Piinapäivät vol. 3

Tämän kierron oirelistausta oli melkoisen tylsä kirjoittaa, sillä rintojen arkuuden lisäksi ei oikeastaan ollut mitään muita oireita. Joitain huomioita kirjoittelin päivien kohdalle ylös, mutta nekin olivat tosi lieviä tuntemuksia tai olisivat voineet johtua mistä tahansa. Pikkuhiljaa siinä dpo10 kohdalla alkoikin jo olla tosi varma olo siitä, että tämä on taas negakierto. Kai se nyt jossain jollakin tavalla tuntuisi jos olisi raskaana? Olisi jotenkin erilainen olo tai jotain uutta oiretta viime kiertoihin nähden? Ainoa "oire", joka oikeasti herätti toiveita, oli dpo5 vessapaperiin ilmestynyt pienenpieni veritahra. Mulla ei KOSKAAN ole ollut  minkäänlaista tiputtelua tai edes vaaleanpunaista viirua valkovuodon joukossa, menkat on aina selvästi alkaneet ja loppuneet ilman mitään välivuotoja. Tuo pikkuveripisara siis herätti toiveet siitä, josko hedelmöittynyt munasolu olisi kiinnittynyt kohdun limakalvoon ja siinä yhteydessä aiheuttanut tuon pienen veripisaran tihkumisen. Suurimmalla osalla ihmisiä mitään kiinnittymisvuota ei esiinny, mutta monilla sitä kuitenkin on jonkin verran, joten ei tuo ainakaan mahdoton ajatus olisi. Toisaalta veripisara oli niiiiin pieni, että saattoi olla peräisin vain jostain pikkunirhaumasta iholla tai mistä lie. Eli ei senkään varaan voi kovasti toiveita laskea. Toinen asia, mikä herätti toiveita, oli selkeät ovulaatiosta ja keltarauhasen toiminnasta kertovat oireet (limat, rintojen arkuus) ja senpä vuoksi olin aika luottavaisin mielin sen suhteen, että ovulaatio ainakin tapahtui tässä kierrossa. Tallettelut ja ovulaation hyödyntäminen onnistui myös tässä kierrossa todella hyvin ja seksiä oli joka päivä viikon ajan ovulaatioajankohdan ympärillä. Luulisi, että sieltä nyt edes yksi siimahäntä olisi selviytynyt uintimatkasta munanjohtimeen ja tavannut irronneen munasolun!  Mutta vahvasti tosiaan tällä hetkellä näyttää siltä, että näin ei ole käynyt, kun mitään siihen viittaavia tuntemuksia ei ole. Tässä siis ne vähäiset:

Dpo-1 ovistestiin plussa, paljon venyvää limaa, illalla alavatsakipuja
Dpo0 nipistyksiä yms tuntemuksia munasarjoissa, jatkuva pissahätä, ovistesti jo haalennut selvästi
Dpo1 kuivaa, rinnat ehkä vähän arat jos painelee
Dpo2 ”limaklöntti” (kirkasta ja venyvää), rinnat vähän arat painettaessa
Dpo3 rinnat vähän arat painettaessa, 11 h yöunet
Dpo4 rinnat arat, väsymys
Dpo5 rinnat arat, hetkittäistä poltetta alavatsalla, valkovuoto, pienenpieni veritahra valkkarin seassa (siis niin pieni, että piti ihan tihrustaa onko verta vai ei :D)
Dpo6 rinnat tosi arat, väsymys, pikkupolttelua alavatsalla
Dpo7 rinnat tosi arat, turvotus
Dpo8 rinnat arat, ei mitään muuta oiretta
Dpo9 rinnat arat ja huuliherpes puhkesi, ei mitään muuta oiretta (no väsyttää mutta johtuu vaan juhannuksesta)
Dpo10 rinnat arat, vatsan turvotus ja ilmavaivat (väsymys mutta edelleen juhannuksesta)
Dpo11 rinnat ja nännit arat, väsymys, NÄLKÄ, aamulla oli vähän kuumia aaltoja joten eiköhän se viittaa estrogeenin laskuun taas :( Huoh, ei tästä tule yhtään mitään.
Dpo12 rinnat ja nännit arat, väsymys, nälkä
Dpo13 nännit arat, menkkakipuja/vihlontoja pienen hetken, väsymys, aamulla taas kuuma mutta päivällä vähän paleltaa, nukkumaan mennessä nenä oli tukossa
Dpo14 rinnat ja nännit arat, toinen pieni huuliherpesrakkula puhkesi ja vähän paleltaa, mutta ei muita oireita
Dpo15 rinnat vähän arat, väsymys

