Unettomuuden hoidoksi smoothie

Yhtenä yönä se vain katosi täysin – uni. En nukkunut silmäystäkään. Sydän hakkasi, kädet hikosi, tärisin. Lopulta itketti ja pelkäsin, että kuolen tai tulen hulluksi. Tai molempia. Aamulla nousin silti ylös, meikkasin, söin aamupalan ja lähdin töihin. Töissä sinnittelin ja yritin hymyillä, vaikka rintaa puristi ja pää tuntui sumuiselta. Yritin ajatella positiivisesti ja vakuuttelin itselleni, että ensi yönä nukun varmasti hyvin, kun viime yön jäljiltä olen niin väsynyt. Illalla itketti ilman syytä, mutta ajattelin sen johtuvan väsymyksestä. Menin aikaisin nukkumaan, koska olo oli voimaton ja väsynyt ja arvelin unen tulevan pian. Se ei tullut. Valvoin toisen yön kuunnellen sydämeni hakkaamista ja pyyhkien käsien hikeä lakanaan. Ajattelin, etten voi jäädä pois töistä, koska tärkeä projekti alkaisi seuraavana päivänä.  Samalla kuitenkin pelotti miten selviän seuraavasta päivästä.

Seuraavana aamuna kumppani vannotti minua vähintään soittamaan esimiehelleni tilanteesta ja menemään lääkäriin. Teinkin niin ja onnekseni esimieheni suhtautui tilanteeseen ymmärtäväisesti ja sanoi, että voin olla omalla ilmoituksella pois muutaman päivän. Koin kuitenkin velvollisuudekseni mennä sinä päivänä töihin sen tärkeän projektin vuoksi ja ajattelin, että kunhan saan lääkäriltä unilääkereseptin niin nukun lääkkeen avulla muutaman yön ja sitten kaikki on taas hyvin.  Kuinka väärässä olinkaan. Nukuin lääkkeenkin avulla vain noin 4 tuntia yössä ja töissä aloin yhä enemmän kärsiä painon tunteesta rinnalla, huonovointisuudesta, voimattomuudesta, ärtyisyydestä ja keskittymisvaikeuksista. Kävin työterveyslääkärillä, mutta koska olin juuri edellisenä yönä nukkunut hieman paremmin, kaunistelin tilannetta ja sanoin asioiden jo menneen parempaan. En tehnyt sitä tarkoituksella vaan halusin kovasti itsekin uskoa siihen mitä sanoin. Hetken uskoinkin. Mutta olo paheni, uudestaan lääkäriin ja lääkkeen vaihto. Sinnittelyä ja positiivista ajattelua. Kyllä minä vielä jaksan, onhan täällä muitakin, jotka nukkuvat vähän – näin ajattelin ja uskottelin itselleni asioiden menevän parempaan. Kunnes en enää pystynyt lukemaan aamulehteä enkä katsomaan televisiota, koska keskittymiskykyni ei riittänyt ja aivot tuntuivat olevan ”täynnä”. Töissä tuli virheitä ja jouduin pidättelemään kyyneleitä. Vasta siinä vaiheessa myönsin työterveyslääkärille tilanteeni ja kiitos ymmärtäväisten työkavereiden, uskaltauduin suostumaan sairauslomaan. Siitä alkoi matka, jota en nyt tähän postaukseen ala sen enempää ruotimaan, mutta tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa harkitsen töihin paluuta.

Ja miten tämä liittyy smoothiehin? Siten, että smoothiet olivat ensimmäinen asia, jota lopulta jaksoin tehdä, kun olin viikkoja ollut lähes täysin sohvan pohjalla makaava raato. Smoothien teko toi hetkeksi tauon unettomuuden ja oman olotilan ajattelusta. Keskityin smoothiekulhon koristeluun niin, etten hetkeen muistanut miten ”hyödytön”, ”surkea” tai ”epäonnistunut” olen.  Tunsin aluksi hämmennystä siitä mitä tekisin koristellulla smoothiekulholla (eihän se nyt vain minua itseäni varten voisi olla!), kunnes jossain kohtaa tajusin, ettei minun tarvitsisi suorittaa tai tehdä mitään erityistä ansaitakseni kauniisti asetellun ruoka-annoksen. Voisin syödä sen ihan vain siksi, koska olin sen tehnyt ja koska ihminen tarvitsee ruokaa. Pian huomasin siellä sängyn pohjalla selaavani Instagram-kuvia kauniista smoothieista, innostuvani, mutta sitten ajattelevani miten rumia omat aikaansaannokseni olivat verrattuna kaikkiin niihin hienoihin kukilla koristeltuihin ja mitä ihmeellisimpiä ainesosia sisältäviin smoothiekulhoihin. Siitä huolimatta jokin sai minut jatkamaan kauniiden kuvien ihastelua ja haaveilua smoothieiden tekemisestä. Ja jokin sai minut myös tekemään niitä. Tehdessäni tajusin, ettei lopputuloksen kauneudella ollut väliä. Sillä oli väliä, että olin uppoutunut tekemiseen, läsnä hetkessä ja minulla oli hetken aikaa hyvä olla.

Tämän blogin smoothiet eivät siis ole internetin tai Instagramin kauneimmat, upeimmat tai erikoisimmat. Ne ovat ne arkiset ja kotikutoiset, usein helpot ja yksinkertaiset. Ne ovat ne smoothiet, joita jaksaa tehdä rankan työpäivän jälkeen tai kaivatessaan jotakin lohtua. Niitä voi aina yksinkertaistaa eikä niitä tarvitse koristella. Niitä ei tarvitse edes välttämättä tehdä vaan niistä voi vain lukea ja ehkä hetkeksi unohtaa sen rankan päivän, kurjan riidan, kiukkuisen puolison, omat virheet tai alakuloisen olon.

Olkaa kilttejä itsellenne! <3


p.s. Kuvassa olevan appelsiinismoothien ohje tulossa myöhemmin! :)