Operaatio ovulaation metsästys ja sykeseuranta

No niin, nyt se on alkanut. Ovulaation metsästys. Metsästysaseena käytetään ovulaatiotikkuja eli LH-tasoa mittaavia pissimistikkuja. Lääkärin ohjeen mukaan aloitin ovulaatiotestit eilen ja yllätys yllätys, sekä eilinen että tämän päivän testi oli negatiivinen. OmaKannassakin lukee ”potilas aloittaa varmuuden vuoksi ovulaatiotestit”, joten kyllähän siitä jo voi päätellä, ettei ovulaatiota ole odotettavissa. Ainakaan ennen torstaita, jolloin on ultra ja joka on kiertopäivä 17. Nyt on siis kp15 ja en ole tietääkseni ikinä ovuloinut ennen kp20 jos silloinkaan. Joten ei yllätä nuo negatiiviset testit. Toiveita kuitenkin herättävät kaikenlaiset ovulaatio-oireet, kuten ihmeelliset jomotukset ja kivistykset munasarjoissa ja selkeä muutos limanerityksessä. Ovulaation metsästäjät tietää, että egg white on se mitä toivotaan ja nyt sitä egg whitea kyllä on ihan selkeästi ollut jo kaksi päivää. Monilla egg white (siis kananmunan valkuaista muistuttava lima) alkaa jo 5 päivää ennen ovulaatiota tai ovulaatiotestin plussaa, joten tässä toiveikkaana ajattelen, josko mullakin ovulaatio olisi tulossa viiden päivän kuluttua. Että ehkä viiden päivän kuluttua ovistestiin ilmestyisi kaksi tummaa viivaa. Ehkä? Sillä jos ei, se tietää lääkityksen vaihtumista ja se taas tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että pitää opetella piikittämään itseään. Ja pitää olla enemmän rahaa. Nythän olen päässyt tosi halvalla, kun nämä ovulaatiolääkkeet maksoivat vain 7,80e paketti ja niistä riittää useammaksi kuukaudeksi. Ultratkin maksavat vain peruspolimaksun eli n. 37e. Mutta piikkien kanssa täytyy sitten varautua vähän isompiin apteekkilaskuihin. Olen jo miestä etukäteen varoittanut, että se saa sitten tuikata piikit mun vatsanahkaan, en varmasti itse pysty :D

Tässä ovulaation metsästyksen ohessa on alkanut huolettaa hieman taas vaihteeksi tuo uniasiakin. Ja sehän ei tiedä hyvää, että huolehtii, se vaan heikentää unta entisestään. Mutta minkäs teet, kun nyt yhtäkkiä olen kaksi edellistä yötä nukkunut tosi levottomasti ja huonosti. Ja vielä lomalla! Olen tässä viime kuukausien aikana todennut, että työteko on mulle tässä kohtaa vaan hyväksi, saa mielekästä tekemistä, väsyy sopivasti ja murehtii vähemmän. :D Silloin se unikin tulee helpommin. Siis yleensä, ei tietenkään silloin jos töissä on ihan hirveän kiirettä tai epätavallisen raskasta. Mutta nyt siis olen jo kuudetta päivää vapailla ja vain yhden yön nukkunut kuin unelma, muut yöt olleet enemmän tai vähemmän rauhattomia. Olen kuitenkin nukkunut, siitä olen kiitollinen <3 

Vaikka yöt on olleet levottomia, ei olo ole onneksi muuten kovin heikko, kuten joskus levottomien öiden jälkeen. Syke on kuitenkin tavallista korkeampi ja siitä tietää, ettei keho ihan voimissaankaan ole. Aamutoimissa syke pompahti 122:een ja lenkillä muutamat hölkkäaskeleet (no okei, ehkä vähän innoistuin ja oli useampi kuin muutama, mutta ei silti paljoa) saivat sykkeen nousemaan 172:een. Ihan hurjia lukuja. Normaalisti jos vain istuskelen tai makaan, on syke siinä 60-65 (oikein rentoutuneena 50), mutta nyt jatkuvasti 70-90. Äsken kun kiukuttelin tälle tietokoneelle, syke oli melkein 100. Niin mulla on siis aktiivisuusranneke, jossa on jatkuva sykemittaus jos ihmettelette mistä mä sykkeet noin tarkasti tiedän. Yleensä niitä ei tule tsekattua kuin treenin jälkeen, mutta nykyään on tullut tavaksi katsoa hetki heräämisen jälkeen missä sykkeet pomppii ja normiyön jälkeen normiaamuna korkein syke on 85-98 siinä puuhastellessa. Eli tuo 122 ei ole normaali mulle. Ja kävelylenkillä mun normaali syke on 90-130, yleensä keskisyke jotain 114,  mutta nyt tänään syke pomppi jatkuvasti 130:n paikkeilla, vaikka suurimmaksi osaksi vain kävelin. Tiedän, ettei tee hyvää sykkeitä näin kytätä, varsinkaan jos on huolestuneisuuteen taipuvainen henkilö, mutta minkäs teet kun on niin pirun kiinnostunut ihmiskehon ja mielen toiminnasta :D Liiallisen tarkkailun ja huolehtimisen takia olen heittänyt mittarit useamman kerran kaapin perukoille, mutta aina ne jossain vaiheessa löytää tiensä takaisin ranteeseen, kun tekee mieli ihan vaan vähän katsoa mitä ne nyt näyttää. 

Lohdullista kyllä, en taida olla ainoa mittarin kyttääjä, vaan erilaisia mittareita ja rannekkeita tuntuu löytyvän jo ihan kaikenlaisilta ihmisiltä sohvaperunoista aktiiviliikkujiin. Unen mittauskin lisääntyy ja tarkentuu jatkuvasti, en oikein tiedä näin unettomuuden kokeneena, onko se kovin hyvä juttu. Sittenhän se on ihan hienoa jos jokailtainen tissuttelija havahtuu huomaamaan, että alkoholi heikentää merkittävästi unenlaatua, jättää tissuttelun yhteen iltaan viikossa, nukkuu paremmin ja jaksaa paremmin, niin hyvä homma. Mutta jos suorittamiseen taipuvainen aktiiviliikkuja löytää mittarin avulla yhä enemmän kehittämiskohteita ja sääntöjä elämäänsä ja alkaa suorittaa nukkumistakin, niin se ei ehkä vie kuin syvemmälle suorittamisen suohon ja pitkällä aikavälillä uupumiseen. Siksi mäkin käytän mittaria vain silloin tällöin, koska tunnistan suorittajaluonteen ja huolestumistaipumuksen itsessäni enkä halua niitä ehdoin tahdoin enempää ruokkia. Parhaimmillaan mittari on kuitenkin auttanut oman itsen kuuntelussa ja rauhoittanut silloin, kun on nukkunut määrällisesti vähän, mutta mittarin mukaan hyvälaatuista unta. Hyvä renki, huono isäntä? :)