. Hyvä renki, huono isäntä? :) 

Ja niin blogin valtasivat lapsettomuushoidot

Edellistä unettomuustekstiä kirjoittaessani pohdin, että elämä on taas heittänyt eteen aiheen, josta riittäisi kirjotettavaa. Aiheen nimeltä lapsettomuushoidot. Meidän lapsettomuushoitomme alkoivat  vasta tänä vuonna, mutta olen jo lukenut satoja blogitekstejä aiheesta ja selvästi tiedon ja vertaistuen tarve on suuri. Toisaalta niin se oli unettomuudenkin kohdalla, ehkä ihmisellä on vastoinkäymisissä luonnostaan tarve liittyä muihin, hakea tukea ja tuntea, ettei ole yksin. Tai sitten tämä tarve on vain minulla... Tuntuu kuitenkin toivoa antavalta lukea tekstejä siitä, kuinka rankkojenkin lapsettomuushoitojen jälkeen on vihdoin saatu ne kaksi viivaa tikkuun ja siitä 9 kuukauden päästä pieni uusi elämä syliin asti. Muiden onnistumiset tuovat hirveästi toivoa ja toisaalta nekin blogit, jotka eivät pääty lapsen syntymään tuovat uskoa siihen, että lopullisestakin lapsettomuudesta voi selvitä. Koska rakastan kirjoittamista ja saan sen avulla ajatukset järjestykseen, tuntui luonnollisesta alkaa kirjoittaa myös tästä osasta elämääni. Ehkä tekstit voivat tuoda jollekin samassa tilanteessa kulkevalle toivoa tai vertaistukea ja samalla olen osaltani tuomassa esiin sitä miten yleistä on hakea ja saada apua niinkin luonnolliselta tuntuvaan asiaan kuin lapsen saaminen (huom. saaminen, ei hankkiminen). Minun käsitykseni mukaan jopa joka viides suomalainen pari kärsii lapsettomuudesta. Se ei ole ihan pieni määrä ihmisiä. 

Me olemme siinä mielessä onnekkaita, että asiat ovat edenneet todella nopeasti. Emme olleet vielä jättäneet edes ehkäisyä pois, kun menin vuotohäiriöiden vuoksi yksityiselle gynekologille viime syksynä ja hän sanoi heti suoraan, että jos haluamme lapsia, tulemme tarvitsemaan lapsettomuushoitoja. Piste. Minulla todettiin  monirakkulaiset munasarjat oireyhtymä (PCOS), joka näkyi selvästi ultratutkimuksesta ja myös veriarvot sopivat hyvin kuvaan. Munasarjoissani on siis paljon pieniä rakkuloita, joista yksikään ei kehity niin isoksi, että se lopulta irtoaisi ja tapahtuisi ovulaatio. Kuukautiset tulivat tämän vuoksi todella harvoin, vain 2-5 kertaa vuodessa. Vuotohäiritöitä oli tutkittu jo aiemmin terveyskeskuksessa kahdesti, mutta syyksi oli todettu vain stressi ja liiallinen liikunta. Nämäkin asiat selvästi vaikuttivat kuukautiskiertoon, sillä kuukautiset tulivat aina tiheämpään jos olin paljon lomalla, mutta taustalla vaikutti kuitenkin myös tämä PCOS. Koska kuukautiset tulivat niin harvoin, gynekologi oli valmis tekemään lähetteen lapsettomuushoitoihin heti. Halusimme kuitenkin sulatella tietoa hetken ja yrittää luomuna, mutta parin kuukauden päästä päädyimme siihen, että olisi parempi aloittaa hoidot heti, vaikkei raskautumisella ollutkaan kiire. Lähetteen teosta ei kulunut kuin 1-2 viikkoa, kun meille soitettin ja tarjottiin ensiaikaa jo parin viikon päähän. Emme pystyneet ottamaan kyseistä ensiaikaa vastaan vaan valitsimme seuraavan vaihtoehdon, joka oli noin kuukauden päässä. Joka tapauksessa asia eteni siis hyvin nopeasti ja tästä olen kiitollinen, sillä tiedän, että monet joutuvat yrittämään vuoden ilman hoitoja ennen kuin saavat lähetteen ja jonot ensikäynneille voivat olla pitkät. Olen siis tietoinen siitä, että minun on helpompi suhtautua hoitoihin rauhallisesti ja kiireettömästi kun olen saanut apua heti. Toivon sydämestäni, että jokainen lasta yrittävä saisi tutkimukset ja avun heti kun sitä haluavat, sillä asiaan liittyy huolta, odotusta ja murhetta muutenkin ihan tarpeeksi <3

Blogin oikeassa reunassa näkyy mitkä tutkimukset ja hoidot meille on jo tehty. Mitään muuta vikaa ei ole löytynyt kuin tuo minun monirakkulaisuuteni ja sitä hoidetaan nyt Letrozol-lääkkeellä, joka on alunperin rintasyöpään kehitetty lääke. Letrozolia otetaan kiertopäivinä 3.-7. ja se laskee kehon estrogeenitasoja, johon aivolisäkkeen toivotaan reagoivan erittämällä munarakkuloita kypsyttävää hormonia (FSH) ja tätä kautta kasvattavan johtavan munarakkulan, joka irtoaisi eli tapahtuisi ovulaatio. Näin olen ainakin itse ymmärtänyt lääkkeen toimintaperiaatteen, olen pahoillani jos tieto on väärää. Joka tapauksessa tarkoitus on saada aikaiseksi ovulaatio. Lääkevaste tarkistetaan kiertopäivänä 10.-12. ultraäänitutkimuksella. Ensimmäisessä kierrossa lääkevastetta ei ollut, joten annosta nostettiin tähän kiertoon. Kävin ultraäänitutkimuksessa tällä viikolla ja siellä näkyi hyvin kasvanut kohdun limakalvo, mutta ei vielä selkeää johtofollikkelia. Munarakkulat olivat kuitenkin selvästi isompia ja limakalvo paksumpi kuin edellisessä kierrossa, mikä on hyvä asia :) Menen ensi viikolla uudestaan ultraan, sillä lääkäri arveli, että vaste voi vain tulla hieman hitaasti, kun luonnollinen kiertoni on niin pitkä. Hän antoi ohjeeksi tehdä ovulaatiotestejä ja soittaa jos ne muuttuvan positiiviseksi jo ennen seuraavaa ultraa. Tänään pitäisi oikeastaan tehdä jo ensimmäinen testi, mutta mökkeilyn vuoksi aloitan testit vasta huomenna. Olisi kyllä niin siistiä saada ihan ensimmäinen ovulaatioplussa, sekin olisi jo juhlan paikka!

Rentouttavaa pääsiäistä ja aurinkoisia ajatuksia! <3