Raskaustestin tein huvin ja urheilun vuoksi dpo7 ja tietystihän se oli aivan puhdas nega. Mulla oli tässä ehkä ajatuksena totuttaa itseäni testaamiseen ja negaan, koska nythän mä välttelen sitä testaamista viimeiseen asti ja sitten kun viimein dpo15 testaan, niin putoan korkealta ja kovaa, kun on jo ehtinyt toivoa, että olisikin plussa. Mutta eipä tuo dpo7 testaus tähän näyttänyt auttavan, edelleen välttelen testaamista. Mieluummin ottaisin vaan suoraan menkat. Sen päätin, että tällä kertaa en edes odottele menkkoja ennen dpo17  eli tällä laskukaavalla vuodon pitäisi alkaa siis 2.7. Sitä odotellessa... Ensi kiertoon mulla onkin sitten kaapissa jo odottamassa uusi ase nimeltä Donaverty, jonka pitäisi toimia hyvin PCOS-potilailla ja joka saattaa vahvistaa Letrozolin vaikutusta ja aikaistaa ovulaatiota. Toinen uusi ase on KESÄLOMA! :) Stressin vähentyminen ja rento lomailu ei varmasti tee haittaa hormonitoiminnalle.

Päivittelen viimeisten piinapäivien oireet kunhan päivät kuluu eteenpäin :)

Hoitosuunnitelma ja stressi

Jos lapsia ei ala yrittämisestä huolimatta kuulua, jossain kohtaa yritystä kuulee aina sen saman neuvon "lakatkaa yrittämästä, niin kyllä se sitten tärppää" tai "älä stressaa, kyllä se sieltä tulee kun lopetat stressaamisen". Jep. Kyllähän niitä tarinoita on, että kun on "luovutettu" ja lakattu yrittämästä tai lopetettu hoidot, niin onkin tultu raskaaksi. Mutta yhtä paljon tai väittäisin, että huomattavasti enemmän on kyllä ihmisiä, jotka on raskautuneet ihan kunnon yrittämisellä ja stressaamalla. Jos mulla olisi normaali kuukautiskierto ja ihan normaalisti toimivat munasarjat, niin voisin vaikka yrittääkin olla stressaamatta ja jopa tjottailla (=tulee jos on tullakseen). Niin kuin teinkin silloin kun ehkäisy jätettiin pois enkä ollut vielä lapsettomuushoidoissa. Mutta sitten kun hoidot alkaa ja joudut vaihtelemaan työvuoroja, perumaan ja siirtämään menoja, jotta pääset ultraan lyhyelläkin varoitusajalla, syömään hormoneita tietyt kiertopäivät, tekemään ovulaatiotestejä lääkärin ohjeesta ja käymään verikokeissa tietyn ajan kuluttua ovulaatiosta, niin ei kuulkaa paljon naurata jos joku sanoo "no mutta älä stressaa niin sieltä se sit tulee". Saati sitten jos kyse olisi koeputkihedelmöityksestä, jossa on vielä enemmän hormoneita, vielä enemmän ultria ja vielä enemmän toimenpiteitä. Haluan nähdä sen ihmisen, jonka kuukautiskierrot on luomusti 60-250 päivää, joka ravaa ultrissa, tekee ovulaatiotestejä, käy verikokeissa, ajoittaa yhdynnät, syö erilaisia hormonilääkityksiä, toivoo lasta, näkee kaikkien muiden raskautuvan vieressä ja sitten on kaiken tämän keskellä ihan zen ja rauhallinen.

Että stressaako? Juu kyllä stressaa ja välillä ihan kunnolla.

Nyt viimeisen kuukauden ajan stressi on sentään ollut vähäisempää, kun sopiva lääkeannos on löytynyt (?) eikä tarvitse enää ravata klinikalla ultrissa. Hoitosuunnitelma on saada Letrozoleilla aikaan viisi ovulatorista kiertoa ja siihen viidenteen kiertoon voidaan yhdistää myös inseminaatio jos niin haluamme. Nyt on lopuillaan vasta toinen ovulatorinen kierto eli käytännössä voidaan kesä mennä tällä samalla kaavalla ja vasta syksyllä miettiä tarkemmin tuota inseminaatiota ja jos sekään ei tuota tulosta niin vaihtaa lääkettä. Ollaan jo ajat sitten miehen kanssa puhuttu, että halutaan katsoa kaikki kortit ja käyttää kaikki keinot, joten kyllä me tuohon inseminaatioon lähdetään 5. kierrossa jos raskaus ei ole siihen mennessä alkanut. Inseminaatiossa onnistumisprosentit on aika huonot, n. 10-15%, mutta parempi kuin 0%. Ja sinällään inseminaatio kuulostaa "helpolta" hoidolta, koska siinähän mulla seurataan ovulaatiota kuten edellisissäkin kierroissa ja sitten vaan ovulaation aikoihin miehen tulee purkittaa siemenneste, josta pestään parhaat yksilöt esille ja ne ruiskutetaan suoraan kohtuun. Lukemani perusteella toimenpide on tosi nopea ja täysin kivuton, joten sitä en pelkää laisinkaan. Mies ei tietysti mielellään purkittelisi, mutta on kyllä siihen täysin valmis jos sillä lapsi saadaan. Sitä oon miettinyt, että saakohan mies olla siinä ruiskutustilanteessa mukana, että olis edes joku ihokontakti meillä hedelmöityshetkellä vaikka lapsi ei seksistä saisikaan alkuaan :D 

Mutta takaisin siihen stressiin. Juuri nyt tällä sekunnilla stressaa ihan pirusti. Nimittäin puuttuvat menkat. Mä kestän 7 päiväisen vuodon, mä kestän ovulaation tikutuksen ja odottelun, mä kestän jopa ne piinapäivät, mutta tätä mä en kestä. Tätä, että menkat ei ala, vaikka ovulaatiotestin plussasta on kulunut jo 17 päivää ja mun arvion mukaan itse ovulaatiosta on mennyt 16 päivää. Menkkoja ei näy ja raskaustesti oli eilen negatiivinen. Mitään raskausoireita ei ole, mitään menkkaoireitakaan ei oikein enää ole. Ne kaikki loppui dpo15 ja silloin olin varma, että vuoto alkaa samana päivänä ja seuraavana yönä. Mutta ei. Ei näy, ei kuulu. Sanoinko jo, että tätä mä en kestä. Miksi ne menkat ei ala? Ovuloinko mä  tässä kierrossa ollenkaan? Voiko rinnat olla arat yli viikon jos ovista ei ole tapahtunut? Voiko luteaali olla näin pitkä ja voiko siitä olla jotain haittaa? Pitäisikö mun tehdä jotain vai vain odottaa? Ei kai näin oireetonta ja testeistä näkymätöntä raskauttakaan voi olla olemassa? Onko tää taas kemiallinen raskaus? Olisiko mun pitänyt testailla dpo 9 alkaen, jotta olisin tiennyt tai osannut varautua? Pitääkö mun soittaa klinikalle? Mitä mä teen?

Stressipäiväkirja kuittaa!
Edit. Sieltähän ne menkat tuli dpo17 aamulla.

Todistetusti ovuloinut

Loppukierron verikokeen tulokset oli vihdoin tulleet omaKantaan maanantaina ja siellä luki näin: ”s-prog 33.8 elikä pot. ovuloinut”. Lyhyestä virsi kaunis :D Mutta kyllä tuli iloiseksi tuosta lyhyestäkin tekstinpätkästä! Nyt mä oon niinku melkein normaali. Todistetusti ovuloiva nainen. Ainakin tässä kierrossa ja toivottavasti myös seuraavat noin puoli vuotta, jonka aikaa tuota lääkettä voi käyttää ilman välikiertoja. Letrozol 1*5mg kiertopäivinä 3.-7. on nyt siis hoitosuunnitelma ja sillä pitäis ovis tulla kerran kuussa :) Ei jatkuvia ultria, verikokeita ja muita käyntejä klinikalla. Hassua ajatella, että toisille ovulaatio kerran kuussa on itsestäänselvyys, kun mulle sillä on niin merkitys ja voisin vain ilahtua ja juhlistaa jokaista tapahtunutta ovulaatiota! :D 

Nyt kun ovulaatio on varmistettu, niin näitä loppukierron päiviä voi todella kutsua piinapäiviksi. Edelliseen postaukseen kirjoitin piinapäivien oireilut dpo10 asti. Tosin saatoin arvioida ovulaation ajankohdan vähän pieleen, sillä tulkitsin sen epäselvän ovistestin plussaksi sunnuntaina ja kipujen perusteella veikkasin oviksen maanantaille, mutta voi olla, että ovis olikin vasta ti-ke. Nuo dpo:t on nyt laskettu maanantain perusteella selvyyden vuoksi, koska niin laskin ne edellisessäkin postauksessa, mutta niistä voi vähentää 1-2 päivää jos ovis olikin vasta myöhemmin...Mutta tässä siis jatkoa edelliseen piinailuun:

Dpo11 menkkakipuja ja kunnon vihlaisuja monta kertaa ja pidemmän aikaa kerrallaan; vähän väsynyt ja kiukkuinen/stressaantunut fiilis; rinnat ei juurikaan arat; sisäistä ”tärinää” vaikka ei ollut varsinaisesti kylmä; ummetus
Dpo12 rinnat ei yhtään arat aamulla; menkkakipuja ja vihlaisuja; pahoinvointia hetken aikaa; järkyttävä väsymys; mieliala ärtynyt ja uupunut; yöllä syke 63 (normaali 48-55); ummetus
Dpo 13 vatsan toiminta palautunut normaaliksi; ihan vähän rinnat arat; uupunut olo/jäsenet painaa tonnin; pieniä vihlaisuja kohdussa; pissalla saa ravata aika tiuhaan
Dpo14 rinnat hitusen arat; menkkapolttoja vähän kerrallaan; löysä vatsa (enteilee yleensä menkkoja); mieliala hyvä; illalla vähän vilunväreitä...
Dpo 15 ... mutta aamulla taas ennemminkin hiki; rinnat arat; todella normaali ja oireeton olo
Dpo16 pieniä menkkapolttoja/paineentunnetta ajoittain; rinnat vähän arat; löysä vatsa

Lisäksi viikon verran olen nukkunut tosi huonosti ja ehkä siitä johtuen jonkin verran väsymystä. Joinakin aamuina olen herännyt jo klo 4.20, mutta johtuu ihan perhepiirissä tapahtuneista kurjista asioista. Vaikka tuossa nyt jotain "oireita" on, niin eivät ole koko aikaa läsnä ja kaiken kaikkiaan tosi oireeton ja normaali olo.  Yleensä ennen menkkoja on pahemmat turvotukset ja rinnat on tosi arat, nyt rintojen arkuus on vaihdellut päivästä tai kellonajasta toiseen. Kuitenkin monesti on ollut sellainen olo, että menkat alkaa ihan just ja olen jo kaksi päivää kulkenut side valmiina. Viimeksi tänään tuli sellaiset menkkapoltot, että olin ihan varma, että no NYT ne alkaa. Mutta ei ole vuotoa näkynyt. Siksi mä veikkaankin, että olen laskenut nuo dpo:t väärin, koska yleisimmin menkat alkaa dpo14, vaikka normaali vaihtelu taitaa olla dpo12-16. Toivon kyllä, että jos ne sieltä alkaa niin alkaisivat jo pian, nää vikat päivät on niiiiin....Piinaa